blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Merelle käy kulkijan tie - kesäinen viikonloppu saaristossa seikkaillen

9.8.2016

Miten järjestetään leppoisa kesälomareissu sukulaisten kanssa? Otetaan ne mukaan kenttäavustajiksi, kun lähdetään merelle tekemään tiedettä! Pettämätön taktiikka. Minä pyysin mukaan vanhempani, Krotti kutsui siskonsa, ja vietimme onnistuneen viikonlopun Saaristomerellä. Kävimme kokemassa Naantalin edustalle keväällä viedyt habitaattimerrat ja veimme uusia mertoja ulommas saaristoon Konungsskäriin, majoituimme mukavasti Seilissä ja lounastimme fiinisti ravintoloissa. Siinä oli kesäfiilikset kohdillaan.

Meitä oli viisi, mutta mahduimme sentään tavaroinemme yliopiston Busteriin.

Lauantaiaamuna taivas oli vielä pilvisen harmaa, kun suuntasimme Turussa Krotin ja hänen siskonsa kanssa Latokarin satamaan, mistä lähdimme matkaan. Latokari on jännittävä paikka, siellä majailee valtion virastojen aluksia, poliisiveneitä ja muuta hienoa.


Turusta ajoimme suoraan Naantalin edustalla sijaitsevalle tutkimussaitille. Etsimme merrat, kävimme ne läpi ja palautimme mereen. Pilvinen sää teki työskentelystä kannella mukavaa, kun ei ollut auringonporotusta.


Seuraava pysähdys oli Nauvo. Vanhempani liittyivät porukkaan, ja kävimme syömässä ravintola L'Escalessa. On aina yhtä hauskaa tulla pohjasedimentin kuorruttamana, kumisaappaat jalassa ravintolaan.

Minä tuhosin tällaisen leipäannoksen.

Ruokailun ja kaupassakäynnin jälkeen karautimmekin sitten Seiliin. Majoitimme merroista keräämämme liejutaskuravut saman tien kenttälaboratorioon.

Tämä suurikokoinen yksilö oli tosi komea ilmestys.

Kävin vanhempieni kanssa parin tunnin retkellä Seilin vähemmän kuljetun pohjoiskärjen jylhissä metsissä. Avoimista niitty- ja ketomaisemistaan tunnetulla saarella pääsee kulkemaan myös vanhan metsän varjossa.

Kirkkoniemen rantakalliot metsän sisältä nähtynä.

Kuivalla jäkäläisellä kankaalla tuli vastaan kaunis väripilkku, syvänvihreän sammalen täyttämä painanne.

Jos tässä jännittävässä kolossa ei asusta ketään, olen vähän pettynyt!

Louhikkoisessa maastossa jyrkänteen juurella kallion seinämässä on muutama houkuttelevan näköinen synkkä onkalo. Siellä voisi olla luolia. Minusta ei kuitenkaan ole sen sortin luolaseikkailijaksi, että lähtisin omin päin tutkimaan asiaa.


Pääsimme majoittumaan tutkimuslaitoksen uusiin asuntoloihin. Ne ovat suosikkejani, sillä kaikissa muissa Seilin majoitustiloissa olen kärsinyt monenlaisista allergiaoireista. Näiden talojen huoneet ovat suhteellisen hajuttomia, ja muovilattiat on helppo pyyhkiä pölyttömiksi ennen majoittumista.


Metsätalon ikkunoista näkee metsään.

Lähdimme vielä illalla kiertämään saarta. Kävimme katsomassa lehmiä, joita Seilissä on kesäisin maisemanhoitajina, vierailimme kirkolla ja kiipesimme kirkkoniemen kallioille.

Leppoisat maisemanhoitajat märehtivät niityllä.

Asemanlahti kylpi ihanassa ilta-auringossa hetken ennen hämärän tuloa.

Tämä haarainen ja vänkyräinen mäntyvanhus kasvaa Seilin museokirkolle johtavan polun varressa.

Kirkolle kuuluu mennä iltahämärässä kummittelukierrokselle.

Kirkon takana on pieni, metsän ympäröimä hautausmaa.

Kirkkoniemen kallioilta löytyi toinen ryhmä maisemanhoitotyöntekijöitä, pieni lammaslauma, joka selkeästi osasi arvostaa hyviä näköaloja, kun hengaili parhaalla maisemapaikalla. Lampaiden puskemismentaliteetti ja kallion pystysuora jyrkänne eivät tietenkään ole kauhean hyvä yhdistelmä. Kannatti katsoa, ettei joudu vahingossa isokokoisen lampaan ja jyrkänteen reunan väliin.


Iltapalaa grillailtiin asuntoloiden yhteiskeittiön terassilla yön pimennyttyä. Hepokatit sirittelivät taustalla, mutta muuten yö oli melkoisen hiljainen.


Sunnuntain aamu oli miltei 100 % vähemmän pilvinen kuin lauantain. Lähdimme koko päiväksi merelle Busterilla. Päivän kohteemme oli Saaristomeren kansallispuiston alueella sijaitseva Konungsskär, mutta ensin ajoimme lounaalle Korpoströmiin.

Maitokärryillä päin puuta.

Vierasvenesatamassa oli todella hieno pyöräparkki. Kerrassaan nerokas. Aivan mahtava.

Konungsskär on ihana paikka, mutta sinne ei pääse reittiliikenteellä, joten näissä maisemissa retkeily vaatii yksityisveneilyä. Rantautuminen ei ole mitenkään turhan helppoa, sillä veden alla väijyy kiviä. Onneksi nyt sää oli rauhallinen, eikä tarvinnut kamppailla aaltoja vastaan.


This is how we science!

Matala suojaisa "laguuni" Konungsskärin ja Birsskärin välissä.

Konungsskärin lampaat olivat päivälevolla autiotuvan edustalla.

Tuntuu aina hassulta tulla Konungsskäriin kauniina kesäpäivänä. Ensimmäinen muistoni saaresta on muutaman vuoden takaa lokakuiselta kenttäreissulta. Majoituimme silloin saaren autiotuvassa hirveän ukkosmyrskyn raivotessa merellä. Aamulla ei enää ukkostanut, mutta jouduimme ajamaan takaisin Seiliin hurjassa aallokossa ja sateessa. Tunnelma oli silloin niin erilainen kuin nyt!

Viimeksi, kun istuin tässä, metriset aallot särkyivät rantakallioon ja ukkosrintama vyöryi kohti.

Hoidettuamme tiedehommat Konungsskärissä, palasimme Seiliin. Söimme, pakkasimme kamat, veimme välineet paikoilleen, haimme rapusaaliin kenttälabrasta ja lähdimme paluumatkalle Nauvoon. Siihen päättyikin tälä kertaa meriseikkailu. Turkuun palattiin jo maanteitse. 

Lopuksi näkymä Seilin päärakennukselta.

Kuvat ovat itse ottamiani, paitsi Konungsskärin rantakalliofiilistelykuva, jonka nappasi Krotti. "Merelle käy kulkijan tie. Tyrskyt kutsuvat!" Oliko se Muumipeikko vai -pappa, joka sitä hoilasi?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti