23.1.2018

Talvilintujen elämää - ja niin paljon muutakin

Aloin tänäkin talvena odottaa kevättä oikeastaan jo tammikuun alussa - kun vuoden pimein aika oli juhlittu mutta varsinainen keskitalvi vasta edessä. Haluaisin kuitenkin pystyä nauttimaan täysillä siitä vuodenajasta ja hetkestä luonnossa, jota kulloinkin eletään, haikailematta jo ennenaikaisesti seuraavaa vaihetta, joten talventaitteen aikaan päätin aktiivisesti pysäyttää itseni. Terminen talvikin saapui juuri sopivasti, ja maisema muttui viimein valkoiseksi.

Lykkäsin siis hetkeksi kevään puutarhasuunnitelmat ja muut hupsutukset syrjään ja tartuin mitä parahimmin keskitalven tunnelmointiin sopivaan kirjaan, Lars Jonssonin kolme vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen Talvilintujen elämää. Sain sen syntymäpäivälahjaksi jo viime keväänä, mutta halusin odottaa talvea ennen kuin todella uppoudun lukemaan sitä. Kyllä kannattikin, sillä juuri tämä oli oikea hetki sille.


Olen fanittanut Lars Jonssonia aivan tolkuttomasti kutakuinkin kymmenvuotiaasta lähtien. Kun ottaa huomioon, mitä useimmat muut lapset niihin aikoihin fanittivat - eivät nimittäin ainakaan vanhoja ruotsalaisia lintumaalareita - olin tietysti vähän kummallinen, mutta minkäs sille voi. Ahmin kaikki Jonssonin kirjat, joihin pääsin käsiksi. Ne olivat pitkälti määritysoppaita, mutta kirjaston ruotsinkieliseltä osastolta löytyi pari taidekirjaakin. Ryhdyin tietysti itsekin maalaamaan lintuja.

Fanitukseni ei ole laantunut, mutta siitä on kuitenkin tovi, kun viimeksi kunnolla luin mitään Jonssonin teosta - määritysoppaiden selailua ei lasketa. Niinpä suorastaan häkellyin, kun tartuin Talvilintujen elämään ja minut valtasi taas se kaunis tunne, jonka muistan kokeneeni jo lapsena Jonssonia lukiessani. En oikein osaa kuvailla sitä, enkä oikeastaan edes tiedä, mitkä seikat tekstissä tai kuvissa täsmälleen ottaen herättävät sen, mutta hyvin huomionarvoisesta asiasta on kuitenkin kyse.


Se tunne on eräänlaista innostuneisuutta ja inspiroituneisuutta, vahvaa mielenkiinnon ja merkityksellisyyden kokemusta. Se tekee oloni haaveelliseksi mutta myös reippaaksi. Sen myötä - niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin - päähäni tulee usein ajatus, että hetken aikaa kerrankin tiedän, minkälainen henkilö oikeastaan olen ja mitä haluan elämälläni tehdä.

Arvelen, että kyse on siitä, miten innostunut taiteilija itse on työstään. Se ehkä välittyy hänen teostensa kautta samanhenkiseen lukijaan niin vahvasti, että mieleen nousee hyvinkin perustavanlaatuisia ajatuksia. Enkä minä nyt mitenkään olennaisesti halua edes tulla vanhaksi ruotsalaiseksi ukkeliksi samanlaiseksi maalariksi ja kirjailijaksi kuin Jonsson, mutta haluan tehdä jotain, mikä herättää vastaavan tunteen - jotain yhtä merkityksellistä.

Tämä nyt kuulostaa aika korkealentoiselta, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että puhun todellakin lintukirjoista, enkä mistään legendaarisesta kaunokirjallisuudesta. Vielä hauskempaa on se, että kyseinen tunne valtasi minut jo heti Talvilintujen ensimmäisellä sivulla, kun olin lukenut vasta muutaman rivin. Niin että jokin taika siinä on.


Talvilintujen elämää on kyllä kaikkiaan ollut vallan ihastuttavaa luettavaa ja etenkin katseltavaa. Käännös on myös mainio, mutta sitä en aivan ymmärrä, miksi tietyiltä osin teksti on sovitettu Suomen oloihin ja tietyiltä osin taas ei. Olisin jättänyt kokonaan sovittamatta tai ehkä lisännyt vain pienet tietolaatikot Suomen talvilintukannasta, koska nyt tekstiä on vähän kummallista lukea, kun sen jo johdannosta alkaen sanotaan olevan laadittu gotlantilaisesta näkökulmasta, mutta silti lintulajiosioissa puhutaankin yhtäkkiä välillä vähän Suomesta. Se ei sovi Jonssonin kertojaäänelle ollenkaan.

Tätä kirjaa lukiessani aloin muuten taas haaveilla reissusta Gotlantiin, kuten niin usein muutenkin Jonssonin tuotannon äärellä. Olisi ihanaa nähdä se miljöö, jossa tämä taide syntyy, ja tietenkin vierailla taiteilijan omassa museossa. Kun mainitsin tästä toveri Krotille meidän istuskellessamme lounaalla, hän alkoi heti etsiä tietoja Gotlantiin matkustamisesta. Laivavuorojen hintoja selatessaan hän sai aikaan sellaisen vaikutelman kuin olisi jo tekemässä varausta! No, matkojen varaaminen saa kuitenkin vielä odottaa, sillä meidän pitää ensin selvittää, onko reissu edes budjetti- ja aikatauluteknisesti mahdollinen.


Varmaan moni siellä ruudun toisellakin puolella odottaa jo kevättä kovalla innolla. Entä onko teillä mitään reissuhaaveita mielessä?

30 kommenttia:

  1. Siis niin ihana postaus! Kevättä kyllä odotetaan innolla ainakin mutta matkoista en toistaiseksi haaveile. :)

    VastaaPoista
  2. Niin kaunis kuvitus tuossa kirjassa!!
    Mukavia talven taikapäiviä sinne ja hyviä bongailuja!

    VastaaPoista
  3. Upeannäköinen kirja, niin kauniit kuvat! Äitini on innokas lintujen "hoitaja" ja kiva onkin seurata siellä käydessä sitä vilskettä ja vipinää mikä ruokalaudalla käy..osa tuntuu tuntevan jo äitini äänestä:) Kivoja bongaushetkiä ja ihania talvipäiviä:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ihan varma, että ruokinnalla läpi talven säännöllisesti vierailevat linnut oppivat tunnistamaan ruokkijansa jopa äänestä. Meilläkin lapsuudenkodin lähiseudun varikset tuntuivat tunnistavan, ketkä niille toivat ruokaa niityn laitaan kivelle talvisin.

      Poista
  4. Onpa kirjassa kauniit piirrokset! Olen tuota kirjakaupassa pyöritellyt, mutta vielä on jäänyt ostamatta. Lars Jonsson on yksi lintu- ja luontokirjallisuuden suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on tosi kaunis ja tunnelmallinen ja sopii etenkin "aivan arkisten" lintujen käyttäytymisestä ja höyhenpuvuista sekä tietysti myös kuvataiteesta kiinnostuneille. Tietosisältö on ihan laadukasta, mutta faktaosuuden määrä vaihtelee eri lajien välillä paljon - joistain kerrotaan asioita paljon tarkemmin kuin toisista, eikä joka lajin kohdalla käydä läpi välttämättä aina samoja seikkoja. Aivan erityisen tarkkaan käsitellään lintujen eri pukuja ja niiden yksityiskohtia, ja niistä on myös hurjasti luonnoksia ja väritutkielmia. Taiteelliset arvot ovat korkealla. :)

      Poista
  5. "Talvilintujen elämää" näyttää todela kauniilta! Olen myös harkinnut sen hankkimista mutta en ole vielä ostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kaunis, hyvin kaunis. Luin juuri eilen illalla kohtaa, jossa Jonsson pohti "kyyhkynharmaata" väriä - siinä riitti sivutolkulla ajatuksia eri kyyhkylajien pukujen sävyistä ja niiden vangitsemisesta siveltimellä sekä tietysti ihan älyttömän kauniita luonnoksia ja maalauksia kyyhkysistä. <3

      Poista
  6. Onpa todella kaunis kuvitus!
    Ihan harmittaa, kun kerrostalon parvekkeelle ei voi laittaa lintulautaa. Vanhempien luona käydessä parasta viihdettä on aina keittiön ikkunasta seurata terassin lintujen eloa.

    Reissuhaaveita ja suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta ei vielä oikein mitään varmaa. Aika näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on harmillista. Meiltä sentään löytyy ruokintapaikan mentävää pusikkoa näköetäisyydeltä keittiön ikkunasta, joten siellä on tullut pidettyä ruokintaa, mutta tänä talvena ei olla laitettu.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen kirja ja kauniit kuvat!
    Kyllähän minä kevättä jo kovin odotan.
    Hyvää keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kirjavinkistä. Taidanpa suunnitella reissun kirjastoon!

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen kirja näyttää olevan. Jotenkin piristävää katsella piirrettyjä lintukuvia veitsenterävien digikuvien sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kuvituksesta! Digivalokuva on toki aivan oma taiteenlajinsa ja hieno onkin, mutta nykyään, kun niitä on niin paljon, erottuvat perinteisin tekniikoin piiretyt ja maalatut kuvat kyllä ilahduttavasti joukosta.

      Poista
  10. Edellistä komppailen, taitaa kirjasto kutsua :)

    VastaaPoista
  11. Aihe vaikuttaa tietenkin mielenkiintoiselta, mutta onpas nätti kirja! Samoilla linjoilla siis muidenkin kommentoijien kanssa - virkistävää nähdä eteerisen kauniita taideteoksia digikuvien sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen joskus pohtinut, että valokuvaan tallentuu usein vain se, miltä lintu ulospäin näyttää, mutta Jonssonin maalauksissa näkyy sen lisäksi myös linnun sielu. (Vaikken edes tiedä, mikä se sielu ollenkaan onkaan.)

      Poista
  12. Kääk, ihana kirja ja todella taitava maalari tuo vanha ruotsalainen ukkeli! :D Menisin varmaan ihan yhtä sekaisin tuosta kuin sinä, jos saisin kirjan käsiini. Minulla oli lapsena vastaavanlainen kokemus yhdestä koirakirjasta. Siinä oli niin taitavasti ja eläväisesti kuvattuja koiria, että lainasin sen kirjastosta kerta toisensa jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos kommentista! Kannattaa vilkuilla, jos kirjastossa tulisi vastaan tämäkin. :D

      Poista
  13. onpa kirjassa kauniit kuvat!

    Meillä on hyllyssä vähintään 10 lintukirjaa:)Auttaa lintujen tunnistamisessa, kun on monta kuvaa, mistä katsoa

    VastaaPoista
  14. Oi, Gotlanti! Mäkin niin haluan päästä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaikuttaa kyllä ihan unelmaiselta matkakohteelta. <3

      Poista
  15. Tätä oli jotenkin varsin kiva lukea tätä postausta. Kirjoitat kauniisti! Olen käynyt Gotlannissa, vuosia sitten, ja voin suositella kohdetta lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Reissuhaaveet senkun paisuvat. :D

      Poista