Lapsuudenkotini pihassa on aina ollut linturokinta, ja muistan, kuinka kersana saatoin tarkkailla lintulaudan vilinää keittiön ikkunasta tuntikausia. Tänä talvena on ollut kuitenkin niin lauhaa, ettei ruokinnalle ole ollut varsinaisesti tarvetta ennen kuin vasta nyt tammikuussa, joten vanhempani eivät ole oikeastaan täyttäneet lintulautaa. Niinpä säännöllisesti ruokinnalla käyvää talvilintukantaa ei ole päässyt muodostumaan. Hiljaista siis oli.
Vietimme kuitenkin reilun tunnin pihapiirissä kuljeskellen juuri ennen hämärän koittoa. Pari varista raakkui toisilleen jossain etäällä, kaksi talitiaista käväisi pihassa ja muutaman kymmenen naakan parvi lensi yli. Miltei tunnin maleksittuamme ajattelimme jo lajisaldon jäävän kolmeen, mutta juuri silloin mustarastas - jonka mami kertoikin läpi talven liikuskelleen pihan nurkilla - räpsähti liikkeelle suuren kuusen kätköistä äänekkäästi hälyttäen.
Neljä lajia siis havaittiin lopulta, ja niistä runsaslukuisin oli naakka. Oli kyllä harvinaisen vaisu lintupäivä näillä main. Pidin joskus aikanaan pinnalistaa lapsuudenkotini pihapiirissä havaituista linnuista, ja muistaakseni luku huiteli jossain satasen kieppeillä. Menneinä kylminä lumitalvina, kun ruokinnan pääsi aloittamaan jo lokakuussa, pihassa kävi uskomaton vilinä. Kaikki mahdolliset pikkulinnut vilistivät lintulaudalla, kauralyhde houkutteli fasaaneja, ja rasvapötköllä vierailivat joskus sekä harmaapäätikka että palokärki. Välillä on kuitenkin tällainen meininki.
Koska lintuja näkyi vähänlaisesti, en saanut niistä kuvia. Sen sijaan räpsin ajan kuluksi joitain ruutuja puutarhasta - joskin valon vähyyden vuoksi melko satunnaisella menestyksellä. Lumettoman tammikuisen illan synkkyydessä lähinnä havut esiintyivät edukseen. Pihalammen jäähän oli muodostunut jänniä kaarevia kuvioita. Vaikka taivas oli sankasti pilvinen, eikä auringonlaskua varsinaisesti näkynyt, maisema näytti kuitenkin hetken aikaa kauniin lämminsävyiseltä ennen kuin ilta hämärtyi sinertävän harmaaksi.
Olin ajatellut, että kävisin vielä tänään Turkuun palattuani katsastamassa kotilähiön ruokintapaikkojen tilanteen ja palauttaisin niiltäkin havainnot Pihabongaukseen, mutta en saanutkaan aikaiseksi. Miltei koko valoisa aika vierähti kotosalla makoisasti laiskotellen. Jahka sitten pääsin liikkeelle, oli jo aika suunnata CampusSportille tanssimaan ja tietysti myös vaaliuurnalle hyödyntämään viimehetken mahdollisuutta käyttää äänioikeuttani. Lunta tuprutti taas iloisesti. Ehkä huomisaamuna maa on jälleen valkoinen.
Osallistuitteko Pihabongaukseen ja havaitsitteko enemmän lintuja kuin minä?