blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Opiskelusta, jaksamisesta ja yhdestä syksyisestä aamusta

10.9.2017

Opiskeluarki näyttää nyt tosissaan kahmaisevan minut takaisin pyörteisiinsä. En ole viikkoon pahemmin puuhaillut blogijuttuja, kun olen keskittynyt suunnittelemaan syksyn opintoja ja totuttelemaan taas yliopistoarjen rytmiin. Toveri Krotti oli koko viikon Seilissä ja minä yksin kotona, mutta toisin kuin olin pelännyt, aika ei käynyt pitkäksi eikä viikko tuntunut loputtomalta. Päivät hujahtivat ohi oikeastaan ihan huomaamatta, kun tekemistä riitti.


Teen siis tässä parhaillani paluuta pitkästä aikaa koulunpenkkiin suorittamaan ihan perinteisiä luento- ja seminaarikursseja saadakseni tutkintoni jossain vaiheessa valmiiksi. Viimeksi istuin yliopistolla seuraamassa luentoja miltei vuosi sitten. Sen jälkeen olen panostanut opintoihini lähinnä työstämällä kandityötä ja lueskelemalla tenttikirjoja kotoa käsin jaksamiseni mukaan.

Suoranaisesti opiskeluun liittyvät asiat jäivät keväällä hetkeksi tauolle, kun priorisoin tulevaisuuden kannalta olennaisimpaan eli tieteentekemiseen. Artikkelin kirjoittamisesta ei palkittu opintopisteillä, mutta ensimmäinen tieteellinen julkaisuni on minulle paljon niitä tärkemäpi asia. Vaikkei se suoranaisesti edistä valmistumista, se edistää uraa.


Matkani takaisin täysipainoisen yliopistoelämän pariin on edennyt paikoitellen heittelehtivästi, enkä vieläkään tiedä, olenko nyt ihan oikeasti tekemässä paluun päätoimiseen opiskeluun. Aika näyttää, miten tässä käy, mutta haluan olla optimistinen. Uupumus ja masennus ovat arvaamattomia seuralaisia. Juuri nyt kuitenkin uskon pärjääväni.

En tietenkään täyttänyt kalenteriani kertaheitolla aamusta iltaan opiskelulla, vaan nappasin näin alkuun vain pari kurssia, jotka ihan ensiksi aion selättää. Katsellaan sitten seuraavassa opetusperiodissa, miten homma etenee. Suurin haaste tässä lieneekin siinä, kuinka pystyn ylläpitämään sopivaa tekemisen ja joutilaana olemisen tasapainoa.


Otin nämä kuvat viimeviikolla eräänä aamuna, jona sattumalta olin jo auringonnousun aikaan pirteä ja innokas lähtemään pitkälle lenkille lähimetsiin. Joskus nuorempana se oli minulle hyvin tyypillistä käyttäytymistä, mutta nykyään niin käy melkoisen harvoin, koska yleensä olen aamuisin tokkurainen ja äreä. Lenkin aluksi suuntasin heti viljelylaatikoille katsomaan, olisivatko auringonkukat jo avautuneet. Eivät ne ihan vielä olleet mutta melkein, melkein.

Syysaamun kosteanraikas ilma oli viileämpää kuin olin osannut kotoa lähtiessäni arvioida, joten kulkiessa piti pitää vauhtia yllä, ettei tulisi vilu. Niinpä reippailin metsän halki nauttien aamun valosta ja syksyn tuoksusta ilmassa. Kun nuori västäräkki pyrähti viereeni lenkkipolun varteen pyrstöään keinuttaen, minut valtasi taas se sama ihana, kauhea haikeus, jonka lintujen syysmuutto minussa aina herättää. Pian kesälinnut katoavat maisemista kuukausiksi.


Koulun alku, auringonkukat, kirpeät aamut ja haikeus - syksyisissä tunnelmissa mennään. Saa nähdä, miten tämä bloggaaminen asettuu osaksi uutta opiskeluarkea. Ehkä palaan juurilleni ja alan tosissani julkaista yhdessä vartissa naputeltuja postauksia. Ehkä postaan harvemmin.

Jaan nämä kukkaset vielä mukaan Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua-linkitykseen, joka jääkin kohtapuoliin tauolle hetkeksi. Syksyisestä aamuretkestäni lähimetsiin voinen listata sadan luontohetken haasteeseen numeron 82/100.

Kaunista syksyä teille, rakkaat lukijani! ♥

30 kommenttia

  1. Kyllähän tuo opiskelijan arki varmasti vaatii totuttelua. Työelämässä kun arki on taas ihan erilaista.
    Tsemppiä opiskeluun ja kauniita syyspäiviä sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pitää kauheasti jaksaa ja muistaa ja tajuta suunnitella - ja vahtia omia tekemisiään, että saa hommat hoidettua, vaikkei kukaan ole paimentamassa. :D Kiitos! <3

      Poista
  2. Siis niin ihana tunnelma ja kauniit kuvat! <3

    VastaaPoista
  3. Näen vieläkin painajaisia lukiolaisen tai yliopistossa opiskelijan arjesta. Se oli mun elämässä stressaavinta aikaa. Monta vuotta ilman kesälomaa. Tuntui siltä välillä, että saako valmista vai ei. Siksi aikuisopiskelut ovat mun kohdalta aivan pannassa! Ei ikinä enää moiseen rumbaan. Ehkä mä otin liian vakavasti senkin touhun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskeleminen on kyllä totta tosiaan työlästä. Yliopistossa olen jotenkin osannut ottaa rennommin (tosin vasta nyt burnouttini jälkeen, kun ei tarvi laskeskella opintopisteitä elääkseen), mutta lukioaika oli sellainen putki, että ihmettelen, miten edes selvisin siitä järjissäni (tai enhän mä nyt ihan täysin järjissäni kai selvinnytkään). Pitäisi vain jotenkin osata hallita ajankäyttöä ja huolehtia myös riittävästä lomailun määrästä - mutta vaikeaa se todellakin on!

      Poista
  4. Kaunista kuvattavaa löysit. Kannatti olla aamulla liikkeellä.
    Voimia ja intoa opiskeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamunkoiton valoja ei voita mikään. Kiitos!

      Poista
  5. Sopivan tasapainon löytäminen työskentelyn ja joutenolon kanssa on varmasti aika monelle opiskelijalle se isoin haaste; helposti tekee liikaa tai liian vähän. Onnittelut artikkelin julkaisusta! (Se kyllä varmaan ilmestyi jo kesällä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, varmasti. Kiitos! Artikkeli ilmestyi tosiaan kesällä, en vain tajunnut silloin vielä leijua siitä täällä. :D

      Poista
  6. Onnea julkaisusta!
    Tsemppiä opiskeluun!

    VastaaPoista
  7. Onnea julkaisusta, huikea juttu! Opiskelijaelämä on siitä rankaa, että pitkän koulupäivän jälkeen joutuu tekemään tehtäviä vielä kotonakin. Vaikka töissäkin on välillä rankkaa saa sentään kotiin päästyä tehdä mitä tahtoo. Olen kyllä aina pitänyt opiskelusta. En tosin ole opiskellut yliopistossa vaan ammattikorkeakoulussa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Yliopiston vapaus voi varmaan olla raskastakin. Tsemppiä opintoihin ja iloa syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Yliopistossa juuri vapaus taitaa olla yksi koko homman raskaimpia puolia... Kun kukaan ei ole kertomassa, mitä pitäisi tehdä, tuntee helposti olevansa ihan hukassa tai eksyy tekemään (valmistumisen kannalta) ihan vääriä asioita. :D

      Poista
  8. Toivottavasti osaat kuunnella itseäsi, jotta tasapaino työn ja levon suhteen löytyisi. Onnea syksyn opiskeluun.

    VastaaPoista
  9. No opiskelu vie jopa isomman osan päivästä kuin päivätöissä käynti. Tsemppiä ja sieltä metsästä saa aina lisää energiaa ja mielelle rauhaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä tosiaan helposti käy. Kiitos! Nimenomaan, pitää vain varata sillekin aikansa. :)

      Poista
  10. Kauniit kukat :) Tsemppiä opiskeluun ja onnittelut artikkelista! Opiskelijan arki voi olla yllättävän rankkaa, joten fiksua, ettei heti haali liian montaa kurssia.

    VastaaPoista
  11. Hyvä postaus, tosi hyviä ajatuksia! =)

    VastaaPoista
  12. Iloa ja intoa opiskeluun sekä aurinkoisia syyspäiviä!

    VastaaPoista
  13. Onnittelut julkaisusta ja tsemppiä paluuseen yliopistoarkeen! On kannustavaa lukea että joku muukin on jäänyt burnout-sairaslomalle yliopistolta ja yrittää palata takaisin. Olen yrittänyt pitkään jo tulla takaisin opiskelemaan mutta se ei vain ota sujuakseen. Lukisin mielelläni lisää ajatuksia asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että kirjoitustani on ollut mielekästä lukea. :) Voisin kyllä naputella lisääkin aiheesta, jahka tämänhetkinen kiire hellittää. Eiköhän syksy edetessään herätä ajatuksia, joita purkaa blogiinkin. :D

      Poista
  14. Tärkeintä paranemisprosessissa onkin juuri tuo haasteiden kohtuullistaminen. Aina ei meinaa itse sitä ymmärtää, mutta onneksi mies välillä toppuuttelee. :D Vähänkään suuremman puserruksen kyllä tuntee nahoissaan aika kauankin.. Mutta tosi hienoa että olet palannut osittain opintojen pariin, tsemppiä sinne!

    Hyvää vointia ja ihanaa syksyä! <3

    VastaaPoista
  15. Hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa! Tasapainottelen itsekin sopivan työmäärän löytämisen kanssa, herkästi tulee otettua liikaa tekemistä jaksamiseen nähden. Mitä opiskelet? :)

    VastaaPoista