blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Pakettikäsitapaus

15.5.2019

Minulta murtui kämmenluu, joten koko käsi on nyt paketoituna neljä viikkoa. Kun viime torstaina horjahdin bussissa ja kolautin käteni, en voinut aavistaa, että edessä olisi taas murtumadiagnoosi. Pärjäilin käden kanssa vuorokauden omin avuin ennen kuin menin lääkärille. Toki käteen sattui, eikä sillä voinut tehdä juuri mitään, mutta ei se niin kipeä ollut, että olisin itse arvellut murtumaa. Niinpä diagnoosi tuli taas pienenä järkytyksenä.


Minulla on luunmurtumista vähän turhan paljon kokemusta viime vuosilta. Neljä vuotta sitten murtui nilkka kahdestakin kohtaa, ja vuotta ennen sitä meni sormi. Molemmilla kerroilla - mutta aivan erityisesti sen nilkan kanssa - oli melkoinen shokki saada kuulla, että luu on poikki. En tiedä, mitä olin odottanut, mutta en ainakaan, että raaja laitetaan yli kuukaudeksi pakettiin ja elämä alkaa pyöriä toipumisen ympärillä.

Sama juttu jälleen. Tuijotin röntgenkuvaa epäuskoisena. Kun ortopedi kertoi jatkohoidosta, tajusin, että kätenihän tulee olemaan paketissa koko toukokuun. Saan sen vapaaksi vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Ei auttanut kuin ryhtyä laittamaan vuoden hektisimmän kuukauden suunnitelmia uusiksi.



Onneksi yksikätisenäkin pärjää ihan kohtuullisesti. Elämä lastoitetun käden kanssa on huomattavasti helpompaa kuin kipsatun jalan. Sitä paitsi murtuma on vasemmassa kädessä ja vieläpä nimettömän kohdalla, ja minä olen onneksi oikeakätinen. Suurimmat vaikeudet tässä liittyvätkin lähinnä päähäni.

Olen tottunut tekemään asioita ripeästi, joten turhaudun, kun kaikki vie niin paljon aikaa yksikätisenä. En tykkää olla autettavana, sillä koen olevani liian vaativa ja rasittava. Minua ahdistaa, kun en voi pestä käsiäni kunnolla. Lisäksi tunnen aina jonkinlaista huonommuutta niinä hetkinä, kun kivun takia kiroilen ja menetän malttini. Onneksi olen käynyt vuosikausia terapiassa ja opetellut pärjäämään muun muassa juuri tällaisten tunteiden äärellä, joten yhden pakettikäden aiheuttama lannistus on suhteellisen pientä.

Kyllä se kuitenkin käy välillä voimille, kun joutuu jatkuvasti neuvottelemaan itsensä kanssa. Heti aamusta alkaen saa hetki toisensa perään ensin vakuuttaa itsensä siitä, että on ihan hyväksyttävää kokea negatiivisia tunteita, sitten keskittyä kiitollisuuteen esimerkiksi siitä, että olen oikeakätinen ja että minua ylipäätään autetaan, ja lisäksi vielä yrittää pitää mielessä, ettei juuri millään asialla ole niin kiire, ettenkö voisi ihan mukavasti tehdä sitä vähän hitaammin yhdellä kädellä.


Yllättäen minua turhauttaa ehkä eniten tämä koneella kirjoittaminen. Pystyn käyttämään pakettikädestä kivun sallimissa rajoissa korkeintaan yhtä sormea. Olen tottunut kymmensormijärjestelmään. Voitteko kuvitella, miten raskaalta ja hitaalta kirjoittaminen nyt tuntuu ja miten paljon lyöntivirheitä teen?

Hyvä, ettei minulla juuri nyt ole mitään kirjoitustöitä tehtävänä. Blogia voin naputella sen verran, kuin tuntuu hyvältä, mutta duunit pitäisi hoitaa vaikka väkisin. Näillä näkymin kirjoitusaktiivisuuteni tuleekin hetkeksi heikkenemään. Muutama juttu blogiin on kuitenkin jo työn alla, ja ne haluaisin saada pian valmiiksi.

Nämä kuvat otin juuri päivää ennen tapaturmaa Puolalanpuistossa. Kaunista on.

11 kommenttia

  1. No auts, paranemisia kädellesi. Ja onneksi ei kuitenkaan "isompaa vammaa" ja käsi tulee kesäksi kuntoon. Mutta ymmärrän ja tunnistan kyllä hyvin tuntemuksesi! Itse olen ollut toistaviikkoa flunssassa ja aika paljon alkaa kiristää. Minun kun piti häärumban jälkeen sukeltaa multaan tekemään meille ruokasatoa, mutta paskat. Onneksi kuitenkin vain flunssa, mutta kun se kasvimaa-aika olisi NYT eikä sitten joskus. Tunnen myös jäätävää riittämättömyyttä jos olen huolehtinut "vain" taaperon asiat. Olen sen lisäksi tottunut käymään koiran kanssa pitkillä lenkeillä, siivoilemaan ja ylipäänsä touhuamaan kaikkea aktiivista missä ei nyt ole mitään järkeä. Blogia ehtisi kirjoittaa ja käsitöitä tehdä JOS taapero erehtyisi olemaan hetken paikallaan :D on tämäkin oravanpyörä, mutta jospa kohta oltaisiin terveitä.
    Tsemppiä sun toukokuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä juuri. Muun muassa puutarhahommien tekemättömyys jurppii minuakin. Kiitos ja tsemppiä myös sinne!

      Poista
  2. Voi kurja! Mieheltä murtui muutama vuosi sitten samoin ja hän joutui olemaan sairaslomalla, koska kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen ei onnistunut. Ihan samoja tuntoja kuvaili kuin sinä. Paranemista kädelle!

    VastaaPoista
  3. No voi että :) Kyllä se vielä iloksi muuttuu ♥

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän turhautumisesi niin hyvin.Itsekin tässä juuri toipilasajan läpikäyneenä allekirjoitan kaiken mistä postasit.Ja huomasin myös sen, kuinka osaa arvostaa normaalia olotilaa kun se vihdoin palaa takaisin.Pitkää pinnaa ja tsemppiä sinne!❤
    Niin kauniit ja raikkaat kuvat!

    VastaaPoista
  5. Voi ei! Tunnistan niin hyvin nuo sinun tuntemuksesi ja toivon sinulle kovasti tsemppiä toipumiseen ❤ Laiha lohtu varmasti tässä kohtaa, mutta onni kuitenkin on, ettei käynyt vielä pahemmin ja kätesi tulee kuntoon. Vielä yksi asia: käyttämällä vasenta kättäsi nyt enemmän kaikissa arkisissa askareissa, stimuloit aivojasi toimimaan monipuolisemmin. Oikean kätesi levätessä, joutuvat aivosi "jumppaamaan hiki päässä" ;)
    Upeaa keväistä viherrystä kauniissa kuvissasi ❤

    VastaaPoista
  6. Voi harmi!

    Minulla on ollut myös muutaman vuoden aikana vasen käsi ja kummatkin jalat paketissa. Ei onneksi sentään yhtäaikaa, vaan hyvin ehti edellinen paikka tervehtyä ennen seuraavaa tapaturmaa.

    Olen mahdottoman tyytyväinen siitä, etten ole tössinyt tuon oikean käden kanssa, sillä silloin menisi vaikeaksi :-(

    Yksikätisenä moni asia on kuitenkin huomattavan paljon hitaampaa ja hankalampaa. Hiusten pesu oli yksi ärsyttävimmistä puuhista. Siltihän siitäkin oli suoriuduttava ihan jo muiden ihmisten hyvinvoinnin vuoksi ;-)

    Tsemppiä sinulle! Onneksi saat lastan pois sydänkesäksi :-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista ja tsempistä, kaikki! :)

    Tosiaan, kun normaali olotila särkyy, hahmottaa vasta, miten hienoa on, että sattuu omistamaan kaksi toimivaa kättä. Sen nilkkamurtuman kohdalla tajusi asian ehkä vielä selkeämmin, nimittäin kävelykyvystä ei aina ymmärrä olla tarpeeksi kiitollinen, mutta kun sen hetkeksi menetti ja sai sitten takaisin, niin oli kyllä ajatuksia herättävä kokemus.

    Niin ja se hiusten peseminen. Siitä piti sanomani, että se on kyllä yksi ärsyttävimmistä askareista yhdellä kädellä, niin hidasta ja vaivalloista, ja pakettikäsi se kun hikoilee muovipussissa. Toinen on hiusten laittaminen kiinni. Se ei vaan suju, joten ihan tavallista lettiä vartenkin pitää pyytää joku apuun. Siksipä leikkautinkin hiukseni heti ensitöikseni puolta lyhyemmiksi, niin helpottuivat hommat ainakin vähäsen. :D

    VastaaPoista
  8. Sitä huomaa päivän mittaan useita kertoja miten tarpeen ovat molemmat kädet. Tasan vuosi sitten olin viikon verran hoivaamassa seitsemänvuotiasta pojantytärtä. Hänellä oli kipsi sekä kädessä että jalassa.
    Pikaista paranemista. Ehdit vielä hyvin kesästä nauttia.

    VastaaPoista
  9. Voi harmi! Toivottavasti käsi toipuu pian tai niin pian kuin on mahdollista. Voin arvata että elo yksikätisenä turhauttaa... Voimia! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos jälleen kommenteista! Tässä on kyllä tapahtunut jo nyt aika hyvää edistystä. Murtuma ei enää juuri satu. Perjantaina vaihdetaan paketti ja otetaan uudet kuvat, joten saan tietää, miten paraneminen on edennyt.

    VastaaPoista