blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Haipakkaa haipakkaa haipakkaa

30.9.2017

Nyt kyllä hommat kasautuvat. Vaellusvalmistelujen loppukiri, tuntokasvitutkimuksemme purku ja kasvatushuoneen siivous yliopistolla ja vielä Tieteen päivätkin osuivat kivasti kaikki tälle samalle viikonlopulle, joten kiirettä on pitänyt, ja jaksamiseni on myös ollut paikoin aika vähissä. Halusin kuitenkin postata vähän kuulumisia ja ajankohtaan sopivia auringonkukkakuvia nyt vielä ennen kuin blogi hiljenee reilun viikon ajaksi.


Olen siis lähdössä ensi viikolla vaellukselle. Kohteeksi valikoitui Salamajärven kansallispuisto, jonka sisällä ja lähimaastoissa kulkevaa Hirvaan kierros -lenkkiä houkuttelevan kuuloisine leiriytymispaikkoineen olisi tarkoitus hyödyntää reissun runkona. Varsinainen reitti on vajaat 60 kilometriä pitkä ja enimmäkseen tasamaastoa, joten sen voisi periaatteessa kulkea ihan muutamassa päivässäkin, mutta tunnelman vuoksi reissusta on tulossa miltei viikon mittainen.

Keski-Suomessa sijaitseva Salamajärvi oli siitä hyvä kohdevalinta kohtuullisen kiireistä arkea elävälle turkulaiselle, että sinne karauttaa meiltä yhdessä päivässä, jonka päätteeksi ehtii vielä patikoida ensimmäisen etapinkin, kun taas Lappiin lähteminen olisi vaatinut parin ylimääräisen vapaapäivän järjestämistä. Niinpä tunturihaaveet saivat jäädä vielä odottamaan parempaa hetkeä. Todettiin, että on parempi käyttää kaikki käytettävissä olevat päivät rauhalliseen patikointiin etelämpänä kuin päätä pahkaa pohjoiseen reissaamiseen, siellä vauhdilla vaelluksen kiepauttamiseen ja yhtä kovaa kyytiä kotiin matkustamiseen. Rahaakin säästyy matkakuluissa.

On muuten vähän kummallista, että olen jo nyt punninnut ja miltei pakannutkin valtaosan varusteistani, vaikka lähtöön on vielä muutama päivä. Enää ruuat ja joitain vaatteita ja pikkusälää pitäisi lisätä kuormaan. Rinkkani peruspaino - siis koko pakkauksen paino ilman ruokaa ja vettä - asettuu näillä näkymin noin 11 kiloon, mikä taitaa olla peräti keveysennätykseni tältä vuodenajalta. Ei tämä minun "grammanviilaukseni" ihan kevytretkeilyn tavoitteisiin yllä, mutta olen tyytyväinen näinkin. Jos rinkkani kokonaispaino jää huitelemaan maksimissaan noin 15 kilon tienoille, kuljen vielä leppoisasti ja saatan jopa hyppelehtiäkin.


Minulla on ollut aina aika systemaattisesti tapana kokata vaellusruuaksi "yllätyspatana" tunnettua "herkkua" - sitä samaa pienin varioinnein joka aterialla, paitsi aamiaiseksi tietysti aivan erityistä aamiaisyllätyspataa - mutta tällä reissulla siihenkin on tulossa muutos, sillä luvassa näyttäisi peräti olevan ihan oikeaa ruokaa. Ajatus tortilloista ja vastapaistetuista muffinsseista saa kieltämättä veden kielelle ihan eri tavalla kuin parhaimmankaan yllätyspataelämyksen mieleen palauttaminen.

Edellisestä kunnon vaelluksestani alkaa tosissaan olla jo pieni iäisyys, joten olen hurjan innoissani tästä reissusta. Sääennuste näyttää ainakin toistaiseksi melko sateiselta, mutta eiköhän sen kanssa pärjätä, kunhan varusteet vain toimivat. Pakkasin jo kurapuvun ja tiskihanskat rinkkaan, ja nyt parin testailukerran jälkeen rohkenen olla luottavainen myös vanhojen, paikattujen vaelluskumisaappaitteni vedenpitävyyden suhteen.


Kuvista keskimmäisen otin kuun puolivälissä viljelylaatikoiltamme. Muut kuvat ovat parvekkeelle maljakkoon tuodusta kimpusta. Viileä kesä ja lämpöinen syksy ovat johtaneet siihen mukavaan seikkaan, että näin syyskuun lopullakin on vielä auringonkukkia.

Otsikon pitäisi muuten herättää mielikuva haista, joka pakkaa hurjaa vauhtia jollain tapaa haihin liittyvää korttipakkaa tai miksei jotain muutakin pakkaa. Tunsin olevani niin nokkela, kun joskus taannoin keksin tämän puujalkavitsin, enkä suostu tajuamaan, ettei se ole kovin hyvä.

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

26 kommenttia

  1. Ihanat auringonkukat & hyvää vaellusta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Hyvää matkaa ja vaellusta! Kauniita pikkuaurinkoja!

    VastaaPoista
  3. Salamajärvi kuulostaa tosiaan ihan hyvältä kompromissiratkaisulta, jos aika on kortilla eikä halua joutua kiirehtimään. Ja mielestäni 11 kg peruspakkaus on oikeastaan jo tosi kevyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan sitä kutsuttu usein Suomen eteläisimmäksi erämaaksikin, joten eiköhän siellä pääse hyvin vaellustunnelmaan, vaikkei tuntureilla ollakaan. :D Hyvä! :) Kevytretkeilyssä on tosiaan tavoitteena se alle 10 kilon peruspaino, mutta minun pitäisi varmaan mennä varusteostoksille, jos haluaisin yltää siihen näin syyskylmillä. (Enkä halua mennä varusteostoksille, joten näillä mennään.) Kesällä se on minunkin kamppeillani aivan mahdollinen. :D

      Poista
  4. Niin kauniita nuo auringonkukat!♥ Oikein hauskaa vaellusta ja toivotaan että säät suosisivat!! Mukavaa alkanutta lokakuuta:)

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista!:) Tänään kävin pitkästä aikaa aamulenkillä pitkin rantoja, ja voi että oli ihanaa!<3 Luonto on niin tärkeä hyvinvoinnille. Nauti siis vaellusreissustasi!

    Mullakin on maljakossa myös auringonkukkia. Tuosta lähipellolta Jenspan miehen kylvämiä.:) Vielä tovin saa ulkoa kerätä kukkivia, ennen kuin kokonaan loppuu...:/

    Mukavaa viikkoa ja reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nimenomaan. :) Auringonkukat ovat myös niiin ihania. <3 Kiitoksia paljon ja mukavaa alkavaa lokakuuta sinullekin! :)

      Poista
  6. Ihanat auringonkukat.
    Mukavaa reissua!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa tosi kivalta, olen itsekin pitkään halunnut käydä vaelluksella ja ajattelen että ruska-aika on siihen paras ajankohta. Ehkä saan poikaystävän suostuteltua mukaani täällä Helsingissä olevalle luonnonpolulle, ei välttämättä ihan samantasoinen kokemus, mutta siitäkin saa vähän luonnonläheisyyttä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska-aika on monessa mielessä paras ajankohta retkeilyyn: ei enää itikoita sun muita höntiäisiä riesana, ei liian kuuma, ei liian kylmä (ainakaan jos pukeutuu oikein), aurinko ei porota ja maisema on kauniin värikylläinen vaikka sää olisikin välillä harmaa. :) Ja retki se on pienikin retki! :D

      Poista
  8. Oletpa todellinen grammanviilaaja kun noin kevyeksi olet saanut rinkan. Retkikertomusta odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, koko pakkauksen paino oli ruokineen ja juomineen lopulta 17 kilon pinnassa, joten ei se sitten niin kevyeksi jäänytkään, mutta yritän aina tehdä parhaani, sillä arvostan kevyttä rinkkaa. Postaan kuulumisia reissulta, kunhan saan kuvat (ja rinkan) purettua. :D

      Poista
  9. En ole käynyt Salamajärvellä. Mielenkiinnolla odottelen retkikertomustasi. Toivottavasti tämä täällä Hkissä pyörivä vesisade ja kova tuuli ei ole ihan siellä päin missä retkeilet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, odotas vaan, kun pääsen postaamaan retkikertomusta. Siitä sateesta puheen ollen... :''D

      Poista
  10. Hyvää vaellusta! Taidat olla parhaillaan vaeltamassa, kun tätä kirjoitan! :D

    VastaaPoista
  11. Ihanat auringonkukat! Kiinnostava lukea vaellusvalmisteluista, hyvää retkeä! Vaelluskertomusta odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katsotaan, josko pääsisin postaamaan retkikertomusta jo ensiviikon aikana. :D

      Poista
  12. Pakko sanoo että itse asiassa aika hyväkin puujalkavitsi, mä tykkäilen! :D

    VastaaPoista