blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Puhutaan jostain muusta (kuten kukkasista)

19.8.2017

Saimme aiemmin kesällä jälleen yhden uuden perhoskämmekän, tällä kertaa keskikokoisen ja liila-puna-valkokirjavakukkaisen. Toisesta vanasta kukinta päättyi melko pian, mutta toisesta putosivat viimeiset kukat vasta tällä viikolla. Otin kuvat kukista heinäkuun puolella, mutta ehdin postata niitä vasta nyt.

Meillä ennestään olleista orkideoista kaksi on yhä hengissä, isompi ja pienempi perhoskämmekkä. Sen sijaan eksoottisempi Cirrhopetalum on jo aikaa sitten menetetty. Molemmat perhoskämmekät ovat tehneet uusia lehtiä, joten alan olla oikeastaan aika optimistinen niiden suhteen. Ehkä ne vielä joskus kukkivat uudestaankin.


Näyttää siltä, että oletusarvoisesti ihan kaikkien pitäisi nyt puhua ja kirjoittaa vain siitä, mitä Turussa eilen tapahtui, ja tavallaan ymmärränkin sen. Oikeastaan kuitenkin toivoisin, ettei sitä samaa asiaa tarvitsisi lukea ja kuulla uudestaan ja uudestaan joka suunnasta, vaan voisi keskittyä rauhassa jatkamaan tavanomaista eämää ja käsitellä omia tunteitaan ihan rauhassa.

Eniten toivoisin, että ne, jotka eivät osaa muuta tehdä kuin lietsoa kauhua ja vihaa, kohuta, juoruta ja vauhkota, säästäisivät muiden voimia ja pitäisivät mölyt mahassaan, kunnes pääsevät ammattiauttajalle käsittelemään asiaa. Vaikka olin itsekin keskustassa tapahtumahetkellä, minusta kaikkein ahdistavinta oli kuunnella vihaa kihiseviä puheita tapahtuman jälkeen torilla ja bussissa.


Näkisin, että juuri nyt parasta, mitä voimme itse kukin tehdä, on keskittyä pitämään huolta itsestämme ja läheisistämme, pyrkiä antamaan muille voimia ja tukea tarpeen mukaan sekä keskittyä aivan erityisesti pitämään kiinni omasta lempeydestämme ja hyväntahtoisuudestamme, vaikka ympärillä puhuttaisiin mitä.

Haluaisin rohkaista kaikkia välttelemään sosiaalista mediaa sekä iltapäivälehtien ja muiden kohu-uutisointikanavien seuraamista. Arvostan aivan suunnattomasti niitä kaikkia, jotka eivät ole mukana tapahtuneesta kohuamisessa vaan osaavat tarpeen tullen puhua myös jostain ihan muusta.


Kepeät ja yksinkertaiset, höttöiset ja näennäisen merkityksettömät, tavanomaiset ja arkisetkin asiat ovat mielestäni juuri tällaisina hetkinä erityisen tärkeitä.

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

20 kommenttia

  1. Kauniit kuvat, aivan ihana kontrasti <3
    Mies ymmärsi vihdoinkin, ettei ostaisi minulle orkideoita...ne kun ei pysy hengissä. Lapseni kummitäti taas on ihan taikuri niiden kanssa ja ne kukkiia aina ja jatkuvasti...kuskaan siis saamani kukat hänelle ;)
    Toiseen mainitsemaasi asiaan sanon sen verran, etten lue, en katso, enkä meuhkaa tapahtuneesta. Se ei siti tarkoita sitä, että hyväksyisin sen, en missään nimessä! Tänään ajatukseni ovat pyörineet kukissa, puissa ja siinä, mikä minusta tulisi isona....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vallan ihanasta kommentista! Orkideat ovat minustakin tuntuneet vaikeilta - sellaisilta lahjakukkasilta, jotka kukintansa jälkeen kuolevat, vaikka teoriassa ne voisivatkin jäädä pysyvästi ilahduttamaan viherkasveina. Nyt olen kuitenkin ehkä päässyt jäljille, miten niitä hoidetaan. :D

      Koen hyvin samoin, ja itsekin olen tänään keskittynyt lähinnä paijaamaan kissaa ja kaneja, joita olen hoitanut emäntäväen lähdettyä reissuun. <3 Se, ettei vaahtoa tapahtuneesta, ei tosiaan tarkoita, että hyväksyisi teon tai ettei olisi siitä järkyttynyt tms. Paniikin lietsominen ei vain ole hyväksi oikein missään tilanteessa.

      Poista
  2. Kauniin värinen orkidea.
    Joskus aikaa sitten ostin kokeeksi yhdenn, mutta aika nopeasti se oli entinen kukka. Jäi ainoaksi kokeiluksi se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, tykkään tosi paljon näistä kirjavista, joissa on myös valkoista. Minulla on ollut myös aika paljon samanlaisia kokemuksia aiemmin.

      Poista
  3. Ihanat kuvat, jotenkin vangitsevat katseen hyvin :) Itse sain juuri ananaskukan, timanttiananas vai mikä lie :D aivan uusi tuttavuus, enkä malta odottaa että pääsen kirjoittamaan siitä.

    Toisesta asiasta olen samaa mieltä kanssasi. Kriisiin ja järkyttävään tapahtumaan jokainen varmasti reagoi eri tavalla, mutta some ei tosiaan ole oikea paikka purkautua asiasta. Ammattiapu on varmasti tarpeen, mikäli tuntuu jäävänsä yksin raskaan tunnemöykyn alle. Onneksi luonto itsessään tuo rauhallisemman mielen ja auttaa kokoamaan ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuista ja ihanasta kommentista! <3 Muistaakseni minullakin on joskus ollut tuollainen "ananaskukka", mutta mihin lie sekin menehtyi... :D

      Poista
  4. Upeat kuvat!
    Hienosti kirjoitit toisesta aiheesta!
    Siskon tyttö oli tapahtuma hetkellä kaupungilla ja näki, kun naista puukotettiin.
    Olihan se kamalaa, kun se sattui näin lähellä meitä.
    Pidetään itsestämme ja läheisistä huolta. Niinkuin kirjoitit!
    Hyvää sunnnutaita sinulle!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. <3 Rankkaa... :( Mutta hyvää sunnuntaita sinullekin - ja voimia! :)

      Poista
  5. Hienot kuvat ja hieno teksti.

    VastaaPoista
  6. Mun ensimmäinen lahjaksi saamani orkidea kupsahti keväällä miltein heti. Ei siis sovellu tuo kukkanen meidän talouteen. :,D Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  7. Viisaasti sanottu, itseäkin ärsyttää liiallinen tapahtumilla mässäily tai ylenmääräinen panikointi.

    Ja aivan upeat kuvat! <3 Itse olen ehkä maailman surkein orkideoiden kasvattaja, ne kuolevat käsissäni aina parissa kuukaudessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Kuten tuolla aiemmin totesin, minullakin on ollut samaa vikaa, mutta nyt näyttää jo lupaavalta. Isompi perhoskämmekkä tuli meille viime vuonna joulun alla puolikuolleena - ja porskuttaa edelleen! :D

      Poista
  8. Onpa upeat värit!
    Mä en ikinä saa näitä pysymään elossa kuukautta kauemmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, haha, se tuntuu olevan aika yleistä. :D

      Poista
  9. Oi miten upeat kuvat! <3 Orkideat ovat todella kauniita, mutta en raaski niitä ostaa kun se hengissä selviäminen on niiiin epävarmaa... :D

    Ja en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. Kaikki meuhkaaminen saa karvat pystyyn, ja kihisevä mässäily varsinkin. Juuri siksi en käytä enää Facebookia, enkä myöskään lue iltapäivälehtiä kuin todella harvoin. Tiedon tapahtuneesta saa kyllä muutakin kautta, ja tykkään pohtia tuollaisia asioita enemmän itsekseni, ja toki niitä käsittelee myös puolison tai terapeutin kanssa. Pelon lietsominen ei auta ketään, päinvastoin. Rakkaus, rauha ja hyväntahtoisuus on se mitä maailma kaipaa. <3

    Mukavaa loppuviikkoa! <3

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä!<3 Mietin viime viikonloppuna, että saanko kuraa niskaan, kun en mainitse koko asiaa (Turkua). Itselleni se oli tietoinen valinta olla puhumatta.
    Upeat kuvat orkideasta.<3

    VastaaPoista