30.10.2017

Välillä on hyvä olla vain

Olin kirjoittamassa Tuntemattomasta sotilaasta, jonka kävin katsomassa tietysti heti ensi-iltana. Olin kirjoittamassa viljelylaatikoiden sadonkorjuusta. Salamajärvestä. Syksyn lehdistä, sienistä, sateisista päivistä, linturetkistä ja talven tuoksusta ilmassa. Ensilumesta, punatulkkujen viheltelystä ikkunan takana ja siitä, kuinka #lumikaaos yllätti jälleen eteläsuomalaiset.

En saanut kirjoitettua mistään.

Sen sijaan rimpuilin edetäkseni yliopisto-opinnoissa. Rimpuilin pitääkseni itseni kasassa. Tunsin olevani eksyksissä. Olin huolissani tietämättä, mistä oikeastaan olen huolissani. Hommat vain kasautuivat, tehtävälistat venyivät ja kaaos otti kodin valtaansa. Pikkuhiljaa pienetkin askareet alkoivat tuntua niin työläiltä, että ne jäivät mieluummin tekemättä.


Tänä aamuna sitten katsellessani lumisadetta ikkunasta, auringonpaistetta lumipilvien läpi ja pihapuissa pyöriviä tiaisia tunsin oloni yhtäkkiä jotenkin kevyeksi ja seesteiseksi. Tajusin tehneeni oikein, kun viikonloppuna en tehnytkään mitään, lojuin vain, ja kun sunnuntai-iltana raahauduin pitkästä aikaa tanssimaan itseni näännyksiin.

Olin selkeästi kaivannut taukoa.

Vaikka lauantai-iltana olin vielä vähän pettynyt, kun huomasin "tuhlanneeni" päivän saamatta mitään tehtyä, sunnuntaina aloin jo itse asiassa tuntea, etten haluaisikaan tehdä mitään, paitsi ehkä tanssia ja sen jälkeen ehkä seistä hetken lämpimässä suihkussa, sen jälkeen ehkä juoda lasin viiniä ja syödä pari konvehtia. 

Tänään olen ollut tehokkaampi kuin koko viimeviikolla yhteensä. Monikymmenkohtaisesta tehtävälistasta on viivattu yli jo puolet, eikä minusta edes tunnu siltä, että olisin tehnyt pahemmin mitään. Pikkujuttujahan ne ovat silloin, kun pää toimii normaalisti, mutta valtavia taakkoja silloin, kun selkeästi haluaisi vain lojua pari päivää tekemättä mitään.

Kyllä minä näköjään pikkuhiljaa opin pitämään itsestäni huolta.


Oikeastaan kirjoitin tämän vain katkaistakseni blogihiljaisuuden ennen kuin se venyy niin pitkäksi, etten enää osaa katkaista sitä. Samalla sain myös ihanan tekosyyn jälleen kerran nostaa esille suosikkiaiheeni, löhöilyn ja rentoilun ilosanoman.

Kuvituksena vaahteranlehtiä ajalta ennen kuin lumi peitti ne alleen. Aika hauskasti lumi tuli taas niin, että lehdet olivat vielä pitkälti puissa, eivätkä kaikki puut olleet ehtineet vielä edes ruskaan. Ihan kuin tämä olisi tapahtunut jo vuosi sitten.

Mukavaa alkavaa talvea kaikille!

18 kommenttia:

  1. Välillä on todellakin tauon paikka. Sen tauon on hyvä ottaa silloin, kun vielä päivä tai pari riittää.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kuten aina jaksan muistuttaa: parempi lepäillä nyt pari päivää kuin kerätä ylikuormituksen taakkaa, kunnes joutuu lepäilemään pari vuotta tietämättä, milloin on taas työkykyinen.

      Poista
  2. Tauko ja "tuhlatut" päivät tekevät välillä todella hyvää! Aina ei pysty olemaan kone, joka vain suorittaa koko ajan. Joskus tunsin (ja tunnen toisinaan edelleen) syyllisyyttä, jos "vain olen" jonkun vapaapäivän, mutta olen koetellut opetella tuosta tunteesta pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi hyvä osata olla olematta syyllinen siitä, että laiskottelee. Niin minäkin yleensä osaan, mutta silloin, kun olen onnistunut lastaamaan itselleni liikaa tekemistä, tuntuu ihan tyhmältä pitää taukoa, kun haluaisi vain saada kaiken ensin tehtyä pois alta. :D

      Poista
  3. Vapaapäivät ovat sallittuja ja tarpeellisia, sitten jaksaa jälleen.
    Ihanan piristävät kuvat!!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus ja vau mitkä kuvat!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa tutulta. Useammin pitäisi ottaa aikaa itselleen, hengähtää ja tehdä mitä haluaa - olla vain. Väsytän itseni usein tekemällä sata to do listaa ja toteuttamalla niitä kauheaa vauhtia. Aika nopeasti kivatkin "haluan tehdä jutut" muuttuvat tosi raskaiksi ja stressaaviksi sillä tyylillä. Ja sitä myötä pienetkin arkiasiat jäävät hoitamatta, minulla ensimmäisenä roskien vienti ja postin hakeminen. Niin pieni perusasioita kuin ovatkin.

    Aurinkoista viikkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jää aina ensimmäisenä tekemättä tavaroiden laittaminen takaisin paikalleen käytön jälkeen - sitten ne alkavat aika pian kertyä kasoiksi, joita ei enää erkkikään jaksa siivota. :D

      Kiitos ja samaa! :)

      Poista
  6. Löhöily ja rentoilu on sallittua ja suorastaan toivottavaa, varsinkin tähän vuodenaikaan.

    VastaaPoista
  7. Löhöilyyn pitää toisinaan oikein paneutua. Minulle se ei ole ihan helppoa, sillä olen aikamoinen duracell-pupu ja aina pitää olla jokin projekti vähintäänkin alulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Ei se helppoa ole, mutta välillä onnistuu yllättävän hyvin. :)

      Poista
  8. On hyvä taito osata välillä vain olla. Ja olla ihan yksinkin. Jos sitä ei osaa, niin kannattaa opetella. :)

    VastaaPoista