tag:blogger.com,1999:blog-8526790034943931802024-03-13T04:42:21.331+02:00M.T.Ainasojablogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästäM.T. Ainasojahttp://www.blogger.com/profile/05965896203611966309noreply@blogger.comBlogger477125tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-88307297943031150292023-05-07T23:02:00.000+03:002023-05-07T23:02:47.168+03:00Roskasisältö pois blogin kommenteista<p>Roskapostibotit löytävät joka paikkaan. Nykyään pientenkin Blogger-blogien kommenttikentät ovat ilman valvontaa helposti täynnä robottitilien postaamaa roskasisältöä: linkkejä tietojenkalasteluun, nettikasinoihin ja aikuisviihdesivustoille. Kommenttien botintorjunta kuvatunnistustehtävällä ei pysäytä kaikkia. Tämä on jotenkin todella rasauttava ilmiö, muttei mitenkään yllättävä, sillä tällainen on internet.</p><p><br /></p><p>Kommenttien manuaalisen tarkastuksen voi laittaa päälle, mutta silloin niitä pitää ehtiä ja jaksaa tarkastaa ja hyväksyä. Jos kommentteja tulee paljon, tämä käy työlääksi, mutta on usein silti paras ratkaisu. Lukijat joutuvat vartomaan, että heidän kommenttinsa tulevat näkyville, mutta se on pieni hinta siitä, ettei blogi täyty roskakommenteista.</p><p> </p><p>Bloggerilla on kyllä olemassa myös roskasisällön valvontasysteemi, mutta se toimii todella huonosti. Tulin tänään pitkästä aikaa tsekkaamaan kommenttejani ja huomasin, että roskapostiksi luokiteltuja kommentteja oli useita kymmeniä. No siellä oli vain pari oikeaa roskakommenttia (muut olivat päässeet sen ohi) ja kymmeniä ihan tavallisia kommentteja lukijoiltani ja minulta itseltäni. </p><p> </p><p>Kyllä, minulta itseltäni. Kaikki postaamani lyhyet toistuvat kommentit, kuten kiitokset ja sellaiset, olivat menneet roskasisältösuodattimeen. Miksi Blogger olettaa, että bloggaja itse postaa roskasisältöä oman bloginsa kommenttikenttään? Google yksin tietää. <br /></p><p><br /></p><p>Kun lopettaa bloggaamisen mutta jättää blogin kuitenkin olemaan, kannattaa kommentointimahdollisuus laittaa kokonaan pois käytöstä. Niin blogi jää sellaiseksi kuin se oli lukijoiden kommentteineen ja keskusteluineen, eikä se muutu valvonnan puuttuessa roskapostin kaatopaikaksi. Sen kommenttikenttää ei voida käyttää myöskään muihin huonoihin tarkoituksiin, kuten valetiedon levittämiseen. Suosittelen tätä ehdottomasti.</p><p><br /></p><p>Minä en toki ole lopettamassa edelleenkään, vaikka en kyllä vieläkään ole tulossa täysin takaisin. Pitäisi jotenkin järjestellä elämää ja työskentelyoloja ja laitteistoa, että saisi homman taas rullaamaan. Kaipaan blogia retkipäiväkirjaksi, sillä en ole kirjoittanut useimmista retkistä muistiin juuri muuta kuin mitä lintuhavaintovihkoon on tullut kirjattua, mikä on ehdottomasti liian vähän. Valokuvien käsittelykin laahaa, kun niitä ei postaa mihinkään. </p><p><br /></p><p>Tässä sinivuokkoja, jotka kuvasin linturetkellä viikko ennen vappua. Kävin perinteisesti katsomassa teeriä soitimella. Sinä viikonloppuna sinivuokkojen kukinta ryöpsähti ihan täyteen käyntiin. Kuvan kukat eivät kuitenkaan ole metsästä, vaan Pimeen vintin pihasta, minne pysähdyin kotimatkalla retken jälkeen. <br /></p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKpPsVUdil-z8oI0w3sTzcfGznqWhshOERrUyu0ZYf6PGW_VxwldQHwobywoJQob3KUI2RA2eZniJWzTQ694f1gAPf6xHqqLEzfE6DPq9hpvsBqFTKDriOrdO9RrOgk46gmd27qQCnl6HJIeSsTLidyskEdqA1ZCf47tuR5RNjBdsaTTkQvmHWm_U_/s800/sinivuokot_pimeevintti_pieni.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKpPsVUdil-z8oI0w3sTzcfGznqWhshOERrUyu0ZYf6PGW_VxwldQHwobywoJQob3KUI2RA2eZniJWzTQ694f1gAPf6xHqqLEzfE6DPq9hpvsBqFTKDriOrdO9RrOgk46gmd27qQCnl6HJIeSsTLidyskEdqA1ZCf47tuR5RNjBdsaTTkQvmHWm_U_/s16000/sinivuokot_pimeevintti_pieni.jpg" /></a></div><p></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-84008232309007092022-12-13T23:04:00.007+02:002022-12-13T23:04:52.455+02:00Täällä<p>Olen yhä täällä. Valokuvaan. Seikkailen. Tarkkailen lintuja. Hyysään
kasvejani. Elämässäni vain vallitsevat blogiharrastuksen kannalta
todella hankalat olosuhteet. En vielä päätä lakkauttaa blogiani, mutta
en myöskään lupaa mitään. Parempaa hetkeä odotellessa tämän lumisen kuvan myötä hyvää joulua ja
onnea uuteen vuoteen!</p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhowcynoeBSbSumKmSIREVZP6o-ZjBYitGhcSQ-6wFMFpgJOOISlv3JlM4biSnkBzz-l6M02nyKi7rqKGlfc-_Boo6Jz21jWz6yrTR7LCQKHmKtcD7y_X1mgAp4cQiAncISf7QBhWK5WOeVVMbJ7ZJ6uOYiXPQ8acgivhy7m2Ft1PunU9Ram85-gfYr-Q/s4624/20221211_140557.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhowcynoeBSbSumKmSIREVZP6o-ZjBYitGhcSQ-6wFMFpgJOOISlv3JlM4biSnkBzz-l6M02nyKi7rqKGlfc-_Boo6Jz21jWz6yrTR7LCQKHmKtcD7y_X1mgAp4cQiAncISf7QBhWK5WOeVVMbJ7ZJ6uOYiXPQ8acgivhy7m2Ft1PunU9Ram85-gfYr-Q/s16000/20221211_140557.jpg" /></a></div><p></p>M.T. Ainasojahttp://www.blogger.com/profile/05965896203611966309noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-55116311720371590012022-06-17T15:42:00.000+03:002022-06-17T15:42:08.372+03:00Kevät<p>Kesä heräsi taas ihmeellisellä vauhdilla. Yhtenä päivänä toukokuussa oli vain yhtäkkiä kesä. En kirjoittanut blogia koko kevättalven ja kevään aikana. Minulla on ollut turbulenssia töissä ja opinnoissa, eikä yhtään ylimääräistä aikaa muulle kirjoittamiselle ole liiennyt. Sekin kertoo jotain, että minulla on vieläkin maaliskuunkin <i>Suomen Luonto</i> lukemattomien lehtien pinossa odottamassa. Mutta nyt haluan jakaa muutaman kuvan keväältä.</p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvWG8Vqwj_426dNca8Mx0MI2HUYUY7q9Mz41K94GAzNtEP4JdKsyEEHM4j5tiL582ZDWId2sGNLCii5Yjlrz4UCDjYbYvtwQjRww-T5a0_ly3V-cgcXCzpypf30r7Jboqd18VD2TnmSeQLX3wu3o03GE61sTbCOklshMWcmt8A3ALVZq4WKvSxS977/s900/20220416_183407%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvWG8Vqwj_426dNca8Mx0MI2HUYUY7q9Mz41K94GAzNtEP4JdKsyEEHM4j5tiL582ZDWId2sGNLCii5Yjlrz4UCDjYbYvtwQjRww-T5a0_ly3V-cgcXCzpypf30r7Jboqd18VD2TnmSeQLX3wu3o03GE61sTbCOklshMWcmt8A3ALVZq4WKvSxS977/s16000/20220416_183407%20(900x675).jpg" /></a></div><p></p><p></p><p> </p><p>Huhtikuu on ihan paras kuukausi. Silloin talvi alkaa todella päättyä ja kevät kiihtyä kohti vappua. Silloin tekisi mieli joka viikonloppu retkeillä. Tietysti arkisinkin ehtimisen mukaan. Yllä oleva kuva on yhdeltä huhtikuiselta illalta <b>Ruissalosta</b>. Jäät olivat lähdössä, oli lämmintä mutta tuulista ja meri täynnä lintuja.</p><p> </p><p>Vanha Nokian puhelimeni hajosi, ja jouduin ostamaan elämäni ensimmäisen kosketusnäyttö-älypuhelimeni. Yritin löytää budjettiini sopivista vaihtoehdoista mahdollisimman hyvällä kameralla varustetun, ja valintani oli Samsung Galaxy A52. Ruissalon kuva on otettu sillä. Ihan hyvä. <br /></p><p> </p><p>Yksi kevään kiva pienen lintuharvinaisuuden bongaus oli pikku-uikku <b>Raisionlahdella</b>. Toisella yrittämällä se löytyi jään reunalta maantien sillan alta. Se on tässä kuvassa. Tuo pieni kökkäre pajunoksien takana. Sitä oli yllättävän vaikea havaita ja kuvata, sillä se sukelteli ahkeraan ja piiloutui herkästi.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhQC2Xkpfmzw24w1CloswDVIthm9J1Z0ZnG4wAjHpYN5p4FNwCsTaYnVh8mcvOXUzYw_nUbCRwqZytEmMTUKgk8ebcifdq7iLqgfXozUqSM9-vC8YNovMv9dwpEAR3GM4GCz7xAVaaTiPArh9Hd1WCWddUJk7hbq5VlxZHzniIxzs0zsVO5SM--U8U/s900/IMG_6371%20(900x600).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhQC2Xkpfmzw24w1CloswDVIthm9J1Z0ZnG4wAjHpYN5p4FNwCsTaYnVh8mcvOXUzYw_nUbCRwqZytEmMTUKgk8ebcifdq7iLqgfXozUqSM9-vC8YNovMv9dwpEAR3GM4GCz7xAVaaTiPArh9Hd1WCWddUJk7hbq5VlxZHzniIxzs0zsVO5SM--U8U/s16000/IMG_6371%20(900x600).jpg" /></a></div><p></p><p> </p><p>Huhtikuussa kävin katsomassa teerien soidinta. Kohde oli <b>Vajosuon </b>lintutorni, ja saavuimme metsään jo ennen aamunkoittoa. Kävelimme pimeän tiheikön läpi jäisellä polulla luistellen. Joka puolella lauloivat punarinnat ja laulurastaat. Aamuhämärä taittui kuulaaseen auringonnousuun. Teeriä näkyi kymmenisen. Jäisen lampareen jäällä käytiin kamppailuja. Parhaat tilanteet tapahtuivat puiden takana, mutta sain kuvattua yhden kukon viiletyksen jään poikki.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAWSVg__ZKz-aknt15TxB1s8IBC3C1QBOqaVD8cMu4zzPqm3iUjQsg1T5ncy5QYhbdrdXjn4XWV9KLF0JozMCVO4ocD656cj2EivrOi5v7I0vKL0RjK7D-gayNf37y9_4f6GPeVkOghpz58raQi5IyArmvciYjdKrIB2ONrVfPi3Har3q47olQbD1j/s900/IMG_6491%20(900x570).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="570" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAWSVg__ZKz-aknt15TxB1s8IBC3C1QBOqaVD8cMu4zzPqm3iUjQsg1T5ncy5QYhbdrdXjn4XWV9KLF0JozMCVO4ocD656cj2EivrOi5v7I0vKL0RjK7D-gayNf37y9_4f6GPeVkOghpz58raQi5IyArmvciYjdKrIB2ONrVfPi3Har3q47olQbD1j/s16000/IMG_6491%20(900x570).jpg" /></a></div><p></p><p> </p><p>Osallistuin Luonto-Liiton kevätpäiville Taivassalossa, ja löysin kukkivia lumikelloja takatalven lumisateen keskeltä vanhan, aikoja sitten raunioituneen talon puutarhan rippeiltä. Rakastan lumikelloja.</p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm9-pKv8xOFrjAw1MgLT0qKiNe_01O4226iXLKdVwbZrXYu4d5oSAh2Ck11i5-w6xPX0stSJm__TcjwzlKE1gr-VYg1v_aEuBWepNUj3F1OmHy4k-ZfE7fRVg57vM8Yxseprrn_s_Y9pz8eVVYYsTpBRCG2kn_M8ApJslGydiVhvDVcksdzroDQWfa/s900/20220410_105115%20(900x642).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="642" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm9-pKv8xOFrjAw1MgLT0qKiNe_01O4226iXLKdVwbZrXYu4d5oSAh2Ck11i5-w6xPX0stSJm__TcjwzlKE1gr-VYg1v_aEuBWepNUj3F1OmHy4k-ZfE7fRVg57vM8Yxseprrn_s_Y9pz8eVVYYsTpBRCG2kn_M8ApJslGydiVhvDVcksdzroDQWfa/s16000/20220410_105115%20(900x642).jpg" /></a></div><p> </p><p>Retkeilin huhtikuussa myös Littoistenjärven ja <b>Järvelän kosteikon</b> maisemissa ja kuuntelin viitasammakoiden soidinta. Kosteikkoa ympäristöineen ei ole suojeltu, mutta nyt on vireillä suojeluhanke. Toivottavasti tämä luontokeidas saadaan suojeltua linnuille, sammakoille, korennoille ja lukuisille muille kosteikon lajeille - sekä tietysti kaikille luonnosta nauttiville ihmisille.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsR68AnPR3cx5ujajG0J0lsfoCLCFug0poeyqEL-KMEYV8E-gvg8ubgfSUerADd5fx7DU0CCICU5ecFYwYWoRcIj7qG2ZNVpRnM4hknoe7XzkPHQ7nVz8L_60lr15LfZ8Sazlu5I6Gkcx6wB9AxRXf7umiYZz7ARBnO04NvvPPiqrtNUSUm-k7-5yG/s900/20220424_203704%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsR68AnPR3cx5ujajG0J0lsfoCLCFug0poeyqEL-KMEYV8E-gvg8ubgfSUerADd5fx7DU0CCICU5ecFYwYWoRcIj7qG2ZNVpRnM4hknoe7XzkPHQ7nVz8L_60lr15LfZ8Sazlu5I6Gkcx6wB9AxRXf7umiYZz7ARBnO04NvvPPiqrtNUSUm-k7-5yG/s16000/20220424_203704%20(900x675).jpg" /></a></div><p> </p><p>Kävin ensimmäistä kertaa ikinä <b>Porkkalassa</b>. Hieno kohde! Vanhoja puita ja merilintuja. Mutta myös hyvin tukala ajomatka mutkaista ja mäkistä tietä. Ymmärrän nyt, mistä pääkaupunkiseudun kaverini ovat aina puhuneet.</p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitJ8C0XItLcFpfYpf_VLgV6tKb-Jf-c94k-rt_wPDK7eMkZz8ImUQR5SdvorezdMs9eyQ79_LPclXYbHNtEGB-RdzxwUw7UKgXuelc26NlOsoNTkqZl6QIx57T5YZP7siTALH_gY4XQc8f8PxcSh-AyU5tZTgAvIzmMQXUFGtDKtX2D2wPq3t-B-bj/s900/20220418_191238%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitJ8C0XItLcFpfYpf_VLgV6tKb-Jf-c94k-rt_wPDK7eMkZz8ImUQR5SdvorezdMs9eyQ79_LPclXYbHNtEGB-RdzxwUw7UKgXuelc26NlOsoNTkqZl6QIx57T5YZP7siTALH_gY4XQc8f8PxcSh-AyU5tZTgAvIzmMQXUFGtDKtX2D2wPq3t-B-bj/s16000/20220418_191238%20(900x675).jpg" /></a></div><p></p><p> </p><p>Vappukin hujahti pitkälti linturetkeillessä. Käytiin bongaamassa ruskosotka Salosta ja punapäänarsku Lokalahdelta. Vapun jälkeen seurasi tietysti lintutornikisa <b>Tornien taisto</b>, johon osallistuimme tällä kertaa <b>Halikonlahdelta</b>. Hyvin meni! Saatiin 72 lajia havaittua. Halikonlahti on aina kiva. Kisasin elämäni ekan Tornien taistonkin täällä joskus teini-iässä.<br /></p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYlUh5SOE4qOtbiZPCwLP-2zloq9WApd1nYBKLXDxjeOZV-QNQj4gH0g0rTT1AHndWrV_h__HkJBPeEtn2G6Sj6z-Ba4AnjxDASxGv0EwZ6v_9diAvMiD_WSJh5jZD2uYezxJDniylnHLMk3WYAqAxU4aYyjrF1N2nrVMOe3Fg6nRweTCSqltFb-AJ/s900/20220506_205343%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYlUh5SOE4qOtbiZPCwLP-2zloq9WApd1nYBKLXDxjeOZV-QNQj4gH0g0rTT1AHndWrV_h__HkJBPeEtn2G6Sj6z-Ba4AnjxDASxGv0EwZ6v_9diAvMiD_WSJh5jZD2uYezxJDniylnHLMk3WYAqAxU4aYyjrF1N2nrVMOe3Fg6nRweTCSqltFb-AJ/s16000/20220506_205343%20(900x675).jpg" /></a></div><p></p><p> </p><p>Perinteinen kevään retkipäivä läntisen Uudenmaan lintupaikoilla saatiin myös buukattua toukokuulle. Kierrettiin <b>Kattelus</b>, <b>Lepinjärvi</b>, <b>Kopparnäsin </b>Långvassfjärden ja Bergudden (sieltä ihana aurinkoinen merimaisemakuva), <b>Myrans </b>sekä <b>Pusulanjärvi </b>ja kotimatkalla vielä <b>Aneriojärvi</b>.</p><p> </p><p>Päivän kohokohtiin lukeutui ajomatkalla nähty kattohaikara, joka kaarsi tien yli Inkoon rantatiellä. Pusulanjärven lintutorni oli juuri kunnostettu, ja uskalsin eka kertaa kiivetä sinne. Aneriojärvellä yritin kuvata nousevaa täysikuuta - en sentään puhelimella, vaan isolla kameralla.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-2PiqMYH6MlK-NLSBXJy3SMFL1tGEjdTVC_5b97r-KtxV0oYJzlFN_jvo3wJY_jVIOSXvnLePd3bY3g5HrwEVZDTY93fznWIdfO2JzBlrSH4cFnaP4Wl85RdYjmGpFXJCD-ucBTnrFqM1EnVcGL0_tklhj-qwIaRMqyqc0MRPitEsX2n04plbWQBK/s900/20220515_163739%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-2PiqMYH6MlK-NLSBXJy3SMFL1tGEjdTVC_5b97r-KtxV0oYJzlFN_jvo3wJY_jVIOSXvnLePd3bY3g5HrwEVZDTY93fznWIdfO2JzBlrSH4cFnaP4Wl85RdYjmGpFXJCD-ucBTnrFqM1EnVcGL0_tklhj-qwIaRMqyqc0MRPitEsX2n04plbWQBK/s16000/20220515_163739%20(900x675).jpg" /></a></div><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXqBhc3sOaR1ODjyqcVrjoN2hnLDLYCN7KzL9OQdtIrrFIT5hBNeW7Uvo_bp2y136Y_K7N_OLBcUOS8xa-fR9WzPzQR8BPLXeWXg-rqbWv3b2-UD4sbGOXhZi6C-zIthJ1f7uDpcae9dvQwwB-huGf76A3LBC4TGZc6bbP3oLSgtEWK61EdSRXG-8p/s900/IMG_6677%20(900x600).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXqBhc3sOaR1ODjyqcVrjoN2hnLDLYCN7KzL9OQdtIrrFIT5hBNeW7Uvo_bp2y136Y_K7N_OLBcUOS8xa-fR9WzPzQR8BPLXeWXg-rqbWv3b2-UD4sbGOXhZi6C-zIthJ1f7uDpcae9dvQwwB-huGf76A3LBC4TGZc6bbP3oLSgtEWK61EdSRXG-8p/s16000/IMG_6677%20(900x600).jpg" /></a></div><p style="text-align: center;"> <br /></p><p>Toukokuun lopulla oli tietysti aika käydä taimiostoksilla <b>Uudenkaupungin kukkamessuilla</b>. Päivä oli kuuma, ja kesän ensimmäiset tervapääskyt viilettivät messualueen yllä. Matkalla Ugiin koukkasimme Laitilan kohdalla tutustumaan <b>Kauppilan umpipihaan</b>, jonka kyltin olemme joka kerta ohi ajaessamme havainneet ja miettineet, että mitäköhän se meinaa. No kyseessä oli todella mahtava perinnemaisema- ja historiakohde. Museo ei ollut vielä auennut kesäksi, mutta maisemissa pääsi kävelemään. </p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUVi8EWIXUebQlYW09bHyJZgBNOrl1hyX1eYp40t-Wz1Jq3TYfklgILxsJF5W2QYmX3nWp9QT7VGnGaCeRosUneT-C8rE_igUeTplA0f2ywfCtoDFh2OHMJqGN6LxFpcUykTjlfEQgZid_KAicGkHuOxiO76gyoYXA1n2jh6raBhIQ4cKjabtuNzGx/s900/20220521_130817%20%E2%80%93%20kopio%20(900x900).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUVi8EWIXUebQlYW09bHyJZgBNOrl1hyX1eYp40t-Wz1Jq3TYfklgILxsJF5W2QYmX3nWp9QT7VGnGaCeRosUneT-C8rE_igUeTplA0f2ywfCtoDFh2OHMJqGN6LxFpcUykTjlfEQgZid_KAicGkHuOxiO76gyoYXA1n2jh6raBhIQ4cKjabtuNzGx/s16000/20220521_130817%20%E2%80%93%20kopio%20(900x900).jpg" /></a></div><p></p><p> </p><p>Toki kävin toukokuussa myös Paraisilla <b>Lenholmissa </b>fiilistelemässä alkavan kesän tuoretta vehreyttä ja kevätaspektin kukkaloistoa. Samalla laskin pesiviä lintuja lintuatlakseen. Uusi nuotiokatos oli rakenteilla niityn reunaan lähelle Mattholmsfladanin lintutornia ja huussia. Täällä ei olekaan ollut aiemmin laillista tulentekopaikkaa, mutta laittomia nuotionpohjia on kyllä näkynyt.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkiNHQ18hC4_aUywL8ccayChgTi01uMgdchi5PY6k4hdDEoXT7Yu2lcVtyEDCg2gHNi8FatRVvx-nUfYvZfl2NB9dpKJhN2HaO6vPvZk75QiT3--zXrI-rqFeXA1-tz0xe8r8pixDpPTgBY6V7lwEq59x47lYE06O_1DVPW3NdeHAg-jG-fpym1m51/s900/20220529_173349%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkiNHQ18hC4_aUywL8ccayChgTi01uMgdchi5PY6k4hdDEoXT7Yu2lcVtyEDCg2gHNi8FatRVvx-nUfYvZfl2NB9dpKJhN2HaO6vPvZk75QiT3--zXrI-rqFeXA1-tz0xe8r8pixDpPTgBY6V7lwEq59x47lYE06O_1DVPW3NdeHAg-jG-fpym1m51/s16000/20220529_173349%20(900x675).jpg" /></a></div><p></p><p><b> </b></p><p><b>Viljelylaatikot </b>saimme möyhäiltyä, istutettua ja kylvettyä valmiiksi touko-kesäkuun taitteen aikana. Olen tosi kiitollinen siitä, ettei kesä ole tällä kertaa alkanut kovin kuumana ja kuivana, niin taimet ja kylvökset on saatu helpohkosti pysymään riittävän kosteina ja ne ovat päässeet hyvin alkuun.</p><p> </p><p>Yhtenä iltana viljelylaatikoille vettä kannettuamme kohtasimme ketun, joka aika rauhallisesti hipsi ohitsemme kallion poikki. Se näytti samalta yksilöltä, joka on aiemmin kävellyt pari kertaa päivällä ikkunamme ohi. Ehkä opimme tuntemaan sen tänä kesänä.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWFLaxrMpR0kTtJsC8FS7eybOI-LnGyrMD-G_jcsxindqw54_v0Ew9zCGe4LT0gdmLe5-N799zZJORVL47IYgN1nzY4HL6lvJtYvekDJtT6hK4UHaRI0xvFbx8SOgZ-LUtr9DNbkMIXkilHbXNgO9lPgKxa0Zv3ClaASrVLW9D2k3JiSYo2JutxZ4F/s900/20220612_224155%20(900x675).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWFLaxrMpR0kTtJsC8FS7eybOI-LnGyrMD-G_jcsxindqw54_v0Ew9zCGe4LT0gdmLe5-N799zZJORVL47IYgN1nzY4HL6lvJtYvekDJtT6hK4UHaRI0xvFbx8SOgZ-LUtr9DNbkMIXkilHbXNgO9lPgKxa0Zv3ClaASrVLW9D2k3JiSYo2JutxZ4F/s16000/20220612_224155%20(900x675).jpg" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Palaan taas myöhemmin. Toivon, että muun kirjoittamisen määrä tästä tasaantuu ja tilanteeni kohenee niin, että pystyn taas bloggaamaan - ja myös lukemaan blogeja, aikakauslehtiä ja muuta ihanaa rentouttavaa selailtavaa. </p><p> </p><p>Mutta nyt ei muuta kuin hyvää kesää! Lintujen laulua, pörriäisten surinaa, auringonpaistetta, virkistäviä sateita, valoisia öitä, kukkaloistoa, tuoreen sadon herkkuja, lomia, seikkailuja. Kesää, rakkautta.<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-30710312193456126322021-12-28T23:07:00.001+02:002021-12-28T23:07:51.192+02:00Luminen joulu<p>Pakkaslumen narske kenkien alla on sellainen ääni, mitä en juuri muista ajatella ikävöiväni ennen kuin kuulen sen pitkästä aikaa ja tajuan, että voi juku, miten tätä nimenomaista ääntä ja tätä nimenomaista lumitalven tunnelmaa onkaan ollut ikävä.</p><p><br /></p><p>Perinteisellä jouluaaton retkellämme Ruissalossa oli kymmenen astetta pakkasta. Kevyt, vasta satanut lumikerros peitti maisemaa. Aurinko pilkahteli pilvien välistä. Meri oli laivaväylää lukuun ottamatta jo jäässä. Edellisen käynnin jälkeen vanha tammimetsä oli muuttunut hieman, sillä joitain ikivanhoja puita oli kaatunut ja toisista katkeillut oksia. Palokärki huuteli hiljaisuudessa.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjrVVIxiZzHSog5OM276ruIvPRHvd_oRdCzPwWk_PozZeXrvfInwyd7cnDs3TTMudTcOuLhWFJjFWY5KD4_nA0SQBk6EmWDfgajHmGMMdvTHj6SLAVqXb5BAqaU9jU0OYa7mrGcB-uMnE8of0TX4kBlcaVFYAhksmSn5Dwa1bBcCD51nDuJr2bidlGa=s900" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="587" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjrVVIxiZzHSog5OM276ruIvPRHvd_oRdCzPwWk_PozZeXrvfInwyd7cnDs3TTMudTcOuLhWFJjFWY5KD4_nA0SQBk6EmWDfgajHmGMMdvTHj6SLAVqXb5BAqaU9jU0OYa7mrGcB-uMnE8of0TX4kBlcaVFYAhksmSn5Dwa1bBcCD51nDuJr2bidlGa=s16000" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjahXSH_Qw_xtZFi8YP8P8bPl-wvZO-M1mB-Akhl36F7eXyeMGN-oOwjfImB9MxMyuHqkam9RQg2-F3B7CEALuaNh5xrryHDVDFOjNzV-lliFUL-VrBAY0VcBBWw1SfpmYdj8ZrTxDW1sMr0gRnwrQIQg8f-cOY__ycCbwD9mi1OKZf-MqRXt58l7bv=s900" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjahXSH_Qw_xtZFi8YP8P8bPl-wvZO-M1mB-Akhl36F7eXyeMGN-oOwjfImB9MxMyuHqkam9RQg2-F3B7CEALuaNh5xrryHDVDFOjNzV-lliFUL-VrBAY0VcBBWw1SfpmYdj8ZrTxDW1sMr0gRnwrQIQg8f-cOY__ycCbwD9mi1OKZf-MqRXt58l7bv=s16000" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiKgm1DlPKIF9qyNM4Gx87PfHxTsrglXMLteZhaQXGQKJzPq2yTLgg4IWbDa4V8f2ZZ6fMjy8GnVftjmbhOPrEPryQqjWM47DuiMT1xOQA6U_y1V3g9KFpaqO9flxnZ3Ipa-d1ZPzqQMlbz2xnYDwSPUYEMKWEhgMgO9WdxiRT7_3M-_G4Zywb4fa4s=s900" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiKgm1DlPKIF9qyNM4Gx87PfHxTsrglXMLteZhaQXGQKJzPq2yTLgg4IWbDa4V8f2ZZ6fMjy8GnVftjmbhOPrEPryQqjWM47DuiMT1xOQA6U_y1V3g9KFpaqO9flxnZ3Ipa-d1ZPzqQMlbz2xnYDwSPUYEMKWEhgMgO9WdxiRT7_3M-_G4Zywb4fa4s=s16000" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibC6fh4oeBhumjWML7n_KmNLxyjYe3T3AV6m6pOcPs6OXLqLa4sTgfMPWt6EfmsmcGjb83BBCeGxeSdEWNi88ilSVerOoSYyUcKN51A3mqwZbPtoKVHGflqSBibjJAO6kf4lmu2QpHrZ8SpMyxM47FhED8bB2vcvwsLDJ9E-ETMMoMZtGtLJXNP4yf=s900" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibC6fh4oeBhumjWML7n_KmNLxyjYe3T3AV6m6pOcPs6OXLqLa4sTgfMPWt6EfmsmcGjb83BBCeGxeSdEWNi88ilSVerOoSYyUcKN51A3mqwZbPtoKVHGflqSBibjJAO6kf4lmu2QpHrZ8SpMyxM47FhED8bB2vcvwsLDJ9E-ETMMoMZtGtLJXNP4yf=s16000" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgnXVNBkYaVu56o179_qIHhDFOCaci8VFHm01-sqX6gTdD-u2jWbxS55v3SZ7i1l7SNUo2nJXCU8Dhcj35CD46p92JeBpDnLnVdDK5HghE6tZojhsl_kZW7szbp9BL7AHL_hM-0SVZsA2jIjKocZbRIN7udJrViRes-mDVCBcsKcdiGj_R1-1mWaa1N=s900" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="598" data-original-width="900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgnXVNBkYaVu56o179_qIHhDFOCaci8VFHm01-sqX6gTdD-u2jWbxS55v3SZ7i1l7SNUo2nJXCU8Dhcj35CD46p92JeBpDnLnVdDK5HghE6tZojhsl_kZW7szbp9BL7AHL_hM-0SVZsA2jIjKocZbRIN7udJrViRes-mDVCBcsKcdiGj_R1-1mWaa1N=s16000" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>En valitettavasti ihan vielä palaa takaisin bloggaamisen pariin. Paahdan vielä gradun kirjoittamisen loppukiriä. Ensi vuonna minulla pitäisi olla taas aikaa muillekin kirjoittamisaktiviteeteille kuin töille ja gradulle, joten silloin teen paluun blogimaailmaan.</p><p><br /></p><p>Nyt hyvää uutta vuotta!<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-67464518754204870462021-09-22T12:51:00.001+03:002021-09-22T12:52:52.937+03:00Syksyinen hiljaiselo<p>Syksy hiipii tänne. Kuun alussa oli vielä parikymmentä astetta lämmintä, kesäinen tunnelma, mutta nyt jo öisin käy pakkasella ja tuuli on käynyt viileäksi. Lintumuutto virtaa hyvän sään vetämänä. Se on joka vuosi yhtä haikeaa. Tottuuko hyvästeihin ikinä? Mutta onneksi vielä voi olla varma, että muuttolinnut palaavat keväällä.</p><p> </p><p>Olen jaksellut vähän heikosti, ja töitäkin on liikaa. Pari kertaa sieniretkellä ollessamme en ole itse edes jaksanut sienestää, vaan olen vain istunut mättäällä ja tuijotellut latvuksiin. Vaikka metsässä istuminen tuntuu ajan tuhlaamiselta, yritän vakuuttaa itselleni, ettei se ole. Sehän ei ole.</p><p><br /></p><p>Kirjoitan blogiin tänä syksynä varmaan vähän harvemmin. Gradu ja työt vaativat jo sellaisen määrän kirjoittamista, etteivät aika, jaksaminen ja selkäni kyky sietää tietokoneen ääressä istumista välttämättä riitä enää kaiken sen lisäksi kovin ahkeraan blogikirjoittamiseen. En julista virallista blogitaukoa, mutta ajoittaista hiljaiseloa voi esiintyä.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3rrRb9Om4Es/YUro-76QY4I/AAAAAAAADRw/qgP4STjOfkMfhfwqIYr2SEum4Sk__sPYQCLcBGAsYHQ/s900/syyskuu%2Bauringonkukka.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-3rrRb9Om4Es/YUro-76QY4I/AAAAAAAADRw/qgP4STjOfkMfhfwqIYr2SEum4Sk__sPYQCLcBGAsYHQ/s16000/syyskuu%2Bauringonkukka.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ga_GoRuuORA/YUro-wVYFAI/AAAAAAAADRs/DMGMCKZfy4cBS5SeWglu_qzMn9uF3eIIQCLcBGAsYHQ/s900/syyskuu%2Bkanttarelli.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ga_GoRuuORA/YUro-wVYFAI/AAAAAAAADRs/DMGMCKZfy4cBS5SeWglu_qzMn9uF3eIIQCLcBGAsYHQ/s16000/syyskuu%2Bkanttarelli.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-6Qnd7iBnuj0/YUro-7ZQANI/AAAAAAAADR0/18w26zKyvzQAO-5ys2kBk3W43f9ZNDuvACLcBGAsYHQ/s900/syyskuu%2Bsavoj%25C3%25A4rvi%2Bkurjenrahka.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="673" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-6Qnd7iBnuj0/YUro-7ZQANI/AAAAAAAADR0/18w26zKyvzQAO-5ys2kBk3W43f9ZNDuvACLcBGAsYHQ/s16000/syyskuu%2Bsavoj%25C3%25A4rvi%2Bkurjenrahka.jpg" /></a></div><p>
</p><p> </p><p>Hyvää syksyä! <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-23130818083051031722021-08-30T17:00:00.000+03:002021-08-31T11:48:00.674+03:00Kaupunkiviljelijän syyskesää<p>Kesän hellejaksot olivat niin pitkät ja rankat, että toivotan viilenevän syksyn avosylin tervetulleeksi! Onhan kesä ja lämpö ihanaa, mutta tämä kesä on ollut liian kuuma. Olen kiitollinen, kun helteet jäivät taakse. Loppukesä on ollut kasvimaankin puolesta mukavan leppoisaa, kun sadetta on riittänyt, eikä jatkuvasti ole tarvinut kantaa vettä.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3Uwf3t5LjM4/YSvRcyW0v7I/AAAAAAAADQw/E4273och9PUxRdVt87-8BR-Leti-vOUBgCLcBGAsYHQ/s900/laatikkoviljely%2Bhein%25C3%25A4kuu%2B%25285%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-3Uwf3t5LjM4/YSvRcyW0v7I/AAAAAAAADQw/E4273och9PUxRdVt87-8BR-Leti-vOUBgCLcBGAsYHQ/s16000/laatikkoviljely%2Bhein%25C3%25A4kuu%2B%25285%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leppäkerttu lipstikan lehdellä<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Kesän sateisuuteen tai sateettomuuteen kiinnittää paljon huomiota, kun kantaa vettä viljelyksille. Sadepäivä on huilauspäivä vedenkantourakasta. Niitä oli kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin vain muutama. Sitten alkoivat epävakaisemmat säät. Nyt vettä ei ole tarvinut enää pariin viikkoon kantaa ollenkaan. Kunpa nämä kaikki sateet vain olisivat tulleet tasaisesti pitkin kesää, eivätkä yhteen menoon nyt loppukesällä!<br /></p><p><br /></p><p>Onnistuimme kuitenkin pitämään kasvimaamme vihreänä läpi helteiden. Satoa on tullut, joskin pääasiassa vähemmän kuin viime vuonna. Tomaatteja ja perunoita on saatu hieman. Kesäkurpitsoita on tullut vain pari. Avomaankurkkuja kypsyi yksi. Yrteistä lipstikkaa on riittänyt oikein kunnolla kerättäväksi. Härkäpapu on ainoana jopa satoisampi kuin aiemmin.</p><p> </p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-41dCFExbXQA/YSvSIjIHUJI/AAAAAAAADRE/QPMZl3XejJIQFvoi3Fn_ugemH3ERrcgZACLcBGAsYHQ/s900/laatikkoviljely%2Belokuu%2Bh%25C3%25A4rk%25C3%25A4papu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="701" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-41dCFExbXQA/YSvSIjIHUJI/AAAAAAAADRE/QPMZl3XejJIQFvoi3Fn_ugemH3ERrcgZACLcBGAsYHQ/s16000/laatikkoviljely%2Belokuu%2Bh%25C3%25A4rk%25C3%25A4papu.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Härkäpavut<br /></td></tr></tbody></table> </p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kwp5ISnD-_w/YSvSq4XMLQI/AAAAAAAADRU/lIq9yOtkw_QgeTu36QkeTXqWNFyTHG0ggCLcBGAsYHQ/s900/laatikkoviljely%2Belokuu%2Bkes%25C3%25A4kurpitsa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="656" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-kwp5ISnD-_w/YSvSq4XMLQI/AAAAAAAADRU/lIq9yOtkw_QgeTu36QkeTXqWNFyTHG0ggCLcBGAsYHQ/s16000/laatikkoviljely%2Belokuu%2Bkes%25C3%25A4kurpitsa.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kesäkurpitsa</td></tr></tbody></table></p><p> </p><p>Pieni kukkaniittymme, jonka kylvimme viime vuoden keväänä yhteen viljelylaatikoistamme, on ilahduttanut läpi kesän. Viime vuonna siinä kukki vain pari lajia, mutta tänä kesänä jo paljon useampia. Sitä on ollut ilo katsella. Se on ollut iloksi myös rusakolle, joka on erään naapurimme havaintojen mukaan asunut viljelyksillämme ja syönyt kukkia. Puna-ailakista lähtivät nuputkin parempiin suihin.</p><p><br /></p><p>Onneksi tämä ylemmässä kerroksessa asuva naapuritalon asukas, joka näkee ikkunastaan viljelyksillemme, kertoo havainnoistaan. On ollut mukava tietää, että pupu se siellä vain tekee tuhojaan, eikä kukaan perseilevä ihminen. Myöhemmin kesällä viljelylaatikoillamme on kyllä käynyt myös joku ihminenkin rosvoamassa satoa. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-IwefkaEiAUY/YSvSXg_D1GI/AAAAAAAADRI/8KFItvC_Aak5pkij7qOKkKrIs39siDhAACLcBGAsYHQ/s900/laatikkoviljely%2Bhein%25C3%25A4kuu%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-IwefkaEiAUY/YSvSXg_D1GI/AAAAAAAADRI/8KFItvC_Aak5pkij7qOKkKrIs39siDhAACLcBGAsYHQ/s16000/laatikkoviljely%2Bhein%25C3%25A4kuu%2B%25281%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Keltasauramot viljelylaatikkoniityllä heinäkuussa<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><p>Mistä syksy alkaa ja mihin kesä päättyy? Joku ajattelee kalenterikuukausien mukaan: syyskuussa alkaa syksy. Meteorologisesti terminen kesä päättyy, kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa pysyvämmin +10 asteen alapuolelle. Terminen kesä kestää Etelä-Suomessa neljä kuukautta, toukokuun loppupuolelta syyskuun alkupuolelle. Tähtitieteellinen syksy alkaa puolestaan syyspäivän tasauksesta, joka on 22. tai 23. syyskuuta. <br /></p><p> <br /></p><p>Tykkään seurata syksyn merkkejä syyskesällä vähän niin kuin kevään merkkejä kevättalvella. Pihlajanmarjojen punertuminen ja tervapääskyjen katoaminen muuttomatkalleen ovat alkavan syksyn merkkejä. Kun kesälinnut ovat lähteneet ja syyslinnut vallanneet maiseman, on syksy. Kun vaahterat saavat ruskan värit, on syksy. <br /></p><p><br /></p><p>Viime viikolla havahduin ensimmäistä kertaa tänä kesänä siihen, että tervapääskyjä ei enää näkynyt. Niitä pesii joka kesä lähiömme korkeimpien kerrostalojen räystäissä. Ne ilmaantuvat toukokuussa, lentävät koko kesän riemukkaasti kirskuttaen ympäriinsä ja katoavat sitten aivan yhtäkkiä. Yhtenä päivänä ne vielä tekevät kaarroksiaan talojen yllä, mutta seuraavana taivas onkin tyhjä.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QapXFBFIYDM/YSvTahxhakI/AAAAAAAADRk/MUI1hC-tXKY3z414FCVL3Z-j4tK9Q_EbQCLcBGAsYHQ/s900/laatikkoviljely%2Bhein%25C3%25A4kuu%2B%25284%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-QapXFBFIYDM/YSvTahxhakI/AAAAAAAADRk/MUI1hC-tXKY3z414FCVL3Z-j4tK9Q_EbQCLcBGAsYHQ/s16000/laatikkoviljely%2Bhein%25C3%25A4kuu%2B%25284%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Samettikukkia</td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><p>Laitoin tähän viimeaikaisten kuvien lisäksi pari heinäkuulta. En ole taaskaan kauheasti kuvannut saati postannut viljelyjuttuja. Viljelyvuoden päätteeksi pitää ainakin kirjoittaa vielä perinteinen satokooste.</p><p> </p><p>Mistä syksy sinun mielestäsi alkaa? <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-60945361592398507842021-08-28T22:00:00.000+03:002021-08-31T11:48:41.934+03:00Vuorten ja järvien Repovesi - Kaakkurin kierros kahdessa päivässä<div><p>Välillä käy älyttömän hyvä tuuri säiden suhteen. Kun sopii retkelle ajankohdan kauas ennakkoon, ei voi mitenkään tietää, minkälaisessa säässä retkellä sitten kuljetaan. Päätimme alkukesästä, että elokuun puolivälissä on aika lähteä patikoimaan Repovedelle. Silloin vallitsi kauhea tappohelle, ja tuumimmekin, että jos sää ei viilene, ei retkeä kannata lähteä toteuttamaan ainakaan suunnitellussa laajuudessa. Samoin jos ukkostaa ja myrskyää hurjasti. No, kummastakaan ei tarvinut huolia. </p><p> <br /></p><p>Ensimmäisenä retkipäivänä oli parisenkymmentä astetta lämmintä, tyyntä ja pilvistä. Kaukana jytisi ukkonen, mutta se ei tullut kohdalle. Sadetta ripsaisi muutama pisara. Yö oli leppoisan lämmin, noin 15 asteen tuntumassa, tyyni ja poutainen. Jälkimmäisenä retkipäivänä lämpötila nousi hellelukemiin ja aurinko paistoi, mutta tuuli puhalsi vilvoittavasti, eikä metsän varjoissa ollut lainkaan tukalaa. Mahtava tuuri!<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Wu0j29dKe64/YSqOj8v59VI/AAAAAAAADOI/RAlOv4pxFso9gme6V--bHx9JCe4IfwLowCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2Bolhava%2B2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="644" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Wu0j29dKe64/YSqOj8v59VI/AAAAAAAADOI/RAlOv4pxFso9gme6V--bHx9JCe4IfwLowCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2Bolhava%2B2.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olhava - Repoveden kuuluisin maisema<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Valokuvaamisen kanssa meni huonommin. En viitsinyt ottaa kameraani mukaan, sillä olin huolissani sen kastumisesta, jos ukkonen osuisi kohdalle, ja lisäksi kameran kantaminen kaulassa olisi ollut liian rasittavaa. Minulla ei ole vielä systeemiä, miten saisin kameran kulkemaan tällaisella retkellä mukavasti käden ulottuvilla. Rinkkaan pakattuna kamerasta tulee liian helposti turhanpanttia painolastia, kun sitä ei tule otettua esiin riittävän usein.<br /></p><p> </p><p>Vanha pokkarini hajoilee ja sekoilee, joten kuvasin sitten kännykällä, jonka tuotoksista tulikin aivan odottamattoman kämäisiä. En kuitenkaan halunnut kuvittaa blogipostausta jonkin muun retken kuvilla, joten valitsin oheen siedettävimmät räpsyt Repovedeltä. Seassa on myös kuvia toveri Krotin kännykältä: kaikki aurinkoiset järvimaisemat.<br /></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Retken puitteet ja monet muuttujat<br /></h3><p><br /></p><p>Olimme miettineet Lappeenrantaan muuttaneen vanhan lukiokaverini kanssa jo pari vuotta sitten, että voisimme mennä yhdessä Repovedelle. Hän ei ollut aiemmin tehnyt mitään vaelluksen tapaista, mutta oli utelias. Ajatus retkestä jäi lojumaan jonnekin pandemian torppaamien suunnitelmien arkistoon, kunnes ryhdyimme toteuttamaan sitä tänä kesänä. Valitsimme ajankohdan ja päätimme, että jos korona- ja sääolosuhteet suovat, retki tapahtukoon.</p><br /><p>Olosuhteet olivat onneksi myötäiset. Niinpä minä ja Krotti ajoimme Turusta Kouvolaan Repoveden kansallispuistoon, missä tapasimme Tervajärven parkkipaikalla Lappeenrannan tyypit, lukiokaverini ja hänen puolisonsa. Kutsuttakoon heitä nyt vaikkapa nimillä Saukko ja Jarppi. (On varmasti ihanaa joutua esiintymään tässä blogissa, kun saa jonkin yllätysnimen!) </p><p><br /></p><p>Reittimme runkona oli <b>Kaakkurin kierros</b>, mutta emme kulkeneet sitä kokonaan virallista reittiä seuraten, vaan parissa kohtaa oikaisimme lyhentääksemme päivämatkoja. Kokopitkä merkitty reitti on 26 kilometriä. Poistimme kierroksesta rönsyjä niin, että päivämatkoista tuli kartalta suoraan mitaten 10 ja 11 kilometriä. Urheilukello näytti reissun jälkeen noin 5 kilometriä enemmän molemmille päiville.</p><p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VYlLLF3SVxk/YSqQ_sOtZTI/AAAAAAAADOY/lW0iKklXiYkvqfXjKukNMjYU8eg9I_SKACLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252812%2529.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="647" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-VYlLLF3SVxk/YSqQ_sOtZTI/AAAAAAAADOY/lW0iKklXiYkvqfXjKukNMjYU8eg9I_SKACLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252812%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olikohan tämä kuva toveri Saukon kännykältä?<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Minä olen jaksellut tänä kesänä astman puolesta tosi huonosti, joten reitin lyhentäminen tuntui tarpeelliselta.
Toukokuussa kärsin vuosikymmenen pahimmista koivuallergiaoireista, enkä pystynyt juuri kuntoilemaan. Sitten alkoivat
hirmuhelteet, jotka niin ikään pahensivat astmaoireita, heikensivät
yleistä vointia ja torppasivat mahdollisuudet mihinkään treenailuun. Tältä pohjalta oli vähän jännittävääkin lähteä patikoimaan
mäkiseen maastoon.</p><p> </p><p>Olin jo dramaattisesti olettanut,
että tuuperrun ensimmäiseen mäkeen, mutta heti parkkipaikalta
poistuttuamme minut valtasi jokin mystinen metsän taika tai muu, jonka
ansiosta kävelin aivan tyytyväisesti koko parinkymmenen kilometrin
kierroksen. Sain merkittäviä hengenahdistus- tai yskäoireita vain
muutaman isoimman mäen nousussa, ja nekin olivat hyvin lääkkeillä ja
huilaamisella hallittavissa.</p><p><br /></p><p>Astman lisäksi selkäkivut
olivat vaivanneet ennen retkeä, eikä minulla ollut mukamas ollut
tarpeeksi aikaa tehdä niille mitään. Pelotti, miten selkä jakselisi.
Lopulta silläkään ei ollut hätää. Oikeastaan sen kipuisuus väheni retken
aikana - eikä mikään ihmekään, sillä kävely ja yleinen liikkeellä
oleminen ovat usein ratkaisu selkävaivoihin, jotka ilmiselvästi johtuvat
liiasta istumatyöskentelystä.<br /></p><p><br /></p><p>Toki menoani kevensi
kaikin puolin se seikka, että minulla oli rinkan sijaan kannettavanani
suurimman osan matkasta vain pieni 28 litran reppu. Vaikka se oli
täyteen lastattu ruokaa ja kokkailutarvikkeita, silti se ei ollut järin
painava. Krotti kantoi rinkassaan meidän molempien majoittumistavarat ja
lisävaatteet. Vaihdoimme kyllä välillä kantovuoroja, joten sain myös
vähän vaellustunnelmaa rinkan kantamisesta. Kiipesin sen kanssa yhden
mäenkin. Enimmäkseen kuitenkin etenin tavallista kevyemmin kantamuksin. </p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Ketunlossin ja Lapinsalmen sillan kautta Olhavanlammelle<br /></h3><p><br /></p><p>Retkemme alkoi torstaina kello kolmen jälkeen iltapäivällä <b>Tervajärven parkkipaikalta</b> myötäpäivään pitkin Kaakkurin kierrosta. Matka taittui pitkin kumpuilevaa ja kivikkoista metsäpolkua vanhassa metsässä. Järvimaisemat välkkyivät puiden lomasta idyllisen kauniina. Hippiäinen, töyhtötiainen ja hömötiainenkin kuuluttivat läsnäoloaan. Nykyään kun metsätiaisten nopea uhanalaistuminen on surullista todellisuutta, niiden havaitseminen on aina ilon pilkahdus, etenkin hömötiaisen.</p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3s8S4N9lnm4/YSqk8ZA7nlI/AAAAAAAADQc/YjPED4qR2Dovm5m58A7cGw2rZrMIMVZsgCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252810%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-3s8S4N9lnm4/YSqk8ZA7nlI/AAAAAAAADQc/YjPED4qR2Dovm5m58A7cGw2rZrMIMVZsgCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252810%2529.jpg" /></a></div><p></p><p> </p><p>Pian saavuimme <b>Ketunlossille</b>, käsikäyttöiselle vaijerilossille, joka vie yli Määkijänsalmen. Juuri ennen meitä yksi seurue meni yli, joten lossi oli saapuessamme väärällä puolella salmea. Kuitenkin ennen kuin ehdimme kiskoa lossia luoksemme, vastarannalle ilmaantuikin maastopyöräilijä, jonka tietysti annoimme sitten ylittää salmen ensin, niin saimme lossin omaan rantaamme kiskomatta itse.</p><p><br /></p><p>Pieni lossimatka lisää aina seikkailun tunnelmaa retkeen, ja on mukavaa liikkua välillä polkujen ohella vesiteitse. Kohta lossin jälkeen tulimme <b>Lapinsalmen parkkipaikalla</b> sijaitsevan <b>Repotassun kioskin</b> luokse. Se oli juuri sopivasti vielä hetken auki, joten ostimme jäätelöä ja limua ja pidimme ylellisen herkkutauon. Onneksi Jarpilla oli lompakko mukana rinkassa, koska me muut olimme jättäneet omamme autoihin.<br /></p><p> </p><p><b>Lapinsalmen riippusilta</b> näkyi etäältä jo Ketunlossilta, ja pelkäsin, minkälaista sen ylittäminen mahtaisi olla. Korkeanpaikankammoiselle ajatus legendaarisesta, 12 metrin korkeudella kulkevasta ja yli 50 metriä pitkästä riippusillasta oli nimittäin aika hyytävä. Luulin jotenkin sillan olevan sellainen kapea ja huojuva hökötys, mitä näkee elokuvissa. </p><p> </p><p>No, tosiasiassa Lapinsalmen silta osoittautui hyvinkin vankaksi ja leveäksi, eikä juuri yhtään pelottavaksi. Silta uudistettiin vasta pari vuotta sitten, sillä vanha silta romahti. Ajatus sillan romahtamisesta pyöri kyllä mielessä, vaikka uuden sillan turvallisuus olikin ilmeistä.<br /></p><p><br /></p><p>Pidimme lounastauon <b>Lapinsalmen tulentekopaikalla</b>. Siellä on useampia pöytiä, tulentekopaikkoja, laavu ja katos mukavalla sijainnilla heti riippusillan kupeessa järven rannassa. Huussi löyyy toki myös - ja helpotuksekseni siellä ei näkynyt ampiaispesiä. </p><p> </p><p>Astman ohella toinen asia, josta olin ollut huolissani ennen reissuun lähtöä, olivat ampiaiset. Yleensä alkukesän retkillä niistä ei ole vaivaa, mutta loppukesällä haitta voi olla melkoinen. Onneksi ampiaisia osui kohdalle koko tällä reissulla vain muutama, eivätkä ne olleet vaivaksi. Yhtään pesää en nähnyt.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-7xNS7Ly84dk/YSqRN7n5zNI/AAAAAAAADOc/s-VltfEDzjcGbvewaXkOpVPabdS7cDmkQCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2Blapinsalmen%2Briippusilta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="492" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-7xNS7Ly84dk/YSqRN7n5zNI/AAAAAAAADOc/s-VltfEDzjcGbvewaXkOpVPabdS7cDmkQCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2Blapinsalmen%2Briippusilta.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapinsalmi sillalta nähtynä<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Lapinsalmen jälkeen suoritimme oikaisun. Emme kiertäneet Katajavuorelle, vaan lähdimme suoraan kohti <b>Katajajärven </b>eteläpäätä. Siellä liityimme takaisin viralliselle Kaakkurin kierroksen reitille. Olin katsonut ennakkoon Tiirasta, että Katajajärvellä oli havaittu kuikkia, ja niitä halusimme päästä ihastelemaan tunnelmallisesti pesimäjärvensä maisemissa, joten minulla oli kiikarit mukana ja pysähtelimme välillä tähyilemään järvelle. Piakkoin kuikka löytyikin kiikariin. Miten voikaan olla niin kaunis olento!<br /></p><p><br /></p><p>Seuraava pysähdyspaikka ja nähtävyys oli <b>Kuutinkanava</b>, vanha tukinuittoränni, joka yhdistää kaksi järveä toisiinsa. Sen luona on kaivo, josta täytimme vesipullot raikkaalla mutta hieman mineraalisen makuisella vedellä. On kyllä ylellisyys, että retkeilykohteessa on kaivoja, joiden veden laatu on tarkastettu. Vedenpuhdistuksen kanssa säätäminen on aina oma vaivansa, eikä etenkään eteläsuomalaisten pintavesien juominen ole yleensäkään mitään juhlaa tai välttämättä edes mahdollista. </p><p><br /></p><p>Aurinko oli jo laskemassa, kun kuljimme viimeistä etappia kohti yöpymispaikkaamme Olhavanlampea. Pari vaativampaa nousua kiipeiltiin ylös kivikkoisissa rinteissä. Saatiin ihailla Kuutinlahden maisemia kallion laelta ilta-auringon paisteessa. Havaittiin isokäpylintuja. Keräiltiin sieniä leveämmän hiekkatien varrelta - voitatteja, suppilovahveroita, kanttarellejä. Onneksi loppumatka Olhavanlammelle olikin leveää ja helppokulkuista hiekkatietä, sillä yksinkertaisesti väsytti, eikä olisi oikein jaksanut enää ajatella kävelemistä.<br /></p><p><br /></p><p>Lähestyessämme Olhavanlampea kuulimme outoja parahduksia ja mölähdyksiä, joiden päästäjää veikkailimme - olisiko täällä härkälintu vai oliko huutelija itse vaellusreitin nimikkolintu kaakkuri? Ensimmäiseltä pilkahdukselta lammen rannasta näkyikin jo yksi nuori kaakkuri vastaukseksi kysymykseen, ja pitkin iltaa kuultiin useamman kaakkurin kuororääkymistä. Suomen luonnon erikoisimpia ääniä!<b> </b></p><p><b> </b></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://1.bp.blogspot.com/-O9V7R8ZKF28/YSqkyvM8nVI/AAAAAAAADQY/8y4-SLjKDFobp2n4NPiv2D-YXC7KQIT4wCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="498" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-O9V7R8ZKF28/YSqkyvM8nVI/AAAAAAAADQY/8y4-SLjKDFobp2n4NPiv2D-YXC7KQIT4wCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%25281%2529.jpg" /></a></b></div><p></p><p><b> </b></p><p></p><p><b>Olhavanlammella </b>on erikseen sekä tulentekopaikka että laavu, joiden molempien luona oli vähän ruuhkaa. Sen sijaan lähempänä kaivoa ja huussia oli vain muutama muu leiriytyjä, joten asetuimme siihen. Pystytimme teltat suurten kuusten katveeseen ylellisen tasaiselle neulasmatolle. Pihka vähän tahrasi varusteitamme, mutta sellaista se elämä havupuiden kanssa on.<br /></p><p> </p><p>Pari vanhaa kaatuneen puun runkoa toimi penkkeinä leiripaikalla iltaa istuskellessa. Krotti valmisti sienirisottoa koko porukalle pitkän kaavan kautta, ja siitä tulikin todella hyvää. Ilta ehti hämärtyä, joten söimme illallista otsalamppujen valossa.<br /></p><p> </p><p>Olhavanvuoren jyrkänne kohosi pystysuorana leiripaikkamme vieressä. Korkeimmillaan Olhavan suora kiviseinämä on 50 metriä korkea, ja sitä pidetäänkin yhtenä Suomen parhaista kalliokiipeilykohteista. Jyrkänteen juurella sijaitseva Olhavanlampi näyttäytyi illalla sumuisena, hämyisenä ja salaperäisenä. Kaakkureiden riipivät huudot sopivat maisemaan. <br /></p><p><br /></p><p>Minulla on vähän viha-rakkaussuhde meidän telttaamme, jonka hyvistä ja huonoista puolista <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/08/virkatien-vaellus-heinakuinen.html">olen aiemmin jo selostanut pitkät pätkät</a>. Tänä yönä ei kuitenkaan ollut valittamista. Ei ollut tukalaa. Osasyynä lienee se, että sää oli leppoisa, eikä ollut tietoakaan hyttysistä tai kosteudesta, joten teltalta kaipasi vain makuupaikkaa, ei kummemmin suojaa mitään vastaan. Vaatteet saattoi vaihtaa rauhassa ulkopuolella, eikä tarvinut säheltää sadetakkien kanssa olemattoman pienessä eteisessä.</p><p><br /></p><p>Nukuinkin sangen hyvin, jahka alkuyön perinteiset huussireissut oli hoidettu ja sain unen päästä kiinni. Muutaman kerran heräsin kaakkureiden kailotukseen ja kaukaa kantautuvaan kuikan huutoonkin. Oli niin lämmin, että pidin makuupussissa lähinnä vain varpaita, muuten tarkenin ilmankin. </p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-JfX1Por87BA/YSqmRgbqnRI/AAAAAAAADQo/2B-UuXhsQOAmIJ_Cz-YycOc5FNUWO2FaACLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2Bolhavanlampi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="844" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-JfX1Por87BA/YSqmRgbqnRI/AAAAAAAADQo/2B-UuXhsQOAmIJ_Cz-YycOc5FNUWO2FaACLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2Bolhavanlampi.jpg" /></a></div><p></p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Olhavanvuori, Tolosenvuori, Hauklamminvuori ja finaali<br /></h3></div><p> </p><p>Perjantai valkeni aurinkoisena. Heräilimme yhdeksän aikaan laittamaan aamupuuroa ja -kahvia. Päivästä oli selkeästi tulossa lämmin. Peukaloinen lauloi pari reipasta säettä leirimme vieressä. Metsämyyrä vilahti kaatuneen puun alle. Ihmisiä näkyi suhteellisen runsaasti. Kalliokiipeilijöitäkin oli jo aamusta Olhavan rinteellä taituroimassa. <br /></p><p> </p><p>Muurahaiset, jotka eilen illalla saapuessamme olivat jo lopettaneet päivän vilistelynsä, lähtivät aamun lämmetessä liikekannalle, mutta onneksi leiripaikkamme ei sijainnut suoraan niiden polulla. Huussit kuhisivat kärpäsiä suorastaan vastenmielisyyteen asti. Hyönteismaailmassa huomiota herättivät myös suruvaipat. Suuria, tummasävyisiä perhosia lepatteli retken aikana tuon tuostakin vastaan, ja aamulla leiripaikallammekin oli muutama. </p><p> </p><p>Aamutoimiin meni rennolla tahdilla pari tuntia. Ennen lähtöä täytimme vielä pullot kaivolta, jonka vesi oli miedomman makuista ja neutraalimman väristä kuin edellisen. Sitten jatkoimme patikointia: heti aamusta suoraan ylös reitin ehkä korkeimmalle tai ainakin nimekkäimmälle huipulle, <b>Olhavanvuorelle</b>. Nousu oli rankka, mutta kuitenkin kevyempi kuin olin odottanut.<br /></p><p><br /></p><p>Ylhäältä Olhavan huipulta avaratui hyvin vaikuttava näkymä yli sinisenä taivasta peilaavan Olhavanlammen ja koko metsäisen tienoon. Aivan horisontissa, kaikkein kaukaisimmalla kummulla, näytti siintävän hakkuuaukko, mutta sitä tuskin paljaalla silmällä erotti. Muuten kaikkialla näkyi vain silmänkantamattomiin metsää, metsää, metsää ja pieniä järviä.<br /></p><p><br /></p><p>Jatkoimme näköalapaikalta suoraan eteenpäin Kaakkurinkierrosta kohti <b>Valkjärveä</b>. Sen jälkeen oikaisimme vielä pätkän matkaa hiekkatietä pitkin, sillä halusimme muuttaa reittiä niin, että kiipeäisimme vielä Tolosenvuoren yli ja jatkaisimme siitä suoraan Kirnukankaan laavulle. Näin matkaamme tuli yksi korkea maisemavuori lisää ja saimme lyhennettyä päivämatkaa sekä lisättyä Kirnukankaan lounastaukopaikaksi reitin varrelle ilman mutkia.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pWyvFkmFGiA/YSqXCgmOczI/AAAAAAAADPo/456aTT3cwTcM2HslVBl-4d928WY2nBsygCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252814%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-pWyvFkmFGiA/YSqXCgmOczI/AAAAAAAADPo/456aTT3cwTcM2HslVBl-4d928WY2nBsygCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252814%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Poikkesimme siis tieltä <b>Tolosenvuoren </b>rinteeseen kääntyvälle polulle, joka ei lukeudu merkittyihin reitteihin. Pidimme istuskelutauon rinteen juurella kivikossa ennen kuin lähdimme kiipeämään. Pehmeän vihreän sammalkerroksen verhoilema kivikko hallitsi maisemaa. Metsä oli sankkaa, syvän vihreää, vanhaa kuusikkoa. Kallion seinämissä oli mahtavia jyrkänteitä, lohkareikkoja ja muodostumia, jotka näyttivät kasvoilta - kuin kallio olisi tarkkaillut meitä.<br /></p><p><br /></p><p>Nousu Tolosenvuorelle oli vaikuttava elämys. Se tuntui jotenkin pidemmältä ja vaikeammalta kuin Olhavan rinteen kiipeäminen, mutten tiedä kumpi on korkeampi. Polku oli kuin puiden juurista muodostunut vänkyräinen portaikko. Se mutkitteli ylös vihreästä kuusikosta avaraan, valoisaan, kuivaan kalliomännikköön. Senkin jälkeen ylämäki vielä jatkui tovin. Kuumassa säässä rinteen kiipeäminen oli melkoista puuskutusta. </p><p><br /></p><p>Ylhäällä huilasimme ja ihastelimme jälleen maisemia. Järvi välkehti alhaalla. Krotti keräili puolukoita lounasta varten. Minä hajoilin hengenahdistukseni äärellä. Sitten alkoi laskeutuminen suhteellisen vaikeakulkuista mutta loivaa rinnettä alas Tolosenvuorelta. Loppusuora taukopaikalle oli taas helppoa leveää hiekkapolkua. Auringonpaiste paahtoi ja kuiva hiekka pöllysi jaloissa.</p><p><br /></p><p><b>Kirnukankaan laavulla</b> oli jo pari seuruetta nuotion ääressä. Pöydän päähän mahtui kuitenkin vielä. Pöhistelimme retkikeittimellä lounaat ja lepuutimme jalkojamme. Minulla ja Krotilla oli nyhtökaurakäristystä ja perunamuusia. Niiden lisukkeeksi tuli tuoreita puolukoita. Saukolla ja Jarpilla oli käteviä "lisää vain vesi" -retkimuonapusseja.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-IbbgM6pSfV8/YSqSeLQu_WI/AAAAAAAADO4/a2go4FTXNSIediujQPYh2JD7iwXASlJIQCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%25289%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-IbbgM6pSfV8/YSqSeLQu_WI/AAAAAAAADO4/a2go4FTXNSIediujQPYh2JD7iwXASlJIQCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%25289%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Kirnukankaalta ei ollutkaan enää pitkä matka takaisin Tervajärven parkkipaikalle. Kulku tuntui kuitenkin etenevän paljon hitaammin kuin alkupuolella päivää. Minulla oli sellainen fiilis lounastauolle saakka, että kuljimme hyvinkin reippaasti, mutta loppumatkasta tuli niin haastavaa maastoa, että eteneminen tuntui paikoin hiippailulta. Jalkani olivat hiertyneet parista kohtaa vesikelloille. Kaikilla alkoi olla yleistä patikoinnin rasitusta raajoissaan.</p><p><br /></p><p><b>Hauklamminvuorelle </b>noustiin tosi jyrkkiä portaita kallionjyrkänteiden välistä. Paikassa oli jylhä tunnelma. Minä yskin ja pihisin portaiden jälkeen, mutta maisema oli kyllä aivan täysi kymppi. <b>Lojukosken kaivolla</b> täytimme taas vesipullot hyvin raikkaalla vedellä. Pari kertaa polun varressa nähtiin käärme.<br /><b></b></p><p><b> </b></p><p><b>Sulkusalmen sillan</b> jälkeen alkoi epämääräinen kivikkoisjuurakkoisissa rinteissä rymyäminen eli niin sanottu loppuhuipennus. Jotain viimeisen pitkän, jyrkän, hyvin vaikeakulkuisen alamäen meiningeistä kertonee se, että toveri Krotti päätti lykätä rinkkansa pyörimään alas mäkeä itsekseen. Vaelluksilla aina joku uhoaa lähettävänsä rinkkansa pyörimään alas milloin mistäkin kukkulalta, mutta tämä oli eka kerta, kun näin rinkan oikeasti poukkoroivan yksinään alas mäkeä. </p><p><br /></p><p><b>Hermusenlahden </b>rantaa kulkeva polku oli vielä yksi rasittavan kivikkoinen seikkailu, mutta sen jälkeen tulikin vastaan venerantaa, leveää hiekkapolkua ja yhtäkkiä jo <b>Tervajärven parkkipaikka</b>. Järven pinta kimalteli kauniina auringon paisteessa. Vaikka retki oli lyhyt, vain kaksi päivää ja parisenkymmentä kilometriä, silti patikan jälkeen oli voittajafiilis, sillä vointini ennen reissua oli ollut niin heikko.</p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4mQS-tRd3Qk/YSqUQwxAfOI/AAAAAAAADPQ/Jw0p3CIlZJwNps6XjgdyRsDPBSQj1KFxQCLcBGAsYHQ/s900/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252816%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-4mQS-tRd3Qk/YSqUQwxAfOI/AAAAAAAADPQ/Jw0p3CIlZJwNps6XjgdyRsDPBSQj1KFxQCLcBGAsYHQ/s16000/repovesi%2Bkaakkurin%2Bkierros%2Belokuu%2B2021%2B%252816%2529.jpg" /></a></div> <p></p><p>Retken päätteeksi sain vielä myytyä vanhan rinkkani eteenpäin. Olinhan todennut sen jo viime kesänä ehdottomasti liian isoksi omaan käyttööni, mutta ajatus sen kaupittelemisesta jossain nettikirppiksellä oli selkeästi ollut liian vaivalloinen, kun se ei ottanut tapahtuakseen. Toin rinkan nyt lainaan Jarpille, ja parin päivän testiajo toimi niin, että retken jälkeen kantolaite vaihtoi omistajaa.<br /></p><p style="text-align: left;"> </p><p>Nyt voin hankkia itselleni uuden, pienemmän ja kevyemmän rinkan, mutta sitä odotellessa hyödynnän Luonto-Liiton retkivarustelainausta. Sieltä kun saan Varsinais-Suomen piirin jäsenenä helposti ja ilmaiseksi. On myös eri vaihtoehtoja, joiden kanssa voin miettiä, minkälainen olisi juuri minulle paras rinkka.</p><p><br /></p><p>Onko Repovesi sinulle tuttu kohde?<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-61113797925614390992021-08-08T20:28:00.000+03:002021-08-08T20:28:36.607+03:00Saariston rengastie toukokuussa - osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja<p>Toukokuun viimeisen viikonlopun roadtripillämme Saariston rengastiellä
tarkoituksenamme oli ajaa kaikessa rauhassa maisemista nauttien,
kuljeskella luonnossa, havainnoida lintuja, syödä hyvin ja tehdä
ostoksia pikkupuodeissa. Edellisissä postauksissani kerroin <a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-1.html">matkan reitistä ja majoituksesta </a>sekä <a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-2.html">käyntikohteista ja ruokapaikoista</a>. Nyt kerron vielä retkeilyaktiviteeteistä ja etenkin linnuista. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-mEfJbxxBLM0/YRALl5HHwHI/AAAAAAAADME/p-SHxBRIWQgSWc5GtPTJRErSiYz2evVJACLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bmossala%2Bleirint%25C3%25A4alue%2Bluontopolku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-mEfJbxxBLM0/YRALl5HHwHI/AAAAAAAADME/p-SHxBRIWQgSWc5GtPTJRErSiYz2evVJACLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bmossala%2Bleirint%25C3%25A4alue%2Bluontopolku.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mossala, Houtskär<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Kun matkaa Saariston rengastiellä, on periaatteessa koko ajan luontoretkellä. Luontokohteita ei tarvitse välttämättä erikseen etsiä. Linnutkin ovat kaikkialla. Reissaaja näkee esimerkiksi jokaisella lauttamatkalla väistämättäkin joukoittain haahkoja, joutsenia, merimetsoja, erilaisia lokkeja ja muita saariston lintuja. Tärkeintä onkin vain pysyä valppaana ja havainnoida ympäristöä, niin saa kaiken irti matkan luontoelämysmahdollisuuksista.</p><p> </p><p>Lauttamatkoista parhaat merilintujen havainnointiin ovat ne, jotka
kestävät pisimpään ja kulkevat uloimpana saaristossa. Ne ovat
Korppoo-Houtskär, Houtskär-Iniö ja Iniö-Kustavi. Etenkin näistä
keskimmäinen, noin tunnin mittainen merimatka kannattaa viettää lautan
kannella kiikaroiden. Kaukoputkikin on tosi hyödyllinen, joskin lautan
moottorin tärinä voi tehdä kuvan katselusta hyvin epämiellyttävää, sillä
pieni tärräys näkyy kaukoputken kuvassa valtavana pompsahteluna.</p><p><br /></p><p>Näimme lauttamatkoilla tuhansien haahkojen ja satojen merimetsojen
ohella muun muassa harmaahylkeen, pilkkasiiven, mustalintuja,
tukkakoskeloparin ja tietysti kymmeniä merikotkia. Parin lyhyempää väliä
liikennöivän lossin kyydissä oli räystäspääskyjen pesiä, ja mikäs siinä, kun alus kulkee vain muutaman minuutin suuntaansa. Pesiä oli kuitenkin myös
Korppoo-Houtskär-välin aluksessa, ja mietimme, eikö pääskyjä haittaa, että niiden pesä siirtyy monta kertaa päivässä puolen tunnin merimatkan saaresta toiseen.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-i9LUsdNNMqU/YRAMPgFsYaI/AAAAAAAADMM/6-zCneX0QQAP7U1L1yUqInlrjJ_jqDGPwCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Blautta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="674" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-i9LUsdNNMqU/YRAMPgFsYaI/AAAAAAAADMM/6-zCneX0QQAP7U1L1yUqInlrjJ_jqDGPwCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Blautta.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iniö-Kustavi-yhteyslautan ylätasanteelta oli hyvä kiikaroida.<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-GdXiLyL4uLI/YRAMR78ZlEI/AAAAAAAADMQ/hAKkT3oCBkQrqA1pfY5E0nD5ovZjbcbdwCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bini%25C3%25B6%2Br%25C3%25A4yst%25C3%25A4sp%25C3%25A4%25C3%25A4skyn%2Bpesi%25C3%25A4%2Blossissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-GdXiLyL4uLI/YRAMR78ZlEI/AAAAAAAADMQ/hAKkT3oCBkQrqA1pfY5E0nD5ovZjbcbdwCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bini%25C3%25B6%2Br%25C3%25A4yst%25C3%25A4sp%25C3%25A4%25C3%25A4skyn%2Bpesi%25C3%25A4%2Blossissa.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Räystäspääskyn pesiä Iniön lossin kyydissä<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Oikeastaan kaikki vierailukohteet, joissa pistäydyimme, tarjosivat myös luontonähtävää. Paraisilla Tammiluodon viinitilan rannassa lenteli ruskosuohaukka. Nauvossa Tackorkin ravintolan terassilla saimme tarkkailla niin kurkia kuin lukuisia laululintujakin. Korppoossa Walldéns Trädgårdin pihassa havaitsimme korkealla metsän yllä hiirihaukan ja pensaikossa tien varressa parin pikkulepinkäisiä. Kustavin käsityökylällä lauloivat kultarinta ja hemppo. </p><p><br /></p><p>Ajomatkoillakin näkyi kaikenlaista kivaa tienvarsilla. Nauvossa näkyi
pari hiirihaukkaa päivystämässä pellonreunassa. Kurkia käyskenteli
useilla pelloilla. Matkalla maisemareittiä Tackorkista takaisin Nauvon
keskustaan näimme myös kurkiparin poikasineen - en ollut ikinä ennen
tainnut nähdä kurjenpoikasta niin läheltä. Kauriita ja peuroja oli joka
puolella, mutta Houtskärissä näkyi myös yksi hirvi hakkuuaukolla juuri ennen Mossalan leirintäaluetta.<br /></p><p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-gKJq7qwV55c/YRANHPFQVDI/AAAAAAAADMg/lY0DPOAinN8tISArtF1rmd-KC2LPT_FtQCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bkorppoo%2Bvattkast.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-gKJq7qwV55c/YRANHPFQVDI/AAAAAAAADMg/lY0DPOAinN8tISArtF1rmd-KC2LPT_FtQCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bkorppoo%2Bvattkast.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vattkast, Korppoo<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Q3GBRjVicrI/YRANIPOZPdI/AAAAAAAADMk/q0p0zoZ5hrYWwliFkhgy-IsHKs-NPcFRgCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bkorppoo%2Bvattkast%2Bpikkulepink%25C3%25A4inen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="601" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Q3GBRjVicrI/YRANIPOZPdI/AAAAAAAADMk/q0p0zoZ5hrYWwliFkhgy-IsHKs-NPcFRgCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bkorppoo%2Bvattkast%2Bpikkulepink%25C3%25A4inen.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pikkulepinkäinen tallentui hieman kämäiseen kuvaan Walldénsin pihan reunassa.<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Teimme myös muutaman reippaamman kuljeskeluretken, joista ensimmäinen oli metsälenkki majoituspaikkamme maisemissa Houtskärissä saapumisiltanamme. Tämä <b>Mossalan leirintäalueen retkeilyreitti</b> on aika lyhyt, parisen kilsaa, eli juuri sopiva tällaiselle iltalenkille. Reitin varrella on vanhaa tuoretta mäntymetsää, lehtoa ja rantakallioita, mutta myös avohakkuun reunaa ja leirintäalueen takapihaa. Osuimme rantakallioille sopivasti auringonlaskun aikaan ihailemaan merimaisemaa ja vänkyräisiä mäntyjä illan väreissä. Metsässä lauloi muun muassa useita kultarintoja ja leppälintu.</p><p> </p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-isU_zoodM0E/YRANrJibrgI/AAAAAAAADM0/QkJ9STUvTu8j2vugZEQ3vkUgYtxh_Of4gCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutskari%2Bmossala%2Bcamping.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="670" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-isU_zoodM0E/YRANrJibrgI/AAAAAAAADM0/QkJ9STUvTu8j2vugZEQ3vkUgYtxh_Of4gCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutskari%2Bmossala%2Bcamping.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mossala, Houtskär<br /></td></tr></tbody></table></p><p> </p><p>Lauantaina kiipeilimme vuorella. <b>Borgberg </b>sijaitsee Houtskärissä, Järvisin kylän lähellä, Hyppeisiin vievän tien varressa. Borgbergin huipulla on näkötorni, josta voi nähdä selkeällä säällä kuulemma Ahvenanmaalle asti. Huipulle johtavalla polulla on pituutta tuskin kilometriä, mutta jyrkän nousun takia vuorella käymisessä oli ihan reippailun tunnelmaa. Kaukoputki kannatti kantaa ylös, sillä pelkillä kiikareilla lintuja ei olisi löytänyt avarasta maisemasta. Kolme merikotkaa kaarteli suoraan tornin korkeudella, joten niiden lentoa sai tarkkailla hyvästä kuvakulmasta.<br /></p><p> </p><p>Tornilla vierailun lisäksi osa porukastamme yritti päästä vuoren rinteellä sijaitsevaan, suoraan tielle näkyvissä olevaan lippaluolaan. Alhaalta päin kiipeäminen ei onnistunut, mutta huipulta alaspäin laskeutumalla he pääsivät kuin pääsivätkin luolaan. Myös huipulle vievän merkityn polun varressa on pieni lippaluola, johon päästäkseen ei tarvitse kuin astua muutama askel syrjään reitiltä. Ties vaikka vuoresta löytyisi muitakin luolia.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-6kf7Y2MnQlI/YRAN7FKnKQI/AAAAAAAADM8/YN_zUbvnv0cqmtQvoC1gAF_Jtw5H6j3hwCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutskari%2Bborgberg%2Bluola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-6kf7Y2MnQlI/YRAN7FKnKQI/AAAAAAAADM8/YN_zUbvnv0cqmtQvoC1gAF_Jtw5H6j3hwCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutskari%2Bborgberg%2Bluola.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Borgberg, Houtskär<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-W4F_mL7b74k/YRAN8ea6jLI/AAAAAAAADNA/qNnhKa92uFgMat_BnUfFBCbUxEA4Pmn_wCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutskari%2Bborgber%2Bmaisema.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="670" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-W4F_mL7b74k/YRAN8ea6jLI/AAAAAAAADNA/qNnhKa92uFgMat_BnUfFBCbUxEA4Pmn_wCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutskari%2Bborgber%2Bmaisema.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisemaa Borgbergin näkötornilta<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Reissun viimeisenä päivänä kävimme tutustumassa Iniössä <b>Norrbyn luontopolkuun</b>. Polku lähtee suoraan päätien varresta aivan Jumoon vievän lossin rannan tuntumasta. Se nousee kalliomännikköön ja vie ylös Kasbergetin huipulle. Reitti ei ole rengas, vaan takaisin kävellään samaa polkua. Meillä oli retkellä mukana Merideli Leonellasta juuri noudetut pitsat, jotka söimme kalliolla istuskellen. Leppälintu, metsäkirvinen ja töyhtötiainen lauloivat taustalla. Ihana piknik! <br /></p><p><br /></p><p>Iniössä teimme kävelyn myös <b>Jumon kylän rantaan</b>. Hiekkatie vei pienen kylän ja laidunnittyjen poikki venerantaan. Kivipohjaisessa rannassa kasvoi vedenalainen rakkolevämetsä, jonka huojuntaa kevyessä aallokossa saimme katsella laiturilta. Haahkat ja isokoskelot lipuivat ohi. Tiirat mekastivat pesäluodollaan. Merikotkat kaartelivat korkeuksissa. Jumossa vallitsi täydellinen saariston kesäidylli. <br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-txRx_ZCAIrw/YRAOWWab-BI/AAAAAAAADNM/_WjZ1eZvKhIP8LFPeB9SzSh2De8lbIoMwCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bini%25C3%25B6%2Bjumo%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-txRx_ZCAIrw/YRAOWWab-BI/AAAAAAAADNM/_WjZ1eZvKhIP8LFPeB9SzSh2De8lbIoMwCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bini%25C3%25B6%2Bjumo%2B%25282%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jumo, Iniö<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p></p><p><br /></p><p>Matkan viimeisestä pysähdyksestä Muntin museosillalla mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Suosittelen kaikille rengastien reissaajille pysähtymistä tälläkin kohteella. Vaikka siellä ei ole juuri kuljeskeltavaa tai muuta tekemistä kuin katsella vanhaa siltaa, niin se silta on kyllä ihan itsessään pysähtymisen arvoinen, ja etenkin alkukesästä tuomet ja omenapuut kukkivat ihanasti joen varrella. Otimme tosi paljon valokuvia kauniissa ilta-auringon valossa, nautimme kultarinnan laulutaituroinnista ja napostelimme eväät loppuun. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Vbg4hJ3izqk/YRAS3mG16VI/AAAAAAAADNU/8IRO0_zyJwUxI6vIO4JSigfAsu_C2CwRACLcBGAsYHQ/s900/omenan%2Bkukka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Vbg4hJ3izqk/YRAS3mG16VI/AAAAAAAADNU/8IRO0_zyJwUxI6vIO4JSigfAsu_C2CwRACLcBGAsYHQ/s16000/omenan%2Bkukka.jpg" /></a></div><p></p><p><br /></p><p><b>Saariston rengastie toukokuussa</b></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/05/saaristosta.html">Prologi: Saaristosta</a><br /></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-1.html">Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään</a></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-2.html">Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat </a></p><p>Osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-82564047171752056952021-07-16T02:37:00.001+03:002021-07-16T02:37:36.144+03:00Öisiltä retkiltä<p>Viimeyö oli minulle tänä kesänä ensimmäinen laatuaan, jonka äänimaisemaa hallitsivat hepokatit, eikä yksikään lintu laulanut. No, aamun koitteessa helähti kyllä yksittäinen punarinnan säe ikkunan takaa, ja naapuritalon katolla pesinyt selkälokki kailotti hetken. Turilaita ei enää näkynyt parveilulennolla puiden latvustoissa. Yö oli jo verrattain pimeäkin. Vuodenaika on taittumassa.<br /></p><p> </p><p>Kesääni on mahtunut häkellyttävän monta aamunsarastukseen valvottua
yöllistä retkeä. Joskus pari kuukautta sitten mietin hiljaa jossain
ajatusteni syövereissä, että voisin yrittää olla järkevä ja rajata kesän
yöretkeilyt yhteen tai kahteen hyvin suunniteltuun ja kohdennettuun
retkeen, joilla ottaisin kaiken irti kesäöistä, ja muuten elelisin kuin
kiltti yhteiskuntakelpoinen aamuihminen. Sinne ajatusten syövereihin se idea kuitenkin aika pian unohtuikin.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zaW5Ziyw44U/YPCxe8Ayr4I/AAAAAAAADK8/iedzkF0c6tojiunElvwyKriEkG9yRF_XwCLcBGAsYHQ/s900/juhannus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-zaW5Ziyw44U/YPCxe8Ayr4I/AAAAAAAADK8/iedzkF0c6tojiunElvwyKriEkG9yRF_XwCLcBGAsYHQ/s16000/juhannus.jpg" /></a></div><p><br /></p><p></p><h3 style="text-align: left;">Ensimmäinen kesäyöretki<br /></h3><p><br /></p><p>Yökukkumiskesäni alkoi toukokuussa, kun Euroviisu-lähetyksen katsottuamme keksimme, että voisimme lähteä yön jatkoksi kuuntelemaan vielä toista konserttia - yölaulajalintuja. Yö oli pimeimmillään, kun saavuimme Kaarinan puolelta <b>Rauvolanlahdelle</b>. Jätimme auton jätevedenpuhdistamon luokse ja harpoimme vanhojen tammien katveeseen.<br /></p><p> </p><p>Rämmimme pimeän, kuraisen metsän läpi lahden rantatiheikköön, jonka äänimaisema oli ylitsepursuavan täynnä erilaisten lintujen laulua. Lukuisat satakielet ja ruokokerttuset tykittivät menemään niin, että seasta oli vaikea erottaa muita ääniä - kuuluuko tuolta nyt rytikerttunen vai kuulenko vain osia joidenkin ruokokerttusten lauluista? (Kyllä se oli rytikerttunen.)<br /></p><p> </p><p>Ilma oli pehmeän lämmin ja utuinen. Aamu alkoi valjeta jotenkin äkkinäisesti, odottamatta. Tarvitsimme vielä lamppuja, kun etenimme puiden varjossa lahden rantaruovikon ja vanhan vedenpuhdistamon
altaan väliin jäävää polkua, joka on kuin tiheän kasvillisuuden muodostama tunneli. Kun saavuimme polun päähän lintutornin juurelle, taivas alkoi olla jo valoisa. Yhtäkkiä kirjoseippo ja sepelkyyhky alkoivatkin jo laulaa, ja ilman lamppua näki hyvin, mihin jalkansa laittoi. <br /></p><p><br /></p><p>Samana yönä kotiinajomatkalla kuului vielä kesän ensimmäinen pensassirkkalintu. Lintu sirisi iloisesti Tampereentien Prisman vieressä Vähäjoen rannassa. Sirkkalinnut kuulostavat jostain syystä aina tosi eksoottisilta, kuin ne eivät kuuluisi suomalaiseen äänimaisemaan. Nykyään niitä tuntuu tulevan vastaan paljon aiempaa useammin. En tiedä, ovatko ne yleistyneet viime vuosina, vai tuntuuko minusta vain siltä.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Lähiseudun lintukohtaamisia</h3><p><br /></p><p>Yksi vakiopaikka, missä olen myös kuullut viime kesinä pensassirkkalintuja, on Piikkiönlahden jätevedenpuhdistamo Kaarinassa. Siellä oli tänäkin kesänä ainakin yksi reviiri. Pysähdyin sinne kuuntelemaan sirinää parina yönä ajaessani kotiin jostain kauempaa. Usein kesäisin Lohjan tai Salon seudun päiväretket venyvät niin, että kotiin tullaan vasta yöllä, joten matkalla voi pysähdellä kuuntelemaan yölaulajia.</p><p><br /></p><p>Joinain öinä kävimme vielä reissusta palattuamme pienellä kävelyllä kotilähiössä, kun kerran olimme sopivasti hereillä. Yllätykseksi kuulin yhtenä iltana leppälinnun. En ollut ikinä ennen kuullut täällä sitä! Menimme myöhemmin etsimään, mistä laulu kantautui parkkipaikallemme, ja lintu löytyikin muutaman korttelin päästä sisäpihalta laulamasta. Olipa mukava yllätys. </p><p><br /></p><p>Yhtenä kesäkuun alun yönä päätimme lähteä Lietoon kokeilemaan onneamme, olisiko edellisenä yönä kuultu viiriäinen yhä äänessä. Kökötimme tietyömaan nurkalla hiekkatien varressa pienen ojan kohdalla pitkän aikaa, mutta viiriäistä ei kuulunut. Sen sijaan luhtakerttunen konsertoi hetken, ja kun ajoimme vähän matkaa eteenpäin pikkutietä, toveri Krotti kuuli myös kehrääjän. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2ZMtNbO8iwg/YPCxpPg97jI/AAAAAAAADLA/gaBymsdwexUdEYqhHWUtJshx1D8IBtHEgCLcBGAsYHQ/s900/lieto%2Bsaukonojantie.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-2ZMtNbO8iwg/YPCxpPg97jI/AAAAAAAADLA/gaBymsdwexUdEYqhHWUtJshx1D8IBtHEgCLcBGAsYHQ/s16000/lieto%2Bsaukonojantie.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kohde jossa emme kuulleet viiriäistä<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Samana yönä pistäydyimme myös Kaarinan keskustaan, missä
yllättäen lauloi sekä viitakerttunen että taas uusi pensassirkkalintu. Viitakerttunen on yksi aivan erityisistä suosikkilinnuistani. Jos vain yhtä laululintua saisi kesän aikana kuunnella, valitsisin viitakerttusen. Se laulaa kaikkien muidenkin lintujen puolesta. <br /></p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Ekopinnaretki kaatosateessa<br /></h3><p><br /></p><p>Kesäkuussa sain pitkästä aikaa tehtyä kunnon ekopinnaretkiviikonlopun kävellen lähiseutua ympäri parina päivänä. Käppäilyyn sisältyi kiertelyä Halisten, Koroisten, Räntämäen ja Takakirveen seudulla - jokivartta, peltoa, niittyä, pensaikkoja, vanhoja pihoja, metsikköä, teollisuusalueen nurkkia. Viikonloppuun mahtui myös yöretki <b>Koroisiin</b>. Sää oli sadetta enteilevä, mutta matkalla ei vielä satanut, joten olimme optimistisia. Juuri kun saavuimme kohteeseen, taivas kuitenkin repesi. Onneksi sateenvarjot olivat mukana!</p><p><br /></p><p>Sateen intensiteetti vaihteli öisen retkemme aikana kaatosateesta vähän rauhallisempaan ropinaan, mutta kokonaan laantuakseen se ei ottanut. Olimme olleet aikeissa istuskella Koroistenniemellä, syödä eväitä ja kuunnella lintuja pidempään, mutta tässä säässä linnut eivät juuri laulaneet, eikä sateen rummutuksen takaa meinannut kuulla sitäkään vähää, mitä olisi ollut kuultavissa. </p><p> </p><p>Kaikki oli pian litisevän märkää, polut kurasta liukkaita, eikä missään hyvää paikkaa istua edes hetkeksi alas - paitsi kuusiaidassa, jonka sisällä, valtavien vanhojen kuusien katveessa kulkee pieni polku. Sinne sitten päädyimmekin kyykkimään ja napostelemaan eväitämme sateen pauhatessa taustalla. Kuulimme pensassirkkalinnun sekä luhtakerttusen, joka hieman laiskasti aloitteli pari kertaa laulantaansa, mutta sitten aina lopetti - vähän kuin yön sääolosuhteet olisivat olleet sillekin epämieluisat. Satakieli kantautui jostain kaukaa.</p><p><br /></p><p>Ennen hyvin kuraisen ja märän retken päättymistä näimme vielä ketun. Se ei tuntunut juuri piittaavan säästä, vaan seikkaili lähikaupan nurkalla reippaan näköisenä. Yöretkeily on paitsi lintujen myös muiden eläinten havaitsemisen kannalta usein palkitsevaa, sillä päivisin niitä näkee aika harvakseltaan.<br /></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Lohjan seudun yölaulajakierros</h3><p><br /></p><p>Kesäkuun puolivälin paikkeilla teimme isommalla porukalla yölaulajaretken Lohjan seudulla. Tapasimme yhdeksältä illalla Siuntion <b>Myransissa</b>. Jätimme autot peltojen poikki kulkevien teiden risteykseen ja lähdimme kävelemään kohti niin sanottuja ankka-altaita. Päivä oli ollut todella kuuma - tässä vaiheessa kesän hirmuhelteet olivat jo käynnistyneet - eikä iltakaan tarjonnut juuri viilennystä. Mittari näytti yhä hellelukemaa, mutta onneksi tuulenpuuskat vilvoittivat ja aurinko oli jo painumassa taivaanrantaan.<br /></p><p><br /></p><p>Myransin lintupaikka koostuu avarasta pelto- ja niittymaisemasta sekä
parista lammesta, joissa tarhataan ankkoja. Pellot sekä altaat
rantapusikkoineen ja -ruovikkoineen tarjoavat paljon havainnoitavaa,
usein harvinaisuuksiakin. Myransissa on havaittu peltosirkkuja,
rastaskerttusia ja sen semmoista. Tänä iltana emme kuulleet ensinnä
mainittua, mutta jälkimmäinen konsertoi reippaasti. Lisäksi huomiota
herättivät satapäinen kottaraisparvi, lukuisat pensastaskut ja pari
kuovia. Auringonlasku oli värikylläinen ja tunnelma mitä seesteisin. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-EgwG_mQAWjg/YPCx-gRjmEI/AAAAAAAADLM/UTqZLHfZaRg-oMCWpFSbIq8B2vqimJVCQCLcBGAsYHQ/s900/lohja%2Bsiuntio%2Bmyrans%2B%25282%2529.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="674" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-EgwG_mQAWjg/YPCx-gRjmEI/AAAAAAAADLM/UTqZLHfZaRg-oMCWpFSbIq8B2vqimJVCQCLcBGAsYHQ/s16000/lohja%2Bsiuntio%2Bmyrans%2B%25282%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Myrans, Siuntio<br /></td></tr></tbody></table><p> <br /></p><p>Yhdentoista aikaan, kun hämärä alkoi jo tihentyä, saavuimme seuraavalle kohteellemme, Lohjan <b>Savijärvelle</b>. Kuuma oli yhä, mutta hyttysiltä ja etenkin polttiaisilta piti suojautua pukemalla pitkähihaista ja huivia päälle. Hyttysharso naamalle, hyttyskarkotetta kämmenselkiin, ja sitten laitumen poikki lintutornille. </p><p><br /></p><p>Satakielet ja ruokokerttuset lauloivat reippaasti. Luhtakana röhki ja vinkui. Kaksi luhtahuittia huittaili toisilleen jossain aivan tornin edustalla. Taivaanvuohi mäkätti ja kitkutti. Aivan mahtava öisen lintukosteikon ääniavaruus! Vaan eväiden syöminen oli vähemmän mahtavaa, kun joka haukkauksella suuhun kulkeutui myös ainakin yksi polttiainen. </p><p><br /></p><p>Puolen yön jälkeen matka jatkui. Pysähdyimme Saukkolantiellä Kosken kohdalle kuuntelemaan lisää ääniä. Kehrääjän kuiva surina kantautui jostain Äijäsmäen suunnalta. Myös ruokokerttusta ja pensassirkkalintua kuului taas.<br /></p><p><br /></p><p>Illan huipennus oli <b>Vasarlanlahden </b>kosteikko, joka tuttavien kesken tunnetaan nimellä Oja. Tulimme bongaamaan pikkuhuittia - ja sen me myös aivan oitis kuulimmekin. Pikkuhuitti on Suomessa suhteellisen tuore tulokas ja hyvin harvinainen. Reviirejä on koko maassa vuosittain vain kymmenisen. Tänä vuonna Tiirassa näyttää olevan merkintöjä yhdeksän kunnan alueelta. Lohjalla pikkuhuitti on pitänyt reviiriä jo useana kesänä joko Ojalla tai Savijärvellä, mutta me emme olleet kertaakaan aiemmin onnistuneet yhyttämään sitä. </p><p><br /></p><p>Pikkuhuitin erikoisen ääntelyn lisäksi kuului peräti kolme laulavaa pensassirkkalintua, yksi luhtakana, ainakin kymmenen ruokokerttusta sekä naurulokkien ja töyhtöhyyppien levottomia äännähdyksiä. Yksi vähän erikoisemman kuuloinen kerttunen lauloi myös välillä, mutta ei siitä saatu oikein selvää. Pari kiiltomatoa hehkui heinikossa.<br /></p><p><br /></p><p>Kävelimme hiekkatietä kosteikolle päin, sitten traktoriuraa laitumelle
ja vielä vähän matkaa kuraista lehmäpolkua. Seisoskelimme pienellä sillanhökötelmällä laitumen halki virtaavan ojan äärellä. Tuijottelimme tummaa vettä. Kuuntelimme lintuja. Hyttyset söivät meitä. <br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-EobtDOb6yf4/YPC1pEtOcfI/AAAAAAAADLs/ukRcBrtTEgsbEsi-eBdByoW5NwiNZaavgCLcBGAsYHQ/s900/lohja%2Bvasarlanlahti.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-EobtDOb6yf4/YPC1pEtOcfI/AAAAAAAADLs/ukRcBrtTEgsbEsi-eBdByoW5NwiNZaavgCLcBGAsYHQ/s16000/lohja%2Bvasarlanlahti.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasarlanlahti, Lohja<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Kun kello kävi yhtä ja hyttysten ohella myös väsymys alkoi kaihertaa keskuudessamme, päätimme lopettaa retken
ja hajaantua kukin tahoillemme. Minulla ja Krotilla oli vielä
puolentoista tunnin ajomatka Turkuun. Matkan aikana aamu jo koitti
heleänä ja raikkaana. </p><p> </p><p>Ajatus yöllä autoilusta on monelle vähän epämiellyttävä tai jopa pelottava, mutta minusta se on kesäisin aivan ihanaa - kunhan huolehtii tarkkaan omasta virkeydestä ja jaksamisesta. Minä tavallisesti piristyn samaa tahtia, kun aamu alkaa sarastaa, ja suurin ongelma näissä yöautoiluissa onkin se, miten saan kotiin päästyäni enää nukahdettua ollenkaan.<br /></p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Juhannusyön sirkkalinnut ja dinosaurukset</h3><p><br /></p><p>Juhannusaattonakin oltiin Lohjalla. Kokkoa katsellessa kuuntelimme sirkkalintua, jonka laulu tuntui hieman liian hitaalta pensassirkkalinnuksi, mutta liian nopealta viitasirkkalinnuksi. Viitasirkkalintu on harvinaisempi, enkä ollut edes varma, olinko ikinä ennen kuullutkaan sitä luonnossa, joten en rohjennut tehdä mitään liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tästä tapauksesta. </p><p><br /></p><p>Myöhemmin samana yönä kuulin kuitenkin yhden viitasirkkalinnun, jonka määrityksessä ei ollut epäselvyyttä, sillä bongasimme sen paikasta, missä se oli laulanut jo ainakin viikon yöt ja tullut kirjatuksi Tiiraan. Paikka oli Salon Uskelan Isokylän emäkirkko, jonka sijainti olikin reittiteknisesti erinomainen, kun saavuimme Lohjalta moottoritietä pitkin - kirkko sijaitsee aivan lähellä motarin ramppia.<br /></p><p> </p><p>Täysikuu oli nousemassa. Se pilkisti pilvenriekaleiden takaa suurena ja punaisena. Maisema olisi sopinut taas jonkin kauhuelokuvan näyttämöksi. Paikalla oli myös muita lintubongareita. Yössä oudoissa kohteissa hiippailevista hämäristä ihmishahmoista ei voi koskaan olla varma, ovatko he liikkeellä samalla asialla kuin me, vaikka melko varmasti ovatkin. Asia selviää kuitenkin viimeistään siinä kohtaa, kun osutaan puhe-etäisyydelle ja aletaan mutisten ja kuiskaillen vaihtaa tietoja havainnoista. </p><p><br /></p><p>Laskin tämän emäkirkolla rauhallisesti sirisevän viitasirkkalinnun elämänpinnaksi, sillä tiettävästi en ollut havainnut lajia aiemmin ainakaan Suomessa. Sen sijaan en ole varma, olenko kuullut sen joskus aiemmin Virossa vaiko enkö. Havaintovihkoni kyseiseltä retkeltä on sotkuinen kaaos, eikä siellä ole merkintää lajista, mutta silti minulla on etäinen muistikuva, kuin olisin ehkä kuitenkin kuullut sen. <br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-W7YX51ffkmM/YPC3k3GTZAI/AAAAAAAADL0/l4HYGo0rkeEInlBKdR5CbyzlUCUJ2jQJgCLcBGAsYHQ/s900/halikonlahti%2B%25282%2529.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="669" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-W7YX51ffkmM/YPC3k3GTZAI/AAAAAAAADL0/l4HYGo0rkeEInlBKdR5CbyzlUCUJ2jQJgCLcBGAsYHQ/s16000/halikonlahti%2B%25282%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halikonlahti, Salo<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Juhannusaattoyö huipentui vielä <b>Halikonlahdelle</b>. Kävelimme pienen kierroksen Timalitornin parkkipaikalta myötäpäivään, molempien lintutornien kautta puhdistamon altaiden väliselle pengerpolulle ja sieltä takaisin autolle. Päivän kuumuus oli jäänyt taakse, mutta yhä oli miltei 20 astetta lämmintä. Ilma oli tyyni ja kostea, tuoksui vedeltä.<br /></p><p><br /></p><p>Kymmenet ruokokerttuset konsertoivat täälläkin. Yksi luhtakerttunen lauloi suoraan polun varressa. Toinen erikoisempi kerttunen jäi ihmettelyn asteelle, oliko kyseessä viita- vai luhtakerttunen. Pensassirkkalintuja kuului kaksi, samoin satakieliä. Muutama harmaahaikara näkyi hämärällä lahdella varjoina vasten vettä. Parinsadan naurulokin pesimäkolonia piti tietysti meteliä, vuorokaudenajasta viis.<br /></p><p><br /></p><p>Kun olimme saapuneet puoliväliin kierrostamme, pengerpolun keskivaiheille, huomasimme vähän matkan päässä laulujoutsenpariskunnan seisomassa polulla neljän untuvikkonsa kanssa. Valtavat valkoiset linnut näyttivät juhannusyön sinisessä hämärässä joltain aivan muulta kuin tavallisilta joutsenilta - suuremmilta, ihmeellisemmiltä, uhkaavammilta, esihistoriallisilta. Kun ne astelivat hitaasti meitä kohti, taivuttelivat kaulojaan ja kohentelivat siipiään, ne olivat dinosauruksia.*<br /></p><p><br /></p><p>Joutsenet voivat olla aggressiivisia suojellessaan poikasiaan. Niinpä emme tohtineet lähestyä. Toinen emoista asettui maahan ja otti poikaset siipiensä suojiin. Toinen huojui meitä kohti. Mietimme, uskaltaisimmeko ohittaa ne vai pitäisikö meidän kääntyä tulosuuntaamme. Joutsenet kuitenkin päättivät itse purkaa tilanteen poistumalla paikalta. Ne vaappuivat alas penkereeltä, laskivat vesille ja uittivat untuvaisensa turvaan.</p><p><br /></p><p>Kaikista hienoista lintuhavainnoista juuri kohtaaminen tämän dinosaurusperheen kanssa jäi päällimmäiseksi mieleen. Näimme vielä muitakin untuvikkoja, kun ohikävelymme sai pienen sorsaemon paimentamaan poikasensa kauemmas rannan tuntumasta. Pajusirkku alkoi laulaa. Aamun sarastus maalasi lämpimiä sävyjä taivaanrantaan.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Lr3pHoGrOxg/YPCycPxThGI/AAAAAAAADLc/p03D7vFlob8gPt6NnaQgMZTA-YX1aC0YQCLcBGAsYHQ/s900/halikonlahti%2B%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Lr3pHoGrOxg/YPCycPxThGI/AAAAAAAADLc/p03D7vFlob8gPt6NnaQgMZTA-YX1aC0YQCLcBGAsYHQ/s16000/halikonlahti%2B%25281%2529.jpg" /></a></div><p> </p><h3 style="text-align: left;">Ruisrääkästä hepokatteihin<br /></h3><p> <br /></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/07/mandariinisorsa-ja-ystavat.html">Kirjoitin jo aiemmin</a> keskikesän toiseksi viimeisestä yövalvontaretkestä. Silloin bongasimme lopulta viiriäisen. Viimeinen - tai viimeisin - retki oli viime sunnuntaina. Kävimme <b>Karhulan maankaatopaikalla </b>kuuntelemassa ruisrääkkää. Olimme epävarmoja, olisiko se enää äänessäkään, kun lähestytään jo heinäkuun puoliväliä. Ajattelimme silti mennä yökävelylle kokeilemaan, saisimmeko kuulla vielä vähän idyllistä ruisrääkän raksutusta.<br /></p><p><br /></p><p>Retken alkajaisiksi näimme hirven, joka seisoi vähän matkan päässä pellolla. Sen suuret korvat kääntyilivät, kun puhuimme. Sitten se lähti rauhallisesti poistumaan metsänreunaan - onneksi juuri eri suuntaan kuin meidän reittimme. Kun harpoimme tietä metsikön läpi kohti vanhaa maankaatopaikkaa, säikähdimme kurkien huutoa, joka kantautui jostain puiden takaa. </p><p><br /></p><p>Maankaatopaikalla joku myöhäinen kerttunen vielä vähän lauleskeli, muttei missään vaiheessa päässyt niin vauhtiin, että siitä olisi ottanut selvää. Kiipesimme tietä maavallien päälle - ja siellä se ruisrääkkä jo raksutteli kuivaa lauluaan. Olipa mukavaa! Kivikossa lennähti jokin pieni lintu, josta tuli mieleen kivitasku, mutta oli jo liian pimeää sanoa mitään varmaksi.<br /></p><p> </p><p>Lukuisat erilaiset hepokatit olivat myös äänessä. Olen hiljattain saanut <i>Suomen heinäsirkat ja hepokatit</i> -kirjan ja päättänyt alkaa opetella hepokatteja, mutta vielä tällä retkellä en ryhtynyt määrityspuuhiin. Kesän edetessä kyllä ryhdyn. Pitäähän sitä ihmisellä olla jotain, minkä takia valvoa senkin jälkeen, kun linnut lakkavat laulamasta.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--yzMkIsNIm8/YPC0i4dY1pI/AAAAAAAADLk/g7yNUu5DZKghxnNd00lxhNBR6vwxJ4fKwCLcBGAsYHQ/s900/lohja%2Bsiuntio%2Bmyrans%2B%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/--yzMkIsNIm8/YPC0i4dY1pI/AAAAAAAADLk/g7yNUu5DZKghxnNd00lxhNBR6vwxJ4fKwCLcBGAsYHQ/s16000/lohja%2Bsiuntio%2Bmyrans%2B%25281%2529.jpg" /></a></div><p> <br /></p><p>*) Oikeastaanhan kaikki nykypäivän linnut ovat dinosaurusten perillisiä. Jotkut niistä vain vaikuttavat välillä enemmän hirmuliskoilta kuin toiset. <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-41054590403219188392021-07-07T13:46:00.000+03:002021-07-07T13:46:57.348+03:00Mandariinisorsa ja ystävät<p>Kesästä on kehkeytynyt täysi. On ollut paljon mahtavia retkiä ja reissuja. Valoa ja vehreyttä ympärillä ja mielessä. Ikimuistoisia hetkiä luonnossa. Paljon paljon lintuja. Aamuun asti venyneitä yöllisiä retkiä. On myös ollut paljon päiviä tenttikirjoja lukien ja töitä tehden. Gradun tekemistä, mutta vielä enemmän sen ajattelemista. Liian paljon kuumia ja kuivia säitä. Veden kantamista viljelylaatikoille ämpäritolkulla.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PDtZNfUtTzA/YOSa9tzHONI/AAAAAAAADKE/nvhbqWD_pPsQmtwusNsYA6gVDIFkhprZQCLcBGAsYHQ/s900/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2B%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-PDtZNfUtTzA/YOSa9tzHONI/AAAAAAAADKE/nvhbqWD_pPsQmtwusNsYA6gVDIFkhprZQCLcBGAsYHQ/s16000/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2B%25281%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Tämän piti olla se toinen koronakesä, jolle on sovi enkä suunnittele mitään - menen vain tilanteen mukaan. Suunnitelmia on kuitenkin vain pulpahdellut jostain, ja seikkailuja on riittänyt. Toki tässä eletään jatkuvasti sen ajatuksen kanssa, että kalenteri tyhjenee, jos epidemiatilanne niin sanelee. Jos rajoitukset tiukentuvat tai henkilökohtainen harkinta johtaa siihen päätelmään, että ei kannata ottaa riskiä, niin sitten jäädään kotiin.<br /></p><p> </p><p>Kummallisesti siihenkin ajatusmalliin on ehtinyt tottua, ettei mikään suunnitelma ole täysin pysyvä, vaan kuviot voivat muuttua nopeasti. Olen myös huomattavan kiitollinen jo toteutuneista asioista, sillä niiden toteutuminen on ollut tavallistakin vähemmän itsestään selvää. Onhan minulla toki aiemminkin ollut reissusuunnitelmissa usein monenlaisia epävarmuustekijöitä, mutta ei näin suuria. <br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-jDzdldqzKN0/YOSd161l_uI/AAAAAAAADKs/8X86cQGTWLU6oShfNV4lWDJcDiT1J3LkwCLcBGAsYHQ/s900/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2B%25285%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="670" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-jDzdldqzKN0/YOSd161l_uI/AAAAAAAADKs/8X86cQGTWLU6oShfNV4lWDJcDiT1J3LkwCLcBGAsYHQ/s16000/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2B%25285%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Miltei pandemiaa merkittävämpi elämän haittaaja on kuitenkin ollut viime
päivinä tämä sää. En ole fyysisesti kykenevä nauttimaan helteestä,
varsinkaan kun se jatkuu viikkokausia ja lämpötila huitelee
kolmessakympissä. Se rikkoo minut. Onneksi yöt ovat olleet viileämpiä.
On saanut pidettyä yllä jonkinlaista aktiivisuutta. Vaihtaisin kyllä
nämä paahtohellekesät hyvin mielelläni niin sanotusti normaaleihin
Suomen kesiin. </p><p> <br /></p><p>Sään asettamista haasteista huolimatta olen kuitenkin onnistunut retkeilemään, pääasiassa iltaisin ja öisin. Olen havainnut tänä vuonna toistaiseksi 163 eri lintulajia. Ekopinnoja on vasta 50. Yleisten vuodenpinnojen listan sadas laji oli tiltaltti, jonka kuulin Kurjenrahkassa 30.4. Tämä oli siis ensimmäinen vuosi, jona onnistuin tavoiteessani saada sata lajia täyteen viimeistään vappuna! </p><p><br /></p><p>Elämänpinnoja eli lajeja, joita en ole havainnut kertaakaan aikaisemmin, olen bongannut myös viime aikoina tavallista tiuhempaan. Virallisesti eliksiin kuuluisi laskea vain Suomessa havaitut lajit, mutta minulle mieleenpainuvampi ja merkittävämpi hetki on aina lajin havaitseminen ylipäätään ensimmäistä kertaa, riippumatta siitä, olenko Suomessa, Virossa, Norjassa vai Ruotsissa, joten muualla jo aiemmin kohdatun lajin havaitseminen sitten Suomessa uudestaan ensimmäistä kertaa ei tunnu yhtä juhlavalta. </p><p> </p><p>Joka tapauksessa aina, kun retkiseurueesta joku saa eliksen, on sitä vanhan perinteen mukaan määrä juhlistaa kakkukahveilla. Pullakin käy, ja sitä se useimmiten onkin, kun juhlistukset vietetään yleensä päivän päätteeksi huoltoaseman parkkipaikalla - useimmiten aika myöhään yöllä. Tänä vuonna näitä hetkiä onkin tosiaan riittänyt. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-9oXuavE7VUg/YOScY-v6F2I/AAAAAAAADKM/fj1Eftwh6KMAtVm2ZwgQ-IZdzvVTC_5WACLcBGAsYHQ/s900/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2Bmandariinisorsa.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="685" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-9oXuavE7VUg/YOScY-v6F2I/AAAAAAAADKM/fj1Eftwh6KMAtVm2ZwgQ-IZdzvVTC_5WACLcBGAsYHQ/s16000/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2Bmandariinisorsa.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mandariinisorsa</td></tr></tbody></table><p> </p><p>Kävin viime perjantaina Vantaalla bongaamassa mandariinisorsan. Mandariinisorsa on ollut lapsuudestani lähtien yksi suosikkilinnuistani. Kun näin sen lintukirjassa, en voinut uskoa, että jokin niin värikäs ja erikoisen näköinen lintu voisi olla olemassa. Nykyään niitä esiintyy myös Suomessa, ja Vantaan Simonkylän Ristipuron puistossa on yksi koiras viettänyt jo kaksi kesää. En ollut aiemmin saanut toteutettua retkeä sen luokse, mutta nyt oli viimein sopiva hetki tehdä se.<br /></p><p> </p><p>On toki sääli, etten ehtinyt mennä käymään aiemmin keväällä tai alkukesällä, kun sorsa olisi ollut vielä värikkäässä juhlapuvussaan. Tähän aikaan kesästä koiras oli jo muuttunut naaraan näköiseksi. Silti oli yhtä kaikki mahtavaa päästä näkemään se. Eksoottinen sorsa seisoi kivellä pienen puistolammen rannalla ja suki itseään rauhallisena. Elämänpinna!</p><p><br /></p><p>Samalla retkellä löytyi yllättäen myös kanahaukan pesä keskeltä kaupunkimetsikköä. Poikaset pitivät kovaa meteliä, jonka perässä poikkesimme polulta etsimään äänen lähdettä, ja havaitsimme pesän korkealla kuusessa. Emo tuli juuri paikalle. Kanahaukka ei ollut tietenkään enää elämän- eikä edes vuodenpinna, mutta pesän löytäminen oli kyllä aivan yhtä ilahduttavaa kuin odotetun mandariinisorsan näkeminen. Vaikka pesä oli korkeuksissa, sain myös napattua dokumenttikuvan haukasta.<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_JKzNb7KkBQ/YOScqTexkcI/AAAAAAAADKU/w-wiJsKxldgyFWR8WEP58vCl6MoKNoAXgCLcBGAsYHQ/s900/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2Bkanahaukka.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-_JKzNb7KkBQ/YOScqTexkcI/AAAAAAAADKU/w-wiJsKxldgyFWR8WEP58vCl6MoKNoAXgCLcBGAsYHQ/s16000/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2Bkanahaukka.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kanahaukka ja pesä<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tk0vVczZgTY/YOScrFbi0NI/AAAAAAAADKY/BFOBMNsKKRU5LK-N5x1mohvrepphOdKSwCLcBGAsYHQ/s900/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2Bkanahaukan%2Bpes%25C3%25A4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-tk0vVczZgTY/YOScrFbi0NI/AAAAAAAADKY/BFOBMNsKKRU5LK-N5x1mohvrepphOdKSwCLcBGAsYHQ/s16000/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2Bkanahaukan%2Bpes%25C3%25A4.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Keskimmäinen korkea kuusi, jonka latvaan auringonvalo osuu, on kanahaukan pesäpuu.<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Kävimme illalla vielä Helsingissä Viikissä. Olen vain kerran aiemmin kuljeskellut siellä. Seisoskelimme tunnin Hakalan tornilla polttiaisparven syötävänä. Lukuisat harmaahaikarat hengailivat lahdella. Kahlaajia vipelsi siellä täällä. Sorsilla oli poikasia. Kaunis ilta-aurinko teki väreistä täyteläisiä ja pikkukahlaajien tunnistamisesta vaikeaa, kun valo hiipui ja värit sekoittuivat. Pakenimme polttiaisia vielä Keinumäen tornille, missä kuulimme luhtakerttusen. Retken päätteeksi näimme Gardenian pihassa ketun saalistamassa.</p><p> </p><p>Ajoimme samana yönä takaisin Turkuun. Minä rakastan kesäöissä ajamista. Saavuimme perille kello kolmelta, aamun jo sarastaessa, eli oli juuri sopiva aika mennä yrittämään vielä toista elämänpinnabongausta, nimittäin kuuntelemaan, olisiko Koroisissa havaittu viiriäinen vielä äänessä. Oikeastaan heti, kun jalkauduimme Koroisten peltojen reunaan, kuulimme viiriäisen hassun putputtavan äänen. Olipa huipennus hyvälle retkipäivälle!<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eMjSD3RwLwE/YOSdWsv-UdI/AAAAAAAADKk/qv7pM3uL_4IqQwNw8-hwMWnvVuP9uARHwCLcBGAsYHQ/s900/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2B%25286%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-eMjSD3RwLwE/YOSdWsv-UdI/AAAAAAAADKk/qv7pM3uL_4IqQwNw8-hwMWnvVuP9uARHwCLcBGAsYHQ/s16000/simonkyl%25C3%25A4%2Bristipuro%2Bviikki%2B%25286%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Muistakin tuoreista elämänpinnoista riittäisi tarinoitavaa. Bongasin punapäänarskun huhtikuussa Lohjan Koisjärveltä hämärtyvän illan viimeisillä valonrippeillä. Lohjalla kuulin myös pikkuhuitin, jota olimme etsineet jo viime kesänä useana yönä Vasarlanlahden kosteikolta - siellä se viimein suostui ääntelemään meillekin yhtenä kesäkuun yönä.<br /></p><p> </p><p>Bongasin Raisionlahdelta mustatiiran, joita olen kyllä nähnyt Virossa, mutta Suomessa laji on harvinainen, eikä ollut ikinä aiemmin sattunut kohdalle. Kävin kuuntelemassa juhannusaattoyönä Salossa viitasirkkalintua, enkä ole vieläkään varma, olenko mahdollisesti kuullut saman lajin myös aiemmin Virossa - muistikuvani siltä retkeltä ovat hatarat.</p><p><br /></p>Joistain näistä retkistä kirjoitan ehkä myöhemmin lisää. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat kertomuksen retkipäivältä Vantaalta ja Helsingistä. <br />M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-37776711725337898322021-06-09T16:47:00.000+03:002021-06-09T16:47:50.105+03:00Raision alppiruusupuisto kukkii<p>Nyt kannattaa suunnata <a href="https://www.raisio.fi/fi/alppiruusupuisto">Raision alppiruusupuistoon</a>. Kävin siellä viime lauantaina, ja silloin suuri osa alppiruusuista oli jo kukassa. Valkoiset ja harvinaisemmat värit kukkivat reippaasti, mutta punaiset vasta availivat nuppujaan. Veikkaan, että kukinta on edennyt tässä viikon aikana lämpimän sään vauhdittamana niin, että juuri näillä hetkillä kukkaloisto saavuttaa täyden kukoistuksensa. Puiston pieni kesäkahvila Café Alppi on myös jo auki. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Q6_t5o9fUMU/YMDE_KEFIhI/AAAAAAAADIc/lir66SHnkMQjS7-mQGgfV5CCRAZcbxJFQCLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25286%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Q6_t5o9fUMU/YMDE_KEFIhI/AAAAAAAADIc/lir66SHnkMQjS7-mQGgfV5CCRAZcbxJFQCLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25286%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-G1c4-hr0Bcs/YMDFBsvuseI/AAAAAAAADIg/Zm7CnaiSXLUmpFFPWb0MkMTn0_-wzdRhACLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25285%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-G1c4-hr0Bcs/YMDFBsvuseI/AAAAAAAADIg/Zm7CnaiSXLUmpFFPWb0MkMTn0_-wzdRhACLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25285%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-alCmBCoxE0A/YMDFDFpwftI/AAAAAAAADIk/uj7RPt8-9PwrDZh20WlAEe__3aJEs2TJwCLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25287%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-alCmBCoxE0A/YMDFDFpwftI/AAAAAAAADIk/uj7RPt8-9PwrDZh20WlAEe__3aJEs2TJwCLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25287%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-smGGUZ6w62k/YMDFEDEhHYI/AAAAAAAADIo/-SBjsT7OmFIJxDRdP3oCC6UBb-p8nrogwCLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25283%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="698" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-smGGUZ6w62k/YMDFEDEhHYI/AAAAAAAADIo/-SBjsT7OmFIJxDRdP3oCC6UBb-p8nrogwCLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25283%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0jdaE1tIu-4/YMDFGpEXx7I/AAAAAAAADIs/kKElGx1K5Nw41BCx5s5dvifA-6cHW5XkwCLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25288%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-0jdaE1tIu-4/YMDFGpEXx7I/AAAAAAAADIs/kKElGx1K5Nw41BCx5s5dvifA-6cHW5XkwCLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25288%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-K8lX035nq3Y/YMDFIQacslI/AAAAAAAADIw/S2S20kOpx8EdzMgB7GV0rjLFbr7HZJlLACLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-K8lX035nq3Y/YMDFIQacslI/AAAAAAAADIw/S2S20kOpx8EdzMgB7GV0rjLFbr7HZJlLACLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25281%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-16NCphXzqW4/YMDFKqhdTkI/AAAAAAAADI0/vmcb2TgqqWsBGQTIp-PIf1xpmOGI6ZbBwCLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-16NCphXzqW4/YMDFKqhdTkI/AAAAAAAADI0/vmcb2TgqqWsBGQTIp-PIf1xpmOGI6ZbBwCLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25282%2529.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nCJnLjWTYLA/YMDFMs4IXRI/AAAAAAAADI4/IUwnJ26E4CkKEsvRvY34acGGj38FqV50gCLcBGAsYHQ/s900/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25284%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="602" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-nCJnLjWTYLA/YMDFMs4IXRI/AAAAAAAADI4/IUwnJ26E4CkKEsvRvY34acGGj38FqV50gCLcBGAsYHQ/s16000/raision%2Balppiruusupuisto%2Bkes%25C3%25A4kuu%2B2021%2B%25284%2529.jpg" /></a></div><p><br /></p><p>Oletko käynyt Raision alppiruusupuistossa?<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-16908530498396099622021-06-07T18:42:00.003+03:002021-08-08T20:29:12.841+03:00Saariston rengastie toukokuussa - osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat<p style="text-align: left;">Toukokuun viimeisen viikonlopun roadtripillämme Saariston rengastiellä tarkoituksenamme oli ajaa kaikessa rauhassa maisemista nauttien, kuljeskella luonnossa, havainnoida lintuja, syödä hyvin ja tehdä ostoksia pikkupuodeissa.<a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-1.html"> Edellisessä postauksessani</a> kerroin matkan reitistä ja majoituksesta. Nyt kerron vierailukohteista ja ruokapaikoista. <br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-WvnGbPXODMU/YL48uSU6JgI/AAAAAAAADIU/aE-YSNd-VYgGlCwIpozYq9fFDQUp9LlJQCLcBGAsYHQ/s900/gammelbondas%2Bboden%2Bnauvo%2Bsaariston%2Brengastie.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-WvnGbPXODMU/YL48uSU6JgI/AAAAAAAADIU/aE-YSNd-VYgGlCwIpozYq9fFDQUp9LlJQCLcBGAsYHQ/s16000/gammelbondas%2Bboden%2Bnauvo%2Bsaariston%2Brengastie.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gammelbondas Boden, Nauvo<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Tällaisilla roadtripeillä yksi parhaista aktiviteeteista on pientilojen suoramyyntipuodeissa käyminen. Osa paikoista ei ollut vielä aktivoitunut kesäaukioloon, mutta
tiedustelimme etukäteen, voisimmeko vierailla, ja kyllähän se sopi. On
hyvä tukea paikallisia pientuottajia ja ostaa suoraan tilalta.
Puotipiipahdukset olivat myös siitä mukavia, että tuli poikettua enemmän
pääreitiltä ja nähtyä monipuolisemmin maisemia.<br /></p><p> </p><p><b>Paraisilla </b>kävimme ihan ensin <b>Bornemannin mehustamolla</b>
(Bornemanns musteri), mistä ostimme mehua, limonadia ja siideriä.
Paikka oli oikein mukava ja tuotteet herkullisia! Pian sen jälkeen koukkasimme<b> Tammiluodon viinitilalle</b>, mistä olemme pari kertaa
aiemminkin käyneet hakemassa maukkaita omena- ja marjajuomia.
Viinitilalta poistuessamme ajoimme maisemareittiä Kuitian kartanon
(Qvidja Gård) maiden poikki pikkutietä, mikä oli ihan
mielenkiintoinen kiepaus. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3sl1j3IBLOc/YLoLrR0DCvI/AAAAAAAADHM/3n3N3Vg92x4-BzaYg9Ag2hp4jsyQB6qpgCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bbornemans%2Bmusteri.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="668" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-3sl1j3IBLOc/YLoLrR0DCvI/AAAAAAAADHM/3n3N3Vg92x4-BzaYg9Ag2hp4jsyQB6qpgCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bbornemans%2Bmusteri.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bornemannin mehustamo, Parainen<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Paraisten kaupunkialueella sijaitseva <b>Jordkällaren</b>-juustopuoti
oli myös ennestään tuttu kohde, jonne halusimme tälläkin ohiajolla poiketa. Juustokauppias on hauska, ja kaikki
juustot hänen puodissaan ovat aina vähintäänkin maailman parhaita.
Puodista saa myös muita gourmet-herkkuja ja ruuanlaittovälineitä. <br /></p><p> </p><p>Viimeinen pysähdyksemme Paraisilla oli <b>Sattmark</b>,
missä valitettavasti kahvila ja bistro olivat vielä kiinni
perjantaisin, mutta kalapuoti oli yllättäen jo auki. Kesäisin myös arkipäivinä palveleva Sattmarkin kahvitupa on kyllä tosi sympaattinen pieni kahvila, ja ainakin aiempina kesinä myös bistro on ollut hyvä. Suosittelen siis Sattmarkissa pistäytymistä.<br /></p><p> </p><p>Söimme <b>Nauvon </b>puolella <b>Tackork Gård & Marinassa</b>, joka sijaitsee matkan päässä kirkonkylältä maaseudulla. Olimme tajunneet koko paikan olemassaolon
vasta aiemmin keväällä, kun olimme käymässä Nauvossa ja satuimme saamaan
alennuskupongin ravintolaan. Onneksi! Paikka oli tosi kiva. Vastoin
vegaaniuspyrkimystäni tilasin burgerin, jossa oli punajuuripihvin
kaverina vuohenjuustoa, ja se oli kyllä aivan tavattoman herkullinen.
Join myös saaristolaisen Heisala Craft Drink Companyn raikkaan
marjalonkeron. </p><p><br /></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FmKRfZOfiHQ/YLoSVRtbg7I/AAAAAAAADIM/1t0l9SF8rLwhDpIp5XV61FqbmGhV1Ko2QCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Btack%25C3%25A5rk%2Bg%25C3%25A5rd%2Bo%2Bmarina%2Bheisala%2Bcraft%2Bdrink%2Bcompany.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="678" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-FmKRfZOfiHQ/YLoSVRtbg7I/AAAAAAAADIM/1t0l9SF8rLwhDpIp5XV61FqbmGhV1Ko2QCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Btack%25C3%25A5rk%2Bg%25C3%25A5rd%2Bo%2Bmarina%2Bheisala%2Bcraft%2Bdrink%2Bcompany.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tackårk Gård & Marina, Nauvo<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p> </p><p>Aterian jälkeen palasimme vielä Nauvon
keskustaan käymään kaupassa. Ajoimme sinne maisemareittiä
Norrstrandintien kautta. Matkalla havaitsimme sattumalta pienen maatilapuodin, jonka kohdalla täytyi tehdä äkkijarrutus, kun tienvarsikyltissä luki taikasana: nypotatis. Puodista olivat kuitenkin valitettavasti perunat päässeet loppumaan, mutta ostimme vihanneksia ja kanelbullesnittar-keksejä. Itsepalveluperiaatteella toimiva <b>Gammelbondas Boden </b>sijaitsee osoitteessa Packaistentie 8, Parainen.</p><p><br /></p><p>Lauantaina <b>Korppoossa</b> suuntasimme ensin <b>Vattkastin </b>(Wattkast) saarella sijaitsevaan <b>Walldéns Trädgård</b>
-tilamyymälään. Vattkastiin ajetaan upean korkean sillan kautta.
Aiemmin Vattkastissa toimi Isaksson's -tomaattitilan suoramyyntipuoti,
mutta nyt yritys on lopettanut, eikä sillä ole enää toimipistettä Houtskärissäkään. Onneksi Walldéns on sentään olemassa.
Sieltä saimme lisää ihania tuoreita vihanneksia. Paikka oli myös tosi
kaunis.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dHA0skFXvxM/YLoNf3OXxmI/AAAAAAAADHc/rNWRiY5QuzAVnBOtPe_eDdUX2yTbNiqwACLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bkorppoo%2Bwalldens%2Btr%25C3%25A4dg%25C3%25A5rd.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="635" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-dHA0skFXvxM/YLoNf3OXxmI/AAAAAAAADHc/rNWRiY5QuzAVnBOtPe_eDdUX2yTbNiqwACLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bkorppoo%2Bwalldens%2Btr%25C3%25A4dg%25C3%25A5rd.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Walldéns Trädgård, Korppoo<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Vähän ennen paluuta sillalle huomasimme tien varressa opasteen <b>Holméns Trädgårdin </b>kesäkukka- ja taimimyymälään.
Sinne piti tietenkin kääntyä. Olin hieman kauhuissani, miten
kaikki taimiostokset mahtuisivat pienen automme kyytiin ja selviäisivät
auringonpaahteisesta matkasta, mutta mitä suotta, hyvinhän se onnistui.
Taimet olivat reippaita ja edullisia, joten suosittelen kyllä Holménsia. Sinne vievän pienen hiekkatien risteysksen osoite on
Wattkastintie 191, Parainen. </p><p><br /></p><p>Kävimme <b>Korpoströmin saaristokeskuksessa</b> tsekkaamassa ravintolan tarjontaa, mutta kasvisruokaa ei ollut saatavilla, ja saaristokeskuksen näyttelytkään eivät olleet vielä auki, joten jatkoimme matkaa <b>Verkanin </b>satamaan ravintola <b>Buffaloon</b>,
joka oli myös tuttu aiemmilta reissuilta. Olen aina tykännyt sen ruuista,
eikä nytkään tarvinut pettyä. Listalle oli ilmestynyt
useampi kasvisruoka sitten viime käynnin. </p><p> </p><p>Täydensimme aamiais- ja
iltaruokatarvikkeita kaupasta Korppoon kirkonkylällä ja teimme pienen kävelyn
kirkon ympäri ja asuinalueen taakse metsikköön. Lisäksi pistäydyimme
kahvilla <b>Hjalmar's Restaurang & Pubissa</b>, mistä sai oikein hyvää suklaakakkua. Sitten olikin aika lähteä Houtskärin lautalle. <b>Houtskärin </b>puolella ilta kului patikoinnin ja maisema-ajelun merkeissä. Kävimme ihailemassa <b>Hyppeisin </b>kylän herttaisia maisemia, mutta unohdimme kokonaan vierailla kirkonkylällä.<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-y07ksDvf5lY/YLoPSgLITWI/AAAAAAAADH0/IGraQwnQxW0H2jOWSuCPrsVKLx5XBmHmgCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bkorppoon%2Bkirkko.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="890" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-y07ksDvf5lY/YLoPSgLITWI/AAAAAAAADH0/IGraQwnQxW0H2jOWSuCPrsVKLx5XBmHmgCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bkorppoon%2Bkirkko.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Korppoon kirkko<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Sunnuntaina vietimme aikaa <b>Iniössä</b>. Ensimmäinen kohteemme oli <b>Erkas Gården Ravintola &</b> <b>Tilapuoti</b>.
Ravintola oli vielä talviteloilla, mutta puoti avattiin meitä varten.
Erkas Gården on vuohitila, jonka puodista saa tilan omia juustoja,
jäätelöitä, jugurtteja, viilejä ja saaristolaisleipää sekä muiden
pientuottajien juomia, makeisia ja muita herkkuja. Ostosten jälkeen
kävely <b>Jumon </b>kylän rantaan tarjosi yhdet <a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/05/saaristosta.html">matkan idyllisimmistä tunnelmista</a>. </p><p> </p><p>Lounaaksi haimme hurmaavat saaristolaispitsat Iniön <b>Merideli Leonellasta</b>, jotka söimme retkellä Norrbyn luontopolulla. (Kirjoitan tästä ja muistakin retkeilyaktiviteeteista myöhemmin lisää.) Sen jälkeen matka jatkuikin jo <b>Kustaviin</b>, missä tietenkin täytyy aina vierailla <b>Kustavin käsityökylässä</b>.
Legendaarinen Kustavin savipaja ja muut, pienet käsityöläisyritykset
myyvät siellä tuotteitaan, ja kahvilasta saa saariston parhaita
munkkeja. Nykyään niitä tehdään myös vegaanisina.</p><p> </p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-59aMq8xeKvU/YLoNwb2n0rI/AAAAAAAADHk/1fle4-Wg2IEWxJ1jsBCZJqTwsh2syUHygCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bkustavin%2Bsavipaja%2Bsaariston%2Blasifabriikki.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="762" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-59aMq8xeKvU/YLoNwb2n0rI/AAAAAAAADHk/1fle4-Wg2IEWxJ1jsBCZJqTwsh2syUHygCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bkustavin%2Bsavipaja%2Bsaariston%2Blasifabriikki.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saariston Lasifabriikki, Kustavin käsityökylä<br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p>Kustavissa ajaessamme huomasimme myös <b>Friisilän tilapuodin</b>
opasteen ja pistäydyimme sinne. Ostimme vain vihanneksia mukaan, mutta
olisi siellä ollut kesäkahvilakin. Puotipiipahduksen jälkeen pysähdyimme
enää kerran, <b>Taivassalossa </b>ihailemaan <b>Muntin museosiltaa</b>. Tuomet kukkivat joen varsilla ja tuoksuivat huumaavan ihanalta, ja kultarinta lauloi iloisen pontevasti.</p><p> </p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dgt5MIN6Dxw/YLoP2-3NoEI/AAAAAAAADH8/fZzhfbYQstYroMG6m5K7LKDjmIDbYlAdQCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Btaivassalo%2Bmuntin%2Bmuseosilta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-dgt5MIN6Dxw/YLoP2-3NoEI/AAAAAAAADH8/fZzhfbYQstYroMG6m5K7LKDjmIDbYlAdQCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Btaivassalo%2Bmuntin%2Bmuseosilta.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muntin museosilta, Taivassalo<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><b> </b></p><p><b>Saariston rengastie toukokuussa</b></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/05/saaristosta.html">Prologi: Saaristosta</a> <br /></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-1.html">Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään</a></p><p>Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat</p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/08/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-3.html">Osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja </a></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-26233777952536719552021-06-04T13:10:00.003+03:002021-08-08T20:29:14.359+03:00Saariston rengastie toukokuussa - osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään<p>Saariston rengastie toukokuun viimeisenä viikonloppuna, juuri ennen kesäsesongin varsinaista alkamista, oli ruuhkaton ja rauhallinen. Muita matkailijoita näkyi melko vähän, eikä lautoille tarvinut pahemmin jonottaa. Turvavälejä mahtui pitämään hyvin, ja muutenkin pandemiaolosuhteissa turvallinen oleminen eri kohteissa onnistui vaikeuksitta. Säät suosivat. Kesään heräilevä luonto kukki, viheriöi ja soi lintujen laulua. Olen iloinen, että päätimme toteuttaa spontaanin roadtripin saaristoon juuri tähän aikaan.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tmEP-iwnC6Y/YLknuHd1eCI/AAAAAAAADGc/9NDE_V1prV0Fgxvp2JGtGE-Va9kxoyd9QCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bvenevajat.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="674" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-tmEP-iwnC6Y/YLknuHd1eCI/AAAAAAAADGc/9NDE_V1prV0Fgxvp2JGtGE-Va9kxoyd9QCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bvenevajat.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Björkö, Houtskär<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Roadtripin reitti ja lautat<br /></h3><p><br /></p><p>Ajoimme Saariston ison rengastien ympäri kolmessa päivässä, mikä on autolla oikein hyvä aikataulu. Reittimme kulki Turusta Kaarinan kautta Paraisille, Nauvoon, Korppooseen, Houtskariin, Iniöön, Kustaviin sekä Taivassaloon ja sieltä Askaisten, Merimaskun ja Mynämäen kautta takaisin Turkuun. Loppumatkasta rengastietä voisi kiertää vielä Velkuan kautta, mutta lautta Taivassalon Hakkenpäästä Velkualle on vain kevyelle liikenteelle. <br /></p><p><br /></p><p>Lähdimme liikkeelle Turusta perjantaina iltapäivällä. Halusimme ehtiä Nauvoon asti ennen viikonloppumökkiruuhkaa, jonka arvelimme alkavan kertyä alkuillasta, kun ihmiset pääsevät töistä ja lähtevät mökeilleen. Vaikka olimme vähän myöhässä liikkeellä, emme kuitenkan joutuneet jumittamaan ruuhkassa. Korppoosta eteenpäin olikin sitten hyvin hiljaista. Jokaisella lautalla oli toki muitakin matkustajia, mutta ei täyteen ahdettua.</p><p><br /></p><p>Perjantaina ajoimme Houtskariin, jonka ruotsinkielisen nimen Houtskär olen jotenkin omaksunut paremmin, joten kutsun sitä tässäkin tekstissä jatkossa sillä. Lauantaina palasimme vähän matkaa taaksepäin seikkailemaan Korppooseen ja kiertelimme Houtskärissä. Sunnuntain vietimme Iniössä ja Kustavissa ja palasimme Turkuun. Kuntaliitoksen jälkeen Nauvo, Korppoo, Houtskär ja Iniö kuuluvat kaikki Paraisten kaupunkiin, mutta saariryppäitä nimitetään edelleen vanhojen kuntien mukaan.<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1ShY0REIyMc/YLktabN60jI/AAAAAAAADGs/sq8TL1Fn3WI5jYzdPmy4o3zXPtFshBPCQCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Blautta%2B2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-1ShY0REIyMc/YLktabN60jI/AAAAAAAADGs/sq8TL1Fn3WI5jYzdPmy4o3zXPtFshBPCQCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Blautta%2B2.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lautta Korppoosta Houtskäriin<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Houtskäristä Iniöön liikennöivä, rengastien pisin ja ainoa maksullinen lauttayhteys (M/S Antonia) kulkee vain kesäisin, mutta onneksi sen kesäkausi alkaa mukavasti jo toukokuun puolivälissä, joten koko iso rengastie oli jo kierrettävissä. Reitin muut lautat ja lossit kulkevat ympäri vuoden ja ovat maksuttomia. </p><p><br /></p><p>Rengastien ensimmäinen lauttamatka on kymmenen minuutin siirtymä Paraisilta Nauvoon. Seuraava on Nauvosta Korppooseen ja kestää vain viitisen minuuttia. Korppoosta Houtskäriin on ensimmäinen pidempi merimatka, puoli tuntia. Houtskärin saarten välissä on kaksi muutaman minuutin lossia. Houtskäristä Iniöön menee sitten noin tunti. Iniön saarten välissä on taas lyhyt lossi. Iniöstä Kustaviin on vielä puoli tuntia lautalla.<br /></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Mökkimajoitus Mossalan leirintäalueella<br /></h3><h3 style="text-align: left;"><br /></h3><p>Majoituimme molemmat yöt Houtskärissä Mossalassa Saariston lomakeskuksen<b> </b>leirintäalueella vuokramökissä, jossa oli suihku ja keittiönurkkaus. Mökki oli kohtuullisen siisti ja mukava, mutta kyllä minä olin aamuisin vähän tukkoinen, joten en voi varauksetta suositella kanssa-allergikoille ja -astmaatikoille. Olin suunnitellut varavaihtoehdoksi autossa nukkumisen, jos mökki olisi liian tunkkainen, mutta päätin kuitenkin valita jälkimmäisenäkin yönä paremman nukkumisasennon mahdollistavan sisämajoituksen. Telttailuun mökin pihassa ei saatu lupaa.<br /></p><p> </p><p>Tuntuu ehkä hassulta ajatukselta, että ajoimme ensimmäisenä päivänä Turusta suoraan Mossalaan asti yöpymään, sitten seuraavana päivänä takaisin päin samaa reittiä Houtskärin muiden saarten läpi ja lautalla Korppooseen seikkailemaan, sieltä taas lautalla takaisin Houtskärin saaria kiertämään ja sitten samaan paikkaan toiseksi yöksi. Se kuitenkin oli lopulta tarjolla olleista vaihtoehdoista edullisin ja järkevin valinta. Kaikki majoituspalvelut eivät olleet vielä avanneet tälle kesälle, joten valinnanvaraa oli tavanomaista vähemmän. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-YnylziClwYg/YLnf8AeIEVI/AAAAAAAADG0/tbfmOKz_-ZEOPmPDUPsFi1zvetm-WI2agCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bmossala%2Bsaariston%2Blomakeskus.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="663" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-YnylziClwYg/YLnf8AeIEVI/AAAAAAAADG0/tbfmOKz_-ZEOPmPDUPsFi1zvetm-WI2agCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bmossala%2Bsaariston%2Blomakeskus.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mökkimme Mossalan leirintäalueella<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ge7fF2A2664/YLnf9ct4D1I/AAAAAAAADG4/217sZ-abF_QnqPmuOGAyC2B5hF7XxsRFwCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bmossala%2Bsaariston%2Blomakeskus%2Bmajoitus%2Bm%25C3%25B6kki.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="674" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-ge7fF2A2664/YLnf9ct4D1I/AAAAAAAADG4/217sZ-abF_QnqPmuOGAyC2B5hF7XxsRFwCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bmossala%2Bsaariston%2Blomakeskus%2Bmajoitus%2Bm%25C3%25B6kki.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mökin oleskelutilaa<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p></p><p> </p><p>Viime kerrallamme Saariston rengastiellä jouduimme lautta-aikataulujen takia ajamaan Iniön läpi aika kiireellä ja viimeinen päivä venyi myöhään iltaan. Tällä kertaa majoittuminen Mossalassa mahdollisti lähdön sunnuntaina heti aamulla kello kymmenen lautalla Iniöön. Näin saimme käyttöömme runsaasti aikaa Iniössä, ja takaisin Turkuunkin saavuttiin jo alkuillasta eikä yöllä. Majoituksen sijainti suoraan lauttarannassa oli siis aikatauluteknisesti erinomainen. </p><p><br /></p><p>Saariston lomakeskus on ihan keskivertomukava leirintäalue. Sijainti ja maisemat ovat kivat, ja metsää on ympärillä, mutta tavanomaiseen leirintäaluetyyliin koko paikka ei ole tasaisen siisti ja nätti, vaan nurkilla on myös epämääräistä ryönää. Alueen ympäri kiertää parin kilometrin retkeilyreitti, jonka kävelimme perjantai-iltana. Reitin varrella on tosi hienoa vanhaa metsää, mutta myös hakkuuaukon reunaa ja leirintäalueen romuista pihanlaitaa. <br /></p><p><br /></p>Majoituimme Mossalassa myös <a href="https://www.mtainasoja.fi/2016/09/saariston-rengasseikkailu-osa-3-houtskar.html">syksyllä 2016</a>, kun olimme ensimmäistä kertaa Saariston rengastiellä. Silloin nukuimme autossa telttailualueella, joka sijaitsee suojaisalla paikalla metsän reunassa. Telttailijoiden vessa- ja suihkutilat olivat myös tuolloin ihan kohtuulliset. Tämän kevään reissulla söimme aamiaiseksi omia eväitä mökissä, mutta edellisellä kerralla söimme leirintäalueen ravintolan aamiaisbuffetissa, joka sekin oli silloin ihan asiallinen. <p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-GYNz_A1NoLA/YLn2-be6dfI/AAAAAAAADHE/eyDwlzO0w5gTjrA_uYeyfwF7by5o7Wr4wCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bmossala.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="672" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-GYNz_A1NoLA/YLn2-be6dfI/AAAAAAAADHE/eyDwlzO0w5gTjrA_uYeyfwF7by5o7Wr4wCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bhoutsk%25C3%25A4r%2Bmossala.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä mökin edestä merelle<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Kaikkiaan olen tyytyväinen niin reitti- kuin majoitusvalintaamme. Seuraavissa postauksissa kerron tarkemmin, missä kävimme ja mitä teimme reissun aikana. Lisään linkit niihin tähän perään. </p><p> </p><p><b>Saariston rengastie toukokuussa</b></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/05/saaristosta.html">Prologi: Saaristosta</a><br /></p><p>Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään</p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-2.html">Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat </a></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/08/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-3.html">Osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja </a><br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-35179931186699078242021-06-01T22:24:00.001+03:002021-06-01T22:25:44.236+03:00Laatikkoviljelykesän startti<p>Turun laatikkoviljelytoiminta jatkuu, joten neljän viljelylaatikon kokoinen kasvimaamme saa jatkaa olemassaoloaan lähimetsikössä, kaupungin maapläntillä, taloyhtiöiden pihojen välissä. Viime kesinä olemme tehneet enimmät istutukset ja kylvöt toukokuun lopulla tai viimeistään kesäkuun alussa, ja samanlaisessa aikataulussa oltiin tänäkin vuonna. Taimet ja siemenet pääsivät multiin 25.5. </p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Kevään taimihankinnat ja suorakylvöt<br /></h3><p><br /></p><p>Tänä
keväänä emme esikasvattaneet mitään itse. Ikkunalaudalla oli ruuhkaa
sieniviljelyboksien takia, ja huonekasvien ripsiäisongelma olisi melko
varmasti uhannut taimien menestystä. Helpompaa oli ostaa valmiit,
terveet taimet. Toveri Krotti osti meille luomutaimia Ruohonjuuresta:
kaksi kirsikkatomaattia, kaksi kesäkurpitsaa ja kuusi varsiparsakaalia.</p><p> </p><p>Taimet
selvisivät hyvin heti istutuspäivän jälkeen iskeneestä myrskystä,
ja tulipahan multa ainakin rankkasateen myötä kunnolla märäksi. Toinen
tomaateista
taittui, mutta olemme ennenkin saaneet katkenneen latvan lähtemään
uuteen kasvuun pistokkaana, joten katsotaan nyt, miten sen käy.</p><p> </p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0XqK7bB-NVI/YLZzf6VYkmI/AAAAAAAADGE/CAswmoVuavk0PSe0RKKWLlesYg8axWCkQCLcBGAsYHQ/s900/viljelylaatikko%2Bkes%25C3%25A4kurpitsa%2Btoukokuu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="680" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-0XqK7bB-NVI/YLZzf6VYkmI/AAAAAAAADGE/CAswmoVuavk0PSe0RKKWLlesYg8axWCkQCLcBGAsYHQ/s16000/viljelylaatikko%2Bkes%25C3%25A4kurpitsa%2Btoukokuu.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kesäkurpitsa</td></tr></tbody></table> <p></p><p>Lehtikaali, auringonkukka, härkäpapu, herne, pinaatti, kehäkukka, samettikukka, krassi ja lehtisalaatti suorakylvettiin, sillä aiempinakin kesinä ne ovat ehtineet hyvin ilman esikasvatustakin. Sipuleita on muutama tulossa. Parsa selvisi jälleen yhdestä talvesta
ja on kasvattanut tänä keväänä jo seitsemän versoa. Parsasatoa on siis saatu
kerätä! <br /></p><p> </p><p>Lisäksi on yrttejä. Lipstikka, timjami ja ruohosipuli ovat talvehtineet jo useamman talven yli. Timjami kituuttaa, mutta lipstikka on kasvanut oikein muhkeaksi. Korianteri ja lehtipersilja ovat ruukkuyrttien jämistä tänä keväänä istutettuja. Viljelylaatikoiden vieressä on myös viimevuotiseen tapaan pari erillistä multasäkkiä, joissa kasvaa perunoita. </p><p><br /></p><p>Viljelylaatikoistamme kaksi on syviä, kahden lavakauluksen korkuisia,
ja kaksi matalia, yhden lavakauluksen korkuisia. Syvistä laatikoista
toinen on monivuotisten kasvien paikka, ja lisäksi istutamme siihen
tomaatit ja kurpitsat. Toisessa ovat korkeat kasvit, kuten auringonkukat
ja härkäpavut, minkä lisäksi laitamme sinne muut, enemmän tilaa
juurilleen kaipaavat lajit. Matalissa laatikoissa on hyvä kasvattaa
salaatteja ja muita pienijuurisempia kasveja. <br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Xs1Y81fKoT8/YLZz3zx5yYI/AAAAAAAADGM/K8k61ftvWhQPpCIr0Pnes0ZlACHs7-5wQCLcBGAsYHQ/s900/viljelylaatikko%2Bparsa%2Btoukokuu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="662" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-Xs1Y81fKoT8/YLZz3zx5yYI/AAAAAAAADGM/K8k61ftvWhQPpCIr0Pnes0ZlACHs7-5wQCLcBGAsYHQ/s16000/viljelylaatikko%2Bparsa%2Btoukokuu.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Parsa ja ruohosipulit<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Pieni kukkaniitty viljelylaatikossa<br /></h3><p> </p><p>Matalista viljelylaatikoista toinen on ollut jo jokusen kesän pääasiassa "kukkaniittynä", mutta aiemmin olemme kylväneet siihen aika yksipuolisen valikoiman helposti kasvatettavia lajeja, kuten hunajakukkaa. Seassa on myös ollut joitain vihanneksia, mitä sinne nyt on tullutkaan milloinkin heitettyä kasvamaan. </p><p><br /></p><p>Viime vuonna päätimme kokeilla tehdä siitä ihan oikean pikkiriikkisen niityn. Lisäsimme mullan sekaan hiekkaa ja kalkkia ja kylvimme luonnonvaraisinakin Suomessa esiintyvien niittykukkien siemeniä. Ensimmäinen kesä oli vähän vaisu. Laatikossa kasvoi pääasiassa heiniä sekä apiloita ja orvokkeja. Pintaan nousi kuitenkin myös joitain lehtiruusukkeita. Se lupasi varovaisesti hyvää, sillä monet niittykukat tekevät ensimmäisenä kesänään vain lehdet maanrajaan, ja kukkavarsi kasvaa vasta seuraavana vuonna.<br /></p><p><br /></p><p>Tänä keväänä viljelylaatikko-kukkaniittymme näyttääkin jo aika erilaiselta kuin viime vuonna. Nyt mullan pinta on monenlaisten, tottumattomalle silmälle enimmäkseen vieraan näköisten lehtien peitossa ja kukkavarsiakin jo kohoaa. Kevään ensimmäisinä kukkijoina nuppunsa ovat avanneet ihastuttavat puna-ailakit. Jes, olemme saaneet ainakin yhden niittykukan jo kukkimaan! <br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-N2qzNXYOVOo/YLZ0JkNaq-I/AAAAAAAADGU/2ljrjsbnrLMvl-IWcDgcOjfcHh38qoLXACLcBGAsYHQ/s900/viljelylaatikko%2Bniitty%2Bpuna-ailakki%2Btoukokuu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="655" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-N2qzNXYOVOo/YLZ0JkNaq-I/AAAAAAAADGU/2ljrjsbnrLMvl-IWcDgcOjfcHh38qoLXACLcBGAsYHQ/s16000/viljelylaatikko%2Bniitty%2Bpuna-ailakki%2Btoukokuu.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puna-ailakki</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Vaikkei ole omaa pihaa, jonka nurmikkoa muuttaa kukkaniityksi, voi
kuitenkin yrittää tehdä jotain muuta pientä luonnon monimuotoisuuden hyväksi.
Opin kimalaistutkija Dave Goulsonin erinomaisesta <i>Kimalaisen kyydissä</i> -kirjasta,
että pölyttäjähyönteisten kohdalla pienilläkin teoilla on oikeasti
merkitystä. Monet ympäristöongelmat tuntuvat täysin hallitsemattomilta,
eikä ole varmaa, voiko yksilön valinnoilla lopulta muuttaa mitään, mutta
ainakin pölyttäjien ahdinkoa voi auttaa konkreettisesti aika
yksinkertaisillakin tavoilla. Se luo toivoa.<br /></p><p> </p><p>Tämän postauksen kuvat on räpsitty viljelylaatikoilta istutuspäivän pilvisenä iltana miltei hämärässä. Pitääpä mennä valoisammalla säällä ottamaan kuvia puna-ailakeista, niin niiden täyteläinen väri pääsee oikeuksiinsa. <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-75992028286375928592021-05-30T23:00:00.013+03:002021-08-08T20:30:45.768+03:00Saaristosta<p>Kerttujen laulu vehreällä rantaniityllä. Auringonpaiste tyystin pilvettömältä, huikaisevan siniseltä taivaalta. Korkealla kaksi uljasta merikotkaa kaartelee rauhallista taivastanssia. Kotkat kohoavat aina vain ylemmäs, kunnes niitä ei pysty enää erottamaan ilman kiikareita. Kirkkaus sattuu silmiin, auringonpaiste ihoon. Kaikessa on kesän tunnelma. </p><p> </p><p>Tämä terävän aurinkoinen hetki Iniön Jumon kylältä oli se, joka minulle tuli ensimmäisenä mieleen miettiessäni, mitä kirjoittaisin viikonlopustani nyt, kun olen palannut kotiin reissusta ja koen tarvetta kirjoittaa jotain, mutten tiedä, mistä aloittaisin ja mitä ehtisin saada naputeltua ennen kuin nukahdan. <br /></p><p><br /></p><p>Toukokuu on aina yllättäjä. Yhtenä päivänä sataa lunta, toisena onkin jo kesä. Tyhjä viikonloppu täyttyy jollakin yllättävällä seikkailulla. Tänä viikonloppuna se oli roadtrip Saariston rengastielle. Ajoimme rengastien ympäri kolmessa päivässä, ihailimme maisemia, havainnoimme lintuja, kuljimme luonnossa, pistäydyimme puodeissa ja söimme ihania saariston herkkuja. </p><p><br /></p><p>Postaan myöhemmin siitä ja paljon muustakin. Minulla on valtavasti valokuvia odottamassa tsekkausta ja säätöä, aivan valtavasti muistoja ja muistiinpanoja odottamassa kanavointia tekstiksi. Minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa niille, ja se on sääli. Nyt postaan vain tämän ja menen nukkumaan, mutta palaan pian asiaan.<br /></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wzmn1ydmvQI/YLPj3cOmeoI/AAAAAAAADF8/EkTKYWjEmlAwEh-6J4KsxFvelgGVnAgqgCLcBGAsYHQ/s900/saariston%2Brengastie%2Bini%25C3%25B6.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="664" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-wzmn1ydmvQI/YLPj3cOmeoI/AAAAAAAADF8/EkTKYWjEmlAwEh-6J4KsxFvelgGVnAgqgCLcBGAsYHQ/s16000/saariston%2Brengastie%2Bini%25C3%25B6.jpg" /></a></div><p></p><p><b> </b></p><p><b>Saariston rengastie toukokuussa</b></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-1.html">Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään</a></p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/06/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-2.html">Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat </a></p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2021/08/saariston-rengastie-toukokuussa-osa-3.html">Osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja </a>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-13732836367436453012021-04-28T14:38:00.000+03:002021-04-28T14:38:12.734+03:00Kevät ja kaluston päivitys<p>Ah, mikä ihana ihana kevät! Kunnon talven jälkeen se tuntuu jotenkin voimakkaammalta - vuodenajan vaihtumisen kokee konkreettisemmin. Talvi tuntuu päättyneen meillä jotenkin tosi äkkinäisesti. Lumet vain hupenivat jonnekin. Vain hetkeä aiemmin oli kylmää ja vielä vähän talvisen tuoksuista, kunnes lämpötilat yhtäkkiä pomppasivat lähelle kahtakymmentä. Maisema on vihertynyt huimaa vauhtia. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Nyt on tietysti ollut taas viileämpää ja harmaampaa, mutta keväistä yhtä kaikki.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BAJM6hB6qTM/YIlG1ztLocI/AAAAAAAADE8/uj7MpbwyWUY371UHiDb4Gu2XC0YdLlOeQCLcBGAsYHQ/s900/IMG_0829%2B%2528900x773%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="773" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-BAJM6hB6qTM/YIlG1ztLocI/AAAAAAAADE8/uj7MpbwyWUY371UHiDb4Gu2XC0YdLlOeQCLcBGAsYHQ/s16000/IMG_0829%2B%2528900x773%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Olen saanut tehdä paljon retkiä viikonloppuisin, säät tuntuvat suosineen ihan kohtuullisesti, ja lähiluonnossa kuljeskelukin on pysynyt hyvin mukana arjessa, mutta siitä huolimatta minulla on sellainen olo, etten ole ehtinyt olla tarpeeksi ulkona ja seurata kevään etenemistä. Ehkä se liittyy siihen, että olen ajanut itseni opintojen kanssa aikataulullisesti huonoon jamaan. Tentittävää on ollut kevään aikana todella paljon, mistä on tullut mielikuva jatkuvasta kiireestä. Todellisuudessa minulla on kuitenkin ollut ihan hyvin myös vapaa-aikaa. </p><p><br /></p><p>Ulkoilma-aktiviteettien ohella vapaa-aikaa ei kuitenkaan ole riittänyt tarpeeksi muuhun oheistoimintaan, kuten valokuvien käsittelyyn, havaintojen tallentamiseen niin Tiiraan kuin Kevätseurantaankaan, blogin kirjoittamisesta puhumattakaan. Nyt tuntuu siltä, että olisi aika koota alkukevään suuri retkipäiväkirjakoostepostaus, sillä yksittäisiä pieniä retkiä, luontohetkiä ja -kokemuksia on kertynyt muistivihkoon niin paljon, etten osaa enää valita, mitä niistä nostaisin esille erikseen. <br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-OCX8QPqqwM8/YIlG_PjFT-I/AAAAAAAADFA/zXMd61fbLRkroTeM5YNjAqJb8c19OSyqQCLcBGAsYHQ/s900/p%25C3%25A4%25C3%25A4si%25C3%25A4iskukat%2B%25285%2529%2B%2528900x875%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="875" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-OCX8QPqqwM8/YIlG_PjFT-I/AAAAAAAADFA/zXMd61fbLRkroTeM5YNjAqJb8c19OSyqQCLcBGAsYHQ/s16000/p%25C3%25A4%25C3%25A4si%25C3%25A4iskukat%2B%25285%2529%2B%2528900x875%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Olen leikkinyt miltei päivittäin uudella kamerallani, mutta vielä riittää opeteltavaa. Haluaisin puhua paljon kamerahankinnastani, mutta fakta on, etten tiedä paljon mitään kameroista, eikä minulla ole välttämättä mitään relevanttia sanottavaa aiheesta. Välillä olen tosi innoissani ja haluaisin vain hehkuttaa laitettani, mutta välillä taas tunnen siitä vähän hämmennystä ja epävarmuutta - valitsinko hyvin, kun valitsin juuri tämän, enkä mitä tahansa muuta kameraa? Varmaan tuttu tunne kaikille, jotka ovat joskus hankkineet kalliilla jotain, mistä eivät koe tietävänsä tarpeeksi.<br /></p><p> </p><p>Pääasia kuitenkin on, että minulla on nyt käyttökelpoinen ja helposti mukana kulkeva laite, joka - toisin kuin edellinen kamerani - ei ole vanha ja rikkinäinen. Olen siitä tosi iloinen. Piehtaroin yhä päivittäin materialismionnellisuuden tunteessa, vaikka kameran ostosta on jo yli kuukausi. Kun on pitkään harrastanut aktiivisesti vähän laholla kalustolla, siitä ilahtuu joka päivä, kun kalusto on viimein päivitetty. Miltäköhän tuntuu sitten, kun viimein saan hankittua uuden kaukoputken? </p><p><br /></p><p>Vähän heikoilla varusteilla ja välineillä harrastaminen on kyllä siitä hyvä, että se osoittaa, onko oikeasti kiinnostunut harrastuksesta - haluaako tehdä sitä siitä huolimatta, ettei käytössä ole uusimpia ja hienoimpia välineitä? Jos heti hyppää harrastukseen hankkimalla parhaat varusteet, ne voivat huonossa tapauksessa jäädä vähälle käytölle tai kokonaan tarpeettomiksi, sillä mielenkiinto saattaakin lopahtaa pian alkuinnostuksen jälkeen. Toki jollakulla taas harrastuksen aloittaminen käpyisin välinein voi sammutaa tekemisen innon heti alkuunsa.<br /></p><p></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-R1wUU81Awwg/YIlHQzyeCnI/AAAAAAAADFM/2GdnGsTSMOAxj9kPgSCcg4zAyeHROE2IwCLcBGAsYHQ/s900/p%25C3%25A4%25C3%25A4si%25C3%25A4iskukat%2B%252813%2529%2B%2528900x746%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="746" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-R1wUU81Awwg/YIlHQzyeCnI/AAAAAAAADFM/2GdnGsTSMOAxj9kPgSCcg4zAyeHROE2IwCLcBGAsYHQ/s16000/p%25C3%25A4%25C3%25A4si%25C3%25A4iskukat%2B%252813%2529%2B%2528900x746%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Tämän postauksen kuviksi valitsin jälleen kukkia kotoa ja parvekepuutarhasta. <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/04/japaninkaapiokirsikka-kukkii.html">Japaninkääpiökirsikka</a> kukkii tänä keväänä vähemmän runsaasti kuin viime vuonna. Lieneekö syynä sen viime syksyn huono vointi vihannespunkkien takia? Onneksi kukkia on kuitenkin tullut, ja pensas on kasvattanut runsaasti hyväkuntoisia lehtiä. <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-79524616549171743522021-03-28T23:58:00.004+03:002021-03-29T01:04:11.987+03:00Ylellinen hidas blogihetki<p>Tilaan muutamaa aikakauslehteä, ja joskus ostan irtonumeroita,
mutta usein, kun haluan vielä enemmän saman tyyppistä
ajanvietettä, suuntaan blogimaailmaan. Hyvä blogi nimittäin vastaa
kohdallani aika lailla samaan tarpeeseen kuin aikakauslehdet. On sopivasti
tekstiä, sopivasti laadukkaita kuvia ja mielenkiintoista, vaihtelevaa sisältöä, jota
on helppo pläräillä ja jonka pariin voi mukavasti pysähtyä, kuten lehden ääreen.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oQ7gFLHNkbg/YGDQVDYI6UI/AAAAAAAADEE/GVFkIJ0uQ5E4D1jZvH1mlgFFT7UTXLwgACLcBGAsYHQ/s900/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25282%2529%2B%2528900x614%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="614" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-oQ7gFLHNkbg/YGDQVDYI6UI/AAAAAAAADEE/GVFkIJ0uQ5E4D1jZvH1mlgFFT7UTXLwgACLcBGAsYHQ/s16000/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25282%2529%2B%2528900x614%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>On mielenkiintoista seurata keskustelua
kysymyksestä, katoavatko blogit, kun varsinaiset sosiaalisen median
kanavat varastavat huomion. Olen ymmärtänyt, että monen ison blogin
aktiivisten seuraajien määrä on laskenut kymmenen vuoden takaisesta
huipusta, jolloin blogit trendasivat ja toimivat ahkeran keskustelun
alustoina. </p><p> </p><p>Olen siitä outo nuori aikuinen,
että viihdyn blogien parissa miltei paremmin kuin varsinaisessa
sosiaalisessa mediassa. Tavallaanhan blogikin on sosiaalinen media, mutta
kutsun nyt vain niin sanottuja varsinaisia sosiaalisia medioita someksi.
Minulle blogit ja somet vastaavat hyvin erilaisiin tarpeisiin.
Siinä missä blogin lukeminen muistuttaa lehdenlukuelämystä, Twitter
tuntuu vessanseinäkirjoittelulta. Tykkään molemmista, mutta aivan eri
tavoilla.<br /></p><p><br /></p><p>Blogi on rauhallisempi, hitaampi media kuin useimmat varsinaiset somet, mikä on mielestäni iso plussa. Somen selaamisessa on helposti vähän levoton tunnelma, mutta pidempää blogipostausta on pakko pysähtyä lukemaan. Jos pitkää postausta ei ehdi lukea kerralla, voi vaikkapa aloittaa lounasaikaan ja palata
myöhemmin kahvitauolla takaisin - vähän kuin mielenkiintoisen mutta
pitkän aikakauslehtijutun pariin.<br /></p><p><br /></p><p>Blogi on myös
pysyvämpi. Vanhaa blogisisältöä on yhtä helppo
löytää, lukea ja kommentoidakin kuin uudempaa, kun taas vaikkapa Instagramissa
tuntuisi aika oudolta kaivaa esiin vuosia vanha kuva ja kommentoida siihen. Hakukoneet eivät myöskään tunnu löytävän vanhoja somepäivityksiä niin helposti. Monia
someja selatakseen pitää myös perustaa käyttäjätili tai ladata sovellus, mikä tuntuu vaivalloiselta,
jos ei halua alkaa tuottaa sisältöä kyseisellä alustalla, vaan vain selailla. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5A7Bp7qK-wA/YGDUhhyFHCI/AAAAAAAADEc/O3Avjj067NkFuq211v8fPnZnl58z21lHQCLcBGAsYHQ/s900/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25288%2529%2B%2528900x675%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-5A7Bp7qK-wA/YGDUhhyFHCI/AAAAAAAADEc/O3Avjj067NkFuq211v8fPnZnl58z21lHQCLcBGAsYHQ/s16000/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25288%2529%2B%2528900x675%2529.jpg" /></a></div><p> </p><p>Saadakseen blogilleen
paljon huomiota ja lukijoita on tietysti viisasta käyttää somea
markkinointiin. Isoilla blogeilla on vielä isompi Instagram. Olen tehnyt
sen valinnan, että en perusta blogilleni enkä itselleni
IG:tä. En ole hyvä pärjäämään sellaisten edustussomealustojen kanssa. En
varmasti osaisi miettiä riittävän aktiivisuuden ylläpitämistä ja havainnoida kommentteja ja tykkäysten määrää ilman,
että se aiheuttaisi jatkuvasti pientä stressiä.</p><p><br /></p><p>Juuri
sen stressin takia poistuin aikanaan Facebookista.
En halua sitä takaisin. Riittää, että julkaisen juttuja blogissani sille
yleisölle, joka blogiini löytää. Käytän kyllä Twitteriä ajoittain
aktiivisestikin, mutta alustana se on luonteeltaan hyvin erilainen. En ole
vielä puhunut Twitterissä blogistani, enkä blogissani Twitteristäni,
sillä ne ovat kaksi erilaista maailmaa, joita en ole ainakaan toistaiseksi halunnut linkittää
toisiinsa. </p><p> </p><p>En myöskään seuraa somessa juurikaan niitä
bloggaajia, joiden seuraaja olen Bloggerissa, sillä tykkään tulla
blogilukulistani pariin aivan erikseen, kaikessa rauhassa, sopivalla
fiiliksellä etsimään luettavaa mieluummin, kuin nähdä bloggaajien
päivityksiä sekavassa somevirrassa hetkinä, jolloin minulla ei ole aikaa
tai sopivaa mielentilaa pysähtyä lukemaan postausta kunnolla. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wnMDUImX8qY/YGDUYIaVI7I/AAAAAAAADEY/EVwocrRUugQilc9WY9GCaxhGptIlIwvNgCLcBGAsYHQ/s900/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25285%2529%2B%2528900x712%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="712" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-wnMDUImX8qY/YGDUYIaVI7I/AAAAAAAADEY/EVwocrRUugQilc9WY9GCaxhGptIlIwvNgCLcBGAsYHQ/s16000/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25285%2529%2B%2528900x712%2529.jpg" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Kun tilaamani aikakauslehti saapuu, luen sen mieluiten yhteen menoon, mukavasti sohvalla tai sängyssä viltin alla, kahvikupin kanssa, hitaasti ja fiilistellen. Se on minun ylellinen lehdenlukuhetkeni. (Oikeastaan opin tämän tavan äidiltäni jo nuorena, ja edelleen, kun vierailen lapsuudenkodissani, saatamme istua yhdessä aikakauslehtiä lueskellen.)<br /></p><p> </p><p>Jossain vaiheessa huomasin, että minulle on kehittynyt myös vastaavanlainen tapa blogien suhteen. Silloin tällöin, useimmiten sunnuntaisin, avaan suosikkiblogini ja luen niiden uudet postaukset samanlaisella rentoudella, pysähdyn niiden ääreen. Alati virtaavan informaatiotulvan aikakaudella blogien kaltainen hitaampi media tuntuu aikakauslehtien tapaan eräänlaiselta ylellisyydeltä. <br /></p><p><br /></p><p>Ei liene yllätys, että olen myös päätynyt nimenomaan aikakauslehtialalle töihin. Jahka opinnoilta liikenee enemmän aikaa, haluan yrittää saada enemmän jalansijaa alalla. En oikeastaan tiedä, kannattaisiko minun opiskella biologian sijaan vaikkapa journalismia, mutta toistaiseksi olen menestynyt pätevyydelläni hyvin, sillä kirjoitan nimenomaan luonnosta ja ympäristökysymyksistä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-N6zzTlCk7qk/YGDknaYz3vI/AAAAAAAADEk/l8NY1APPu2w40eIIIHaawYkd7XXcoqJGgCLcBGAsYHQ/s900/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25287%2529%2B%2528900x675%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" src="https://1.bp.blogspot.com/-N6zzTlCk7qk/YGDknaYz3vI/AAAAAAAADEk/l8NY1APPu2w40eIIIHaawYkd7XXcoqJGgCLcBGAsYHQ/s16000/kukkakimppu%2Bunikot%2B%25287%2529%2B%2528900x675%2529.jpg" /></a></div><p><br /></p><p>Tämän postauksen kuvat unikkokimpusta ovat ensimmäisiä otoksiani uudella kameralla, jonka ostin viime viikolla! Kirjoitan uudesta kamerasta enemmän myöhemmin, kunhan osaan sanoa siitä jotain. Vielä en osaa kunnolla edes käyttää sitä. Kyseessä on Canon PowerShot SX70 HS, jonka toivon täyttävän kameratarpeeni hyvin.<br /></p><p><br /></p><p>En tiedä miksi, mutta päätin joskus, että en lataa kuvapankkikuvia blogini kuvitukseksi, vaan haluan kuvittaa kaikki postaukset omilla kuvillani, vaikkei tämä varsinaisesti valokuvausblogi olekaan. Niinpä tällaisiin pohdiskelu- ja fiilistelykirjoituksiin laitan kuviksi yleensä kukkia tai muita satunnaisia kuvaamiani asioita, vaikkeivät ne välttämättä liittyisi suoraan aiheeseen.</p><p> </p><p>Mutta entäpä te, lukijat, onko teillä ajatuksia blogien roolista nopeamman sosiaalisen median rinnalla?<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com52tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-12396922377026831882021-03-15T00:17:00.003+02:002021-03-15T00:28:45.935+02:00Kevättä ja jäätä - Vajosuon kierros helmikuussa<div style="text-align: left;">Helmikuun lopussa, ensimmäisenä virallisena <a href="http://kevatseuranta.fi/" target="_blank">Kevätseuranta</a>-viikonloppuna Turussa oli hyvin keväinen tunnelma. Aurinko paistoi terävästi, oli peräti +8 astetta lämmintä, ja maa oli pitkälti lumeton. Sunnuntaina meillä oli sopivasti aikaa tehdä pieni päiväretki, mutta ensin piti puntaroida, lähtisimmekö meren äärelle katsomaan lintuja vai metsään kävelemään. Ranta tarjoaisi varmasti enemmän havaintoja Kevätseurantaan, mutta edellisestä kansallispuistometsäretkestä oli jo kuukausi. Valitsimme lopulta metsän.<br /></div><p style="text-align: left;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bRxNEJyLHTM/YE5dVUzG7RI/AAAAAAAADDA/Riz9vQ3uRrMSq_fUpqw_Z7HqCDrQseKlACLcBGAsYHQ/s2048/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252811%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-bRxNEJyLHTM/YE5dVUzG7RI/AAAAAAAADDA/Riz9vQ3uRrMSq_fUpqw_Z7HqCDrQseKlACLcBGAsYHQ/s16000/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252811%2529.JPG" /></a></div><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;"><a href="https://fi-fi.facebook.com/perinnepata/" target="_blank">Perinnepadan </a>puoti oli taas auki, kuten <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/06/oudon-kevaan-retkia-kaksi-kertaa.html">viime keväänä</a>, mikä houkutteli liikkeelle Kurjenrahkan kansallispuistoon Vajosuon suuntaan. Aloitimme reissun siis ajamalla pikkuteitä metsien ja peltojen läpi puodille. Ostimme vihiksiä mukaan nuotieväiksi, ja hörppäsin myös kupin kahvia. Pihassa linturuokinnalla pyöri niin kuusi-, töyhtö- kuin hömötiaisiakin, joten kaikki metsätiaiset harvinaisinta myöten tuli havaittua kerralla.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Perinnepadan jälkeen seuraava pysähdys olikin itse kansallispuisto. Vajosuon parkkipaikalla oli autoja ristiin rastiin niin, että sekaan mahtui nippa nappa. Yleensä täällä on hiljaisempaa. Vähän huolestutti, olisivatko kaikki kolme tulentekopaikkaakin jo tupaten täynnä, mutta otimme eväsrepun mukaan ja lähdimme patikoimaan. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Vajosuon kierroksen poluilla on märkää kaikkina vuodenaikoina. Keväällä voi olla suorastaan tulvaista. Pitkospuita on vain osan matkasta, varsinaisilla suo-osuuksilla. Paljon on myös pitkostamatonta märkää metsänpohjaa. Nyt polut olivat pääosin lumisia ja jäisiä, mutta sulamispuroja solisi kaikkialla, ja parhaimmillaan vettä oli jään päällä useita senttejä. Minulla oli jalassa kumisaappaat ja kunnon liukuesteet, ja millään muulla jalkinevalinnalla en olisikaan voinut oikein nauttia retkestä.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Jo8bSnESAqI/YE5eDgXIN5I/AAAAAAAADDI/sic1zHJIbisSbf7fJcRK_KUDg58LCNujgCLcBGAsYHQ/s2048/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%25287%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1404" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-Jo8bSnESAqI/YE5eDgXIN5I/AAAAAAAADDI/sic1zHJIbisSbf7fJcRK_KUDg58LCNujgCLcBGAsYHQ/s16000/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%25287%2529.JPG" /></a></div><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-yxg1FEcLUzk/YE5ujFrmttI/AAAAAAAADDg/BIJ5ylYPqyg0khINiL3vw-LatkEzahTmACLcBGAsYHQ/s2048/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252810%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1525" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-yxg1FEcLUzk/YE5ujFrmttI/AAAAAAAADDg/BIJ5ylYPqyg0khINiL3vw-LatkEzahTmACLcBGAsYHQ/s16000/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252810%2529.JPG" /></a></div> <p></p><p style="text-align: left;">Etenimme kierrosta vastapäivään. Vaikka parkkiksella oli ollut paljon autoja, poluilla tuli vastaan vain muutamia ihmisiä. Virallinen merkitty reitti on vain kolmikilometrinen, mutta ihmeellisesti ne ihmiset vain onnistuvat katoamaan sinne. No, toki ehkä jotkut olivat merkityn reitin ulkopuolellakin. Lunta oli metsän varjoissa vielä sen verran paljon, että hiihtäminen ja lumikenkäilykin olivat vaihtoehtoja. <br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Tuuli puhalsi puuskissa kohtalaisesti ja humisutti latvuksia. Kun se välillä vaimeni, saattoi kuulla hippiäisten piiskutuksen, hömötiaisen laulun tai korpin ronkunnan. Kävellessä ei tuulesta huolimatta tullut kylmä, mutta taukoa varten olin varannut mukaan lisähupparin. Taukopaikkaa lähestyessämme aloimme arpoa, menisimmekö tsekkaamaan ensin suon laidassa sijaitsevan laavun vaiko ylempänä kalliolla olevan nuotiopaikan ja keittokatoksen tilanteen. Päätimme aloittaa laavusta.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Paikalla oli yllättäen vain yksi ihminen ja koira, joten mahduimme hyvin turvavälein liittymään seuraan. Yksinäinen retkeläinen oli tosi mukavaa juttuseuraa, ja koirakin oli mitä hauskin otus. Olimme ihan suotta pelänneet, ettei nuotiopaikoille mahtuisi turvallisesti. Makkaroiden ja vihisten paistumista odotellessa kävin suon reunassa kiikaroimassa, mutta siellä ei liikkunut mikään muu kuin viimekesäinen kuiva heinikko tuulessa.</p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Herkut maistuivat, ja nuotion tuoksua oli ihana haistella. Ruokahetken
jälkeen lähdin hakemaan kauempana sijaitsevalta puuvajalta täydennystä
polttamiemme puiden tilalle. Jo puolimatkassa kirosin, kun olin
päättänyt ottaa laavulta klapinkantotelineen mukaani, sillä se yksinään
painoi yhden klapisylellisen verran ja oli minun pituuteeni nähden aivan
liian suuri ergonomisesti kannettavaksi. Niinpä sain kuljetettua
vähemmän klapeja, kuin ilman sitä olisin saanut, ja koko paluumatka oli
hirveää ähinää ja kökellystä. <br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-o5Xljzt-wuk/YE5ebi-djOI/AAAAAAAADDQ/xJ6leHmZEvQPyXq4ZCZX-v9TfqGSdacJACLcBGAsYHQ/s2048/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252816%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-o5Xljzt-wuk/YE5ebi-djOI/AAAAAAAADDQ/xJ6leHmZEvQPyXq4ZCZX-v9TfqGSdacJACLcBGAsYHQ/s16000/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252816%2529.JPG" /></a></div><p style="text-align: left;"></p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Kun lähdimme laavulta huussin kautta jatkamaan retkeä, päätimmekin
kulkea virallisen reitin sijaan loppumatkan eri polkua. Varsinainen
merkitty reitti oli niin jäinen, että liukuesteistä huolimatta aloin
olla aika väsynyt tasapainoiluun, kun taas vaihtoehtoisella polulla
näytti olevan lähinnä vain lumista. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Hieman ennen parkkipaikalle vievää loppusuoraa, lähellä huoltotien puomia, alkoi lumella näkyä metson ulostetta ja jalanjälkiä, ja tien varressa oli aggressiivisesta metsokukosta varoittava kyltti. Muistinkin kuulleeni tästä tapauksesta aiemmin talvella, mutta olin unohtanut koko asian. Onneksi jäljet ja ulosteet eivät näyttäneet aivan tuoreilta, eikä missään näkynyt siivenvetojälkiä, joita soitimella oleva metsokukko jättää jälkeensä raahatessaan siivenpäitään maata pitkin. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Hiippailimme varovasti eteenpäin, mutta metsoa ei näkynyt, ja hyvä niin. Jos metsokukko soidintaa yksinään vailla tappeluseuraa muista metsoista, se saattaa hyökätä ihmisen kimppuun ja olla hyvinkin vaarallinen. <a href="https://www.mtainasoja.fi/2018/06/kohtaaminen-metson-kanssa.html">Olen kerran kohdannut </a>niin sanotun hullun metson, ja vaikka ison linnun näkeminen läheltä olikin hienoa, tilanne oli ennen kaikkea surullinen. Metsojen kuuluisi kerääntyä ryhmäsoitimelle kamppailemaan keskenään, mutta sopivien metsien huvetessa osa kukoista jää yksin riehumaan. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Mietimme, miksi tällaisen edustavan, metsäisen kansallispuiston laidalla joku metsokukko on ollut ihan yksinään soitimella ja uhannut ihmisiä, mutta ehkäpä se oli uusi täällä, eikä ollut vielä löytänyt pelipaikoille. Kuka tietää. Nyt se oli poissa, ja olimme toiveikkaita, että se olisi löytänyt jollekin kunnon soidinpaikalle lajitovereittensa luokse. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-P9edruuZG_M/YE5fDhdl3SI/AAAAAAAADDY/jHZVWVL7iK4ykx_zBszACROXWEZRsQbugCLcBGAsYHQ/s2048/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252834%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-P9edruuZG_M/YE5fDhdl3SI/AAAAAAAADDY/jHZVWVL7iK4ykx_zBszACROXWEZRsQbugCLcBGAsYHQ/s16000/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%252834%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metson ulostetta hangella<br /></td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zpQU9M8h6QA/YE6D3pTNkmI/AAAAAAAADDw/pDOURZg1UtcBw4heipWi3uEEsKxxPuF1wCLcBGAsYHQ/s2048/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%25282%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1526" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-zpQU9M8h6QA/YE6D3pTNkmI/AAAAAAAADDw/pDOURZg1UtcBw4heipWi3uEEsKxxPuF1wCLcBGAsYHQ/s16000/vajosuon%2Bkierros%2Bkurjenrahka%2Bhelmikuu%2B%25282%2529.JPG" /></a></div> <p></p><p style="text-align: left;">Paluumatkalla Turkuun katselimme vielä lumettomia peltomaisemia tieltä käsin, josko töyhtöhyyppiä tai kiuruja sattuisi jo kiikariin. Toistaiseksi emme vielä havainneet yhtäkään, vaikka samana viikonloppuna niiden kärkijoukot olivatkin jo saapuneet rannikolle. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Tämä lämmin helmikuun loppu tuntui jonkinlaiselta kevään avaukselta. Sen jälkeen saatiin toki lisää uutta lunta ja pakkaspäiviä, mutta nyt on taas lämmin ja lumi sulaa vauhdilla.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Onko teillä päin näkynyt jo kevään merkkejä?<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-87021485913063352592021-02-21T20:26:00.001+02:002021-02-21T20:31:52.549+02:00Lintuvuosi 2020 paketissa<p>Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin myös lintuharrastuksen osalta. Pieniä retkiä on tullut tehtyä ja kivoja talvilintuja havaittua. Meillä on taas linturuokinta metsikössä keittiön ikkunan takana, joten pikkulintujen puuhailua on saanut tarkkailla kotoa käsin. Ruokinnalla on kyllä käynyt myös useampi metsähiiri. Ennen pidempiä puheita tämän vuoden lintuharrastuskuvioista palataanpa kuitenkin vielä viime vuoteen.<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-z4xNsxCVvR0/YDKXxBxnPgI/AAAAAAAADBc/9FsdtMoM4UUmYN-GshoUD5y26Uc1GXm2QCLcBGAsYHQ/s2048/anerioj%25C3%25A4rvi%2Bsalo.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-z4xNsxCVvR0/YDKXxBxnPgI/AAAAAAAADBc/9FsdtMoM4UUmYN-GshoUD5y26Uc1GXm2QCLcBGAsYHQ/s16000/anerioj%25C3%25A4rvi%2Bsalo.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aneriojärven lintutorni, Salo<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Olen harrastanut lintuja oikeastaan lapsuudestani saakka, mutta 2020 oli kuitenkin vasta elämäni kolmas vuosi, jona pidin tarkasti kirjaa havaitsemistani lintulajeista eli laskin vuodenpinnoja. Ensimmäinen kerta oli 2017, jolloin listaani kertyi 179 lajia, joista vain 157 Suomesta. Retkeilin tuolloin myös Virossa. Toinen oli 2019, jolloin vuodareita tuli 166, kaikki Suomesta. Lisäksi silloin laskin myös ekopinnat, eli ilman moottoriajoneuvoilla liikkumista havaitut lajit, joita tuli vain 66. </p><p><br /></p><p>Vuoden 2020 tulokseksi sain mukavat 183 lajia, joista 178 Suomesta ja 57 ekopinnoja. Sekä kokonaissumma että Suomen luku olivat melkolailla isommat kuin yhtenäkään aiempana vertailukelpoisena vuonna, joskaan eivät toki mitenkään erikoisen suuret totisten bongareiden mittapuulla. Ekopinnoja kertyi taas aika vaatimaton määrä. </p><p><br /></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-UfZffEh4EQk/YDKYzUMwbhI/AAAAAAAADB0/3tviCNqBfDUOS__CsphX_t-S4mexWFVlgCLcBGAsYHQ/s2048/kattelus%2Blohja.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1419" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-UfZffEh4EQk/YDKYzUMwbhI/AAAAAAAADB0/3tviCNqBfDUOS__CsphX_t-S4mexWFVlgCLcBGAsYHQ/s16000/kattelus%2Blohja.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kattelus, Lohja<br /></td></tr></tbody></table> <br /><p></p><p>Vertailukelpoisten vuosien joukossa 2020 oli selkeästi aiempaa ahkerammin linturetkeilty kuin edelliset. Lintujen havaitsemiseen vaikuttaa tietysti tuuri, ja opettelemalla paremmaksi tunnistajaksi löytää enemmän, mutta eniten merkitystä tuntuu olevan yksinkertaisesti retkeilyn määrällä. Mitä enemmän, monipuolisemmin ja parempiin aikoihin liikkuu erilaisissa maastoissa, sitä enemmän havaitsee lintuja. </p><p> </p><p>Viime vuonna olisi varmaan saavutettu jo 200 lajin haamuraja, jos olisin tehnyt enemmän tavoitteellisia linturetkiä myös kesällä, mutta minulla oli liikaa muuta tekemistä. Sen sijaan kevään, syksyn ja alkutalvenkin mittaan tein retkiä paljon enemmän kuin ehkä ikinä ennen. Syynä oli tietenkin pandemia, joka vei suurimman osan muista harrastuksistani ja riennoistani. </p><p> </p><p>Etenkin maalis-toukokuussa retkeilin runsaasti. Turun lähiluontokohteissa oli valtavasti ruuhkaa, joten en hirveästi tehnyt retkiä niihin kaikkein käydyimpiin kohteisiin. Etsiydyin etäälle ruuhkista, epämääräisempiin paikkoihin, kauemmas kaupungista. Poikkeusolojen tuoma poikkeuksellinen retkeilyaktiivisuuteni näkyykin vain vuodenpinnojen kokonaissaldossa, ei niinkään ekopinnoissa.<br /></p><p> </p><p><a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/01/lintuhaasteiden-summaus-ja-uuden-vuoden.html">Luulin aiemmin</a>, että 100 ekopinnaa olisi minulle helppo tavoite, mutta ei se nykyisellä asuinpaikallani ja harrastustyylilläni olekaan. Vuoden 2020 tavoitteeni oli ylittää edellisen vuoden ekovuodarimäärä. Siitä jäin kuitenkin 9 lajin päähän. Oikeastaan en tehnyt koko vuonna yhtään pidempää ekopinnaretkeä, vaan kaikki 57 lajia ovat noin kolmen kilometrin säteeltä kotoani, enimmäkseen samasta lähiöstä. Siihen nähden numero onkin yllättävän iso. Varsinaisten ekopinnaretkien toteutumatta jääminen on kyllä sääli.<br /></p><p> </p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5V_Wff501W8/YDKfaVGPJVI/AAAAAAAADCo/ainVQoUSmI8k33mECKvlbPFMkH56DWBHwCLcBGAsYHQ/s2048/kuusisto%2Bkaarina.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-5V_Wff501W8/YDKfaVGPJVI/AAAAAAAADCo/ainVQoUSmI8k33mECKvlbPFMkH56DWBHwCLcBGAsYHQ/s16000/kuusisto%2Bkaarina.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuusisto, Kaarina<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-xfzeDDeERoY/YDKaCDreNlI/AAAAAAAADCQ/zowsJp5nwZUZkwM8QSVnkRdB75gjZl9UwCLcBGAsYHQ/s2048/lohja%2Bkirkniemi.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1530" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-xfzeDDeERoY/YDKaCDreNlI/AAAAAAAADCQ/zowsJp5nwZUZkwM8QSVnkRdB75gjZl9UwCLcBGAsYHQ/s16000/lohja%2Bkirkniemi.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirkniemi, Lohja<br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p>Vuoteen mahtui jälleen hurjasti hienoja ja tietenkin myös vähemmän hienoja retkiä, luontohetkiä, kohtaamisia ja hauskoja tilanteita, joissa riittää muisteltavaa. Haluaisin voida jotenkin listata merkittävimmät tapaukset, mutta en oikein kykene valitsemaan. </p><p> </p><p>Kun mietin, mitä jäi päällimmäiseksi mieleen, ajatuksissani vilisevät sikin sokin alkukevään kuulaat illat lintutorneilla ja siniset kesäyöt, hetket juhannuksen roadtripiltä ja heinäkuiselta vaellusretkeltä, talven himmeä harmaus, tuhansien hanhien kaakatus syysiltana, kuhankeittäjän suloinen laulu saaristolehdossa, kehrääjän surina, lehtopöllöjen huudot, peltosirkun rauhalinen värssy kuumana tuulisena alkukesän päivänä - ja loputtomat muut luonnossa vietetyt hetket.<br /></p><p><br /></p><p>Vuoden viimeisenä päivänä yritin bongata hiiripöllöä, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan löysin itseni seisomasta hämärtyvässä, lämpimässä, sateentihkuisessa illassa hakkuuaukean reunassa kuunnellen etäältä kantautuvaa teerien pulputusta. Miten hassua ja ennalta-arvaamatonta, että vuoden viimeinen lintuhavaintoni olikin teeri. Uuden vuoden ensimmäinen laji sen sijaan oli hyvinkin todennäköinen vaihtoehto, talitiainen.<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fVkUwzUi5sw/YDKZXC2XNaI/AAAAAAAADCA/H3oh5LwAxOgd4ZSImgvcvUQ_cfr7xOESACLcBGAsYHQ/s2048/raisionlahti%2Braisio%2Blampaat.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-fVkUwzUi5sw/YDKZXC2XNaI/AAAAAAAADCA/H3oh5LwAxOgd4ZSImgvcvUQ_cfr7xOESACLcBGAsYHQ/s16000/raisionlahti%2Braisio%2Blampaat.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lampaita rantaniityllä Raisionlahdella<br /></td></tr></tbody></table><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kTka7Hc8vbI/YDKYdL43LsI/AAAAAAAADBk/oUjr3fYT8QQN3926LQCLG4bEjygunN7LACLcBGAsYHQ/s2048/vasarlanlahti%2Blohja.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1524" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-kTka7Hc8vbI/YDKYdL43LsI/AAAAAAAADBk/oUjr3fYT8QQN3926LQCLG4bEjygunN7LACLcBGAsYHQ/s16000/vasarlanlahti%2Blohja.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasarlanlahti, Lohja<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Täytyy sanoa, että kokonaisuutena vuosi 2020 jätti minulle oikein lämpimät muistot niin lintujen ja retkeilyn osalta kuin laajemminkin omasta elämästäni. Tiedän, miten etuoikeutettu olen voidessani sanoa näin. Maailman tilanne oli monin tavoin todella hirveä, enkä missään tapauksessa tarkoita vähätellä sitä saati muiden ihmisten kärsimyksiä, mutta kun ajattelen vain omalle kohdalleni sattuneita asioita - niitä jotka koin itse, enkä tiedotusvälineiden kautta - niin oikeastaan 2020 oli enimmäkseen oikein hyvä vuosi. <br /></p><p> </p><p>Olen todella ekstrovertti ja aktiivinen persoona, mutta oikeasti poikkeusolojen pakottama hengähdystauko sosiaalisesta toiminnasta, kalenterin tyhjentäminen ja vapautuneen ajan käyttäminen luonnossa ja tietenkin myös kotosalla oleskeluun oli äärimmäisen tervetullutta. En edes tiennyt kaipaavani sitä niin kovasti ennen kuin se väkisin tapahtui! Nyt toivon, että tämän erikoisen aikakauden myötä oppisin pysyvästi varaamaan enemmän aikaa itselleni, kotona olemiselle ja luontoharrastuksilleni kaikelta muulta tekemiseltä.</p><p> <br /></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pRgtfagHPsY/YDKb2ij7dKI/AAAAAAAADCc/zaJf48ci2cIRxN73Z9OOZ7TpKN3WPaTPACLcBGAsYHQ/s2048/lehtop%25C3%25B6ll%25C3%25B6%2Bstrix%2Baluco%2Blenholma%2Bparainen.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1505" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-pRgtfagHPsY/YDKb2ij7dKI/AAAAAAAADCc/zaJf48ci2cIRxN73Z9OOZ7TpKN3WPaTPACLcBGAsYHQ/s16000/lehtop%25C3%25B6ll%25C3%25B6%2Bstrix%2Baluco%2Blenholma%2Bparainen.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lehtopöllö päivälepopaikassaan Lenholman lehdon latvustossa Paraisilla<br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p></p><p>Toistaiseksi 200 lajia vuodessa pysyy tavoitteena, jota vähän vasemmalla kädellä yritän saavuttaa muun elämisen ohessa. Ekopinnojen osalta pyrin jälleen vain ylittämään edellisten vuosien tulokseni. Lisäksi kisailen leikkimielisesti itseäni vastaan myös siinä, saanko 100 lajia täyteen ennen toukokuuta. Tähän mennessä olen havainnut 21 lajia. Näillä näkymin pandemia vain jatkuu jatkumistaan, joten odotettavissa
lienee edelleen runsaasti retkeilyä, kun moni muu harrastus pysyy
tauolla.</p><p> </p><p>Päätin kuvittaa tämän postauksen vaihtelun vuoksi kuvilla sellaisilta viime kevään ja kesän retkiltä, joista en muistaakseni ole vielä kirjoittanut blogiin mitään, tai ainakaan en ole jakanut kuvia. En ole varma, tulenko kirjoittamaankaan näistä, vaikka kuvia selaillessa aloinkin vähän jo harkita.<br /></p><p><br /></p><p>Veikkaan, että teistä lukijoistakin monella on meneillään ainakin 100 lintulajia -haasteeseen osallistuminen. Miten teillä on lähtenyt lintuvuosi käyntiin? <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-29906594651081528832021-02-07T12:00:00.026+02:002021-02-12T00:51:41.709+02:00Talven tunnelmaa ja ajatuksia kameran ostamisesta<p>Rakastan talvea! Lumen narsketta kenkien alla ja häikäisevää valkoisuutta on ollut kauhean ikävä. Edellisestä kunnon talvesta ehti jo tulla kuluneeksi pari vuotta ennen kuin tämä saapui. Tiedän kyllä, sanon jokaisen vuodenajan kohdalla rakastavani juuri sitä. Olen sellainen. Pian on taas aika tunnustaa rakkautta kevääseen, ja kyllähän se aina kytee kaiken taustalla, mutta juuri nyt keskityn riemuitsemaan talvesta ja keräämään mieleni täyteen sitä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BBgc8w1KCmM/YB8K5lt_wnI/AAAAAAAADAs/a3mNMRqhsG8GRQXl3vGnZkfN4IHnyV-DgCLcBGAsYHQ/s2048/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25283%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-BBgc8w1KCmM/YB8K5lt_wnI/AAAAAAAADAs/a3mNMRqhsG8GRQXl3vGnZkfN4IHnyV-DgCLcBGAsYHQ/s16000/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25283%2529.JPG" /></a></div><p></p><p> </p><p>Vielä tammikuun alussa oli niin lämmintä, että ajattelin pessimistinä,
ettei talvea varmaan taaskaan tule. Sitten saapuikin pakkanen, saatiin
satumaisen kaunista huurretta ja sankkaa sumua mereltä. Pian alkoi
lumipyry. Tuli kunnon lumimyrsky, joka kaatoi puita. Tuli parinkymmenen
asteen pakkanen, mutta se ei valitettavasti kestänyt kauaa, kun lämpötila jo nousi
plussalle. Hetken oli hyvin liukas ja kökkö keli. Onneksi nyt on taas
hyvä pakkasjakso päällä ja uutta puhdasta lunta.</p><p><br /></p><p>Kirjoitustyöt ja gradu ovat pitäneet minut poissa blogien äärestä, mutta tänään ajattelin viettää hetken sekä oman blogini kirjoittamisen että muiden blogien selailun parissa. Monessa seuraamassani blogissa onkin ilmestynyt useampia uusia postauksia sitten viime käynnin, joten luettavaa riittää. Mukavaa!</p><p><br /></p><p>Blogien lukeminen on ihanan rentouttavaa ja leppoisaa ajanvietettä. Olenkin tosi kiitollinen kaikille bloggaajille, jotka julkaisevat hyvää sisältöä luettavaksi ja katseltavaksi. Välillä luen blogeja tablettilaitteella, jolla kommentoiminen ei käy yhtä jouhevasti kuin tietokoneella. Silloin en välttämättä jätä viestiä vierailustani, vaikka mieleen juolahtaisi jotain, mistä voisin kirjoittaa. Toivottavasti kuitenkin tarkkailette sivujenne kävijäliikennettä ja huomaatte, että niitä luetaan, vaikkei kommentteja tulisi.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-A1z9uhFu5kk/YB8MSzYAW_I/AAAAAAAADA4/zfAaxClFnV0cOcsCwnTQydLfRlJEoMBswCLcBGAsYHQ/s2048/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25281%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-A1z9uhFu5kk/YB8MSzYAW_I/AAAAAAAADA4/zfAaxClFnV0cOcsCwnTQydLfRlJEoMBswCLcBGAsYHQ/s16000/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25281%2529.JPG" /></a></div><p> <br /></p><p>Viime vuonna kirjoitin blogiin retkipäiväkirja-koostepostauksia, joihin summasin fiiliksiä kaikista niistä pienistä retkistä, joista en kirjoittanut omaa pidempää juttuaan. Silloin mietin sen mielekkyyttä, mutta nyt olen huomannut, että näistä koostepostauksista on tullut ainakin minulle itselleni tärkeitä - olen käynyt lukemassa niitä vähän väliä muistellessani joitain menneitä luontohetkiä. </p><p> </p><p>Selkeästi olen kaivannut hieman huolellisempaa retkipäiväkirjan pitämistä, kuin minulla pitkään vallalla ollut vaatimaton tapa hutaista vähän muistiinpanoja lintuhavaintovihkoon ja tallentaa retkivalokuvat kovalevylle järjestyksessä omiin kansioihinsa. Ehkäpä siis on viisasta jatkaa retkipäiväkirjamerkintöjen tekemistä blogiin. Ovat ne saaneet ihan hyvin lukijoitakin. En tiedä vielä, missä muodossa jatkan niitä, mutta enköhän jotenkin. <br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TSXdNqF-adk/YB8Ojm1wMlI/AAAAAAAADBE/xv_COcqbj2EmOaSC7q8hrg6kb0e-l6CpwCLcBGAsYHQ/s2048/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25284%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-TSXdNqF-adk/YB8Ojm1wMlI/AAAAAAAADBE/xv_COcqbj2EmOaSC7q8hrg6kb0e-l6CpwCLcBGAsYHQ/s16000/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25284%2529.JPG" /></a></div><p><br /></p><p>Bloggaamisen kannalta on tosi huono juttu, että kamerani ei voi hyvin. Vanha ja kovia kokenut pokkari on tehnyt hidasta hajoamista jo pitkään, mutta nyt sen bugitus on siirtynyt jo ihan uudelle tasolle. Alkaa olla selvää, että tarvitsen nopeasti ehjän kameran tilalle. Markkinoilla on kuitenkin niin paljon valinnanvaraa, etten tiedä, mistä aloittaa. </p><p> </p><p>Mistä tiedän, mikä kamera minulle sopii parhaiten? En ole kovin vaativa. Valokuvaamiseni on enimmäkseen kevyen harrastelijamaista hetkien taltioimista luonnossa, kotona ja matkoilla. En juuri taiteile tai kikkaile. Olennaista on, että kamera on riittävän pieni ja kevyt, jotta sen jaksaa aina ottaa mukaan ja pitää hollilla silloinkin, kun kantaa lisäksi isoa reppua, kaukoputkea ja kiikareita. Haluan kuitenkin säätää vapaasti itse valotusasetuksia, joten useimmat pokkarit eivät käy. Kuvaan usein hämärässä, mutta olen tottunut kohinaan.<br /></p><p><br /></p><p>Samalla kun etsiskelen uutta kameraa suunnittelen myös jälleen blogin ulkoasun uudistamista. Näillä väreillä on nyt menty kaksi vuotta. Viime kesänä inspiroiduin erilaisten västäräkkien tyylikkäistä väreistä ja aloin miettiä ulkoasua, jossa olisivat teemana keltavästäräkin värit. Latasin jo kuvia ja valitsin sävyjä, mutta toteutus jäi tekemättä. Ehkä tänä vuonna sitten. Samalla voisin tehdä viimein myös jotain sille, että blogini kuvat latautuvat liian hitaasti.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TzWF2c1Nn_Y/YB8PddU-NeI/AAAAAAAADBM/uQghKsiMyd4jYX17ovcnqYjZGt2p_WjCACLcBGAsYHQ/s2048/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25282%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-TzWF2c1Nn_Y/YB8PddU-NeI/AAAAAAAADBM/uQghKsiMyd4jYX17ovcnqYjZGt2p_WjCACLcBGAsYHQ/s16000/tammikuu%2B2021%2Bturku%2B%25282%2529.JPG" /></a></div><p> </p><p>Toivottavasti teilläkin on ollut mukavia talvisia päiviä! Jos osaatte antaa vinkkejä uuden kameran valintaan, olen niistäkin hyvin kiitollinen. Millä kameralla itse kuvaatte ja mitä pidätte siitä?<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-24398377200958570742021-01-02T19:52:00.001+02:002021-01-02T20:21:57.307+02:00Vuoden 2020 suosituimmat blogipostaukset<p>Hyvää uutta vuotta! Tarkastelen blogini kävijätilastoja aika laiskasti, mutta vuodenvaihteen kunniaksi tsekkasin, mitkä olivat päättyneen vuoden luetuimmat kirjoitukseni. Tilastojen kärjessä olivat edelleen blogini kaikkien aikojen suosituimmat postaukset, useita tuhansia sivunkatseluita keränneet, vuonna 2019 julkaisemani <a href="https://www.mtainasoja.fi/2019/02/ilmakasvien-hoito.html">kooste ilmakasvien hoidosta</a> sekä <a href="https://www.mtainasoja.fi/2019/11/keltainen-sieni-kukkaruukussa.html">kukkamultasienen mysteeri</a>. Nyt esittelen viime vuonna kirjoittamieni postausten kolmen kärjen.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1KfMgVnvZIE/Xq2qRuy3WQI/AAAAAAAACRw/LzECafpK3UY1YqtiCAKEhicdY4DZFHLEQCPcBGAYYCw/s2048/tasapainosairaalle%2Bvaikeita%2Bjuttuja%2B%25287%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-1KfMgVnvZIE/Xq2qRuy3WQI/AAAAAAAACRw/LzECafpK3UY1YqtiCAKEhicdY4DZFHLEQCPcBGAYYCw/s16000/tasapainosairaalle%2Bvaikeita%2Bjuttuja%2B%25287%2529.JPG" /></a></div><p></p><p><b> </b></p><p><b>1. </b><a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/05/bloggaajalla-teknisia-ongelmia.html"><b>Bloggaajalla teknisiä ongelmia: Tasapaino prakaa </b></a></p><p>Vappuna
sairastuin hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen. Olin juuri kirjoittanut
blogialustan teknisistä ongelmista, jotka haittasivat bloggaamistani, ja
heti perään oli tarpeen kirjoittaa myös oman kehoni teknisistä
ongelmista. Onneksi tämä tekninen ongelma ei vaivannut pitkään.
Asentohuimaus saattaa jatkua viikkoja, mutta minulla se
meni ohi muutamassa päivässä. Jostain syystä postaus on saanut yli
tuhat sivunkatselua, eikä suosio ole jäänyt vain julkaisuajankohtaan, vaan
kävijöitä riittää yhä.</p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-IZwIJNsG-QY/XsA92V75gxI/AAAAAAAACXg/mn1PBphKREQlYDY179lkkJbUPz6o9FT-ACPcBGAYYCw/s2048/huonekasvit%2Bjuorut%2Blasipallossa.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1514" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-IZwIJNsG-QY/XsA92V75gxI/AAAAAAAACXg/mn1PBphKREQlYDY179lkkJbUPz6o9FT-ACPcBGAYYCw/s16000/huonekasvit%2Bjuorut%2Blasipallossa.JPG" /></a></div><p><br /></p><p><b>2.</b> <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/05/ripsiaisia-huonekasvien-riesana.html"><b>Ripsiäisiä huonekasvien riesana</b></a></p><p>Vuoden toiseksi luetuin postaukseni on myös toukokuulta. Kirjoitin tilannepäivityksen huonekasviemme tuholaisongelmasta ja kerroin ripsiäisten tunnistamisesta ja torjunnasta. Postausta on luettu pyöreät tuhat kertaa. Toivottavasti siitä on ollut hyötyä muille tuholaisten kanssa painiville huonekasviharrastajille! Klikkausten perusteella blogini suosituinta sisältöä ovat vuodesta toiseen olleet juuri huonekasviaiheiset jutut. Ehkäpä minun pitäisi kirjoittaa enemmän huonekasveista.</p><p><b></b><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eaJ_MJxtmDA/XzGOfWC0tlI/AAAAAAAACm4/sTUGvIrASnErQQTmXATTF2xKt_eZO_gxQCPcBGAYYCw/s2048/saunalammenoja%2Bnukkumajoki%2Binari.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1465" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-eaJ_MJxtmDA/XzGOfWC0tlI/AAAAAAAACm4/sTUGvIrASnErQQTmXATTF2xKt_eZO_gxQCPcBGAYYCw/s16000/saunalammenoja%2Bnukkumajoki%2Binari.JPG" /></a></div><p><b></b></p><p> </p><p><b>3.</b> <b><a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/08/roadtrip-lappiin-metsaretki-inarissa.html">Roadtrip Lappiin: Metsäretki Inarissa aurinkoisena yönä </a></b><br /></p><p>Kirjoitin juhannuksen Lapin-reissultamme kaikkiaan kuusi blogipostausta, mutta niistä tämä yksi retkikertomus nousi kävijätilastoissa ylitse muiden. Retkiyö olikin ihana, ja olen iloinen, että olen saanut jakaa sen niin monen lukijan kanssa. Välillä kirjoitan retkistäni enemmän päiväkirjamaisesti itselleni ja joskus postaan kuvakoosteita vähemmällä tekstillä, mutta suosituimmat retkikirjoitukseni ovat aina olleet juuri näitä tämän tyyppisiä, joissa esittelen tiettyä mielenkiintoista kohdetta. </p><p> </p><p>Semmoinen kärkikolmonen viime vuodelta. Mistä aiheista te tykkäätte eniten lukea blogikirjoituksia?<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-19941643272414124842020-12-29T17:44:00.006+02:002020-12-29T17:51:17.580+02:00Joulun aikaa ja pähkinähakkeja Lohjalla<p>Takana on oikein mukava, runsaasti kotona oleskelua sisältänyt joulu, edessä uudenvuoden juhlinta vailla selkeää suunnitelmaa. Vuoden viimeiset päivät olen yleensä käyttänyt retkeilyyn mahdollisuuksien mukaan. Olosuhteet ovat kuitenkin usein vaikeat - tuulee pirusti, sataa kaikenlaista, on kylmä, päivä on hyvin lyhyt ja hämärä, yö pitkä ja pimeä - joten niitä mahdollisuuksia täytyy välillä vähän arpoa. Linturetkeilyyn voi onneksi löytää jostain motivaatiota säässä kuin säässä.<br /></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NruBsWQCHmk/X-sMnYfKDDI/AAAAAAAAC_I/HjQl8rpqDgghg5ipTA-QeyG-_aGpj_ZlwCLcBGAsYHQ/s2048/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25282%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-NruBsWQCHmk/X-sMnYfKDDI/AAAAAAAAC_I/HjQl8rpqDgghg5ipTA-QeyG-_aGpj_ZlwCLcBGAsYHQ/s16000/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25282%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirkniemen lintutorni<br /></td></tr></tbody></table><p> </p><p>Jouluaattoonikin sisältyi hieman lintujen tarkkailua, tai enemmänkin tarkkailun yrittämistä. Kävimme Lohjalla, joten ajomatkalla sinne oli hyvä pysähtyä Saloon etsimään turkinkyyhkyjä ja perillä kohteessa lähteä kävelylle kuuntelemaan, olisivatko vanhat tutut huuhkajavuoren pöllöt äänessä. No, kyyhkysiä ei näkynyt eikä huuhkajia kuulunut, mutta tulipahan ainakin yritettyä. Iltakävelyllä saatiin sentään ihastella sankkaa sumua ja sen läpi kumottavaa kuuta. </p><p><br /></p><p>Heti joulunpyhien jälkeen tehtiin uusi reissu Lohjalle, sillä olimme sopineet pienen retken perinteisellä Lohjan lintuporukalla. Saavuimme omilta suunniltamme paikalle Kirkniemeen puolenpäivän aikaan, minä ja Krotti vähän myöhässä sohjoisen ajokelin johdosta. Ensimmäinen kohteemme oli upouusi<b> </b>Kirkniemen lintutorni, jossa osa porukasta ei ollut vielä käynyt. (<a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/10/kirkniemen-lintutorni-tutustumisretki.html">Postasin tutustumisretkestäni kohteelle lokakuussa</a>.)<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AfrWL2hybuA/X-s0_-lGgMI/AAAAAAAAC_0/_ngxt90hmOcNJmJXa7GdoerhJ13SK9LKwCLcBGAsYHQ/s2048/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25286%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-AfrWL2hybuA/X-s0_-lGgMI/AAAAAAAAC_0/_ngxt90hmOcNJmJXa7GdoerhJ13SK9LKwCLcBGAsYHQ/s16000/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25286%2529.JPG" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Nyt oli monin verroin kolkompaa kuin viime käynnilläni, vaikka oli silloinkin ollut harmaata ja hiljaista. Tuuli navakasti, taivas oli tyystin pilvessä, satoi
lunta ja räntää pienenä tihkuna. Maassa oli vähäsen lunta, mutta
ei riittävästi tuomaan valoa maisemaan. Sää oli kuitenkin odotuksiin
nähden ihan kohtuullinen, sillä ennusteessa oli näkynyt paljon
sankempi ja märempi sade kuin tämä pieni lumitihku. Minulla oli peräti
liikaa vaatetta, ja kävellessä tuli hiki. </p><p><br /></p><p>Matkalla tornille koitimme tähyillä tammikujalta tikkoja sekä aiemmin paikalla oleillutta varpuspöllöä, mutta mitään ei havaittu. Torniltakin näkyi tasan yksi lintu, Osuniemenlahdella yksinään möllöttävä laulujoutsen. Vesi oli korkealla, ja viime käynnillä nähdyt rantahietikot olivat kokonaan veden alla. Tornin lattialla oli jäätä, joten kumisaappailla sai liikkua varovasti.</p><p><br /></p><p>Oli jotenkin hassua poistua tornilta niin, että havaintovihkoon oli saanut kirjattua vain yhden linnun. Seuraava määränpäämme oli kuitenkin saman lahden rannalla, ja sieltä käsin näimme vielä hieman muitakin. Siirryimme toisen pikkutien päähän, lahden pohjukkaan laskevan ojan luokse. Parvi harakoita nousi lentoon pusikosta, kun saavuimme. <br /></p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-A2neB5v4c2c/X-s0SGdvyhI/AAAAAAAAC_Y/TctIMdWnB_IkCtmQ_XXCm3-CuuadQpG9ACLcBGAsYHQ/s2048/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25288%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1525" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-A2neB5v4c2c/X-s0SGdvyhI/AAAAAAAAC_Y/TctIMdWnB_IkCtmQ_XXCm3-CuuadQpG9ACLcBGAsYHQ/s16000/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25288%2529.JPG" /></a></div><p></p><p> </p><p>Tulimme ojalle, koska paikalla oli pitkään oleillut morsiosorsa. Morsiosorsa on värikäs amerikkalainen laji, jota pidetään Euroopassa paljon lintutarhoissa. Tämä paikallinen yksilö oli nuori naaras, joka ei ole niin kirjava mutta silti eksoottinen. Suomessa tavattavat morsiosorsat tulkitaan oikeastaan aina tarhakarkulaisiksi, ja tästäkin oli joku jo Tiiraan kirjannut, että kyseessä on kuulemma lähellä asuvan häkkilintuharrastajan sorsa. Bongarille se ei olisi siis kelvannut pinnaksi. </p><p><br /></p><p>Kuljimme ojan vartta lahden rantaan, mutta sorsaa ei näkynyt. Kiikaroimme puutkin, sillä morsiosorsa saattaa istuskella myös puun oksalla. Sorsa oli kuitenkin poissa. Naureskelimme, että ehkäpä sen kasvattaja oli jo käynyt hakemassa karkulaisen kotiin. Ojan varressa haahuillessamme havaitsimme lahden yltä pari harmaalokkia, rantapusikosta talitiaisia, toisenkin laulujoutsenen ja peräti kaksi merikotkaa.</p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RAd1uSUiIng/X-tIG_9TUnI/AAAAAAAADAA/ofLiiju5L-01nC0rJMKTI7XNQdIi9FRGgCLcBGAsYHQ/s2048/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25284%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-RAd1uSUiIng/X-tIG_9TUnI/AAAAAAAADAA/ofLiiju5L-01nC0rJMKTI7XNQdIi9FRGgCLcBGAsYHQ/s16000/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25284%2529.JPG" /></a></div><p></p><p> </p><p>Osuniemenlahdelta jatkoimme retkeä pienen ajomatkan päässä sijaitsevalle linturuokintapaikalle, joka tunnetaan hakkiruokintana, sillä siellä vierailee säännöllisesti pähkinähakkeja. Pähkinähakki on Suomessa suhteellisen harvalukuinen, mutta joillain paikoilla Lounais-Suomessa se pesii runsaampana. Lohja on yksi tiheämmän hakkikannan alueista, ja talvisin hyville ruokintapaikoille niitä voi keskittyä paljonkin. Hauska pilkullinen varislintu on ilo silmälle.<br /></p><p><br /></p><p>Jätimme autot tien varteen levikkeelle. Ensimmäisen pähkinähakin näimmekin heti noustuamme ulos. Se lennähti tienreunan puuhun ja istui heken siinä. Hipsimme viemään ruokinnalle lisää pähkinöitä ja asetuimme tien toiselle puolelle vähän etäämmälle ruokintapaikasta tarkkailemaan. Kohta tuli toinenkin hakki. Sitten kolmas, mutta emme voineet olla varmoja, oliko kyseessä sama yksilö kuin ensinnä havaittu. Ruokinnalle saapui myös parvi metsätiaisia - kuusitiaisia, töyhtötiaisia ja hömötiaisia - ja ne pyörivät piiskutellen ympäriinsä puissa. <br /></p><p><br /></p><p>Hetken tarkkailtuamme päätimme poistua ja jättää linnut rauhassa nauttimaan pähkinöistä. Mietimme vielä osan porukasta kanssa huuhkajaretkeä, mutta päädyimme jättämään sen toiseen kertaan. Se olikin hyvä valinta. Lumisade pimeässä on mielestäni ajo-olosuhteista hirvein, ja sade juuri sankkeni kunnon pyryksi. Näkyvyys heikkeni, loskaa kertyi tielle, tuulenpuuskat tuuppivat ja ajaminen oli pelottavaa. Onneksi oli vasta iltahämärä, eikä vielä tyystin pimeää, ja lähempänä Turkua sade tulikin vain vetenä.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-W6Dw5a7arQs/X-s0tq5pySI/AAAAAAAAC_o/qTmZkplaIyotb0LNiDlYLoy53u3_MSU4wCLcBGAsYHQ/s2048/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25285%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-W6Dw5a7arQs/X-s0tq5pySI/AAAAAAAAC_o/qTmZkplaIyotb0LNiDlYLoy53u3_MSU4wCLcBGAsYHQ/s16000/v%25C3%25A4lip%25C3%25A4iv%25C3%25A4retki%2B%25285%2529.JPG" /></a></div><p><br /></p><p>Nyt mietin, josko huomisen ja uudenvuodenaatonkin valoisan ajan voisi viettää retkeillen. Toivoisin vielä pientä nuotieväsretkeä, mutta nyt vallitseva tuulinen sää ei ole mukavin mahdollinen metsässä nuotiolla istuskeluun. Jahka tuuli huomenna hellittäisi, voisi mennä vaikkapa pitkästä aikaa Kurjenrahkaan.<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-45663835226399123632020-12-22T18:36:00.000+02:002020-12-22T18:36:04.200+02:00Tulkoon joulu<p>Koti alkaa näyttää valmiilta jouluun. Laitan kyllä joka vuosi kalenteriin marraskuun lopulle muistutuksen, että kaivahan joulukoristeet esiin, mutta silti koristelaatikko tulee haettua kellarista vasta joulukuun puolivälissä, ja isoimmat koristelut saadaan aikaiseksi aivan joulun alla. Vaikka ajatuksissa siis onkin koristella ajoissa, toteutus noudattaa ennemminkin entisaikojen mallia: Tuomaanpäivänä aloitetaan joulun vietto, jolloin koristeidenkin on sopiva olla paikoillaan.<br /></p><p><br /></p><p>Meillä on ollut tapana hakea joulukuusi tutun metsänomistajan mailta Lohjalta samana päivänä, kun on käyty Menneen ajan joulumarkkinoilla. Tänä vuonna ei tietenkään ollut markkinoita, mutta kuusi saatiin kuitenkin haettua. Se on pieni ja vähän harva metsäkuusi mutta oikein kelpo silti, etenkin nyt koristeltuna. Ei meille isoa kuusta mahtuisikaan.<br /></p><p> </p><p>Tämä joulu on väistämättä erilainen kuin aiemmat. Epidemiatilanteen takia minäkään en mene vanhempieni luokse viettämään aattoiltaa, vaan käyn vain aatonaattona pihalla tervehtimässä. Olen kuitenkin siitä onnekkaassa asemassa, että minulla on ollut mielessä jo aiemminkin joulun vietto vähemmin vierailuin ja enemmän kotosalla oleskellen, joten sinällään tämä on minulle ihan okei. Ei voi kuin toivoa jaksamista niille, jotka eivät pysty viettämään joulua toivomallaan tavalla.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-36L1vTUIttU/X-IE69lpeNI/AAAAAAAAC-A/v21hCslens0D9zJyQSXnJkG5ejKMx9YeQCLcBGAsYHQ/s2048/joulukuusi%2B%25283%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1532" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-36L1vTUIttU/X-IE69lpeNI/AAAAAAAAC-A/v21hCslens0D9zJyQSXnJkG5ejKMx9YeQCLcBGAsYHQ/s16000/joulukuusi%2B%25283%2529.JPG" /></a></div><p></p><p> </p><p>Hyvää joulun aikaa ja parempaa uutta vuotta, rakkaat lukijat! <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-41629335793698465492020-12-21T13:12:00.003+02:002020-12-21T17:51:21.375+02:00Syksyn retkipäiväkirja<p style="text-align: left;">Olen ennättänyt syksyn aikana retkeillä mukavan paljon, etenkin lintupaikoilla. Pieniä piipahduksia ja päiväretkiä on kertynyt, mutta yhtään telttayötä tai muuten pidempää retkeä en kuitenkaan ole ehtinyt tekemään. Muutamasta tämän syksyn pikkuretkestä olenkin jo kirjoittanut, mutta <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/05/alkukevaan-retkipaivakirja.html">kuten keväälläkin</a>, nyt on vuorossa retkipäiväkirjakooste niistä retkistä, jotka vielä eivät ole olleet esillä.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-hyE3IO1j-sw/X99bl7JWGeI/AAAAAAAAC9E/zPFjY3X9gsEQGFpeyvDc3i5xF2yndX9YwCLcBGAsYHQ/s2048/Teijon%2Bsieniretki%2B%25286%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1510" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-hyE3IO1j-sw/X99bl7JWGeI/AAAAAAAAC9E/zPFjY3X9gsEQGFpeyvDc3i5xF2yndX9YwCLcBGAsYHQ/s16000/Teijon%2Bsieniretki%2B%25286%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teijon kansallispuisto</td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Kahlaajia ja ukkosta Halikonlahdella<br /></h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Syyskuun alussa, alkavan syksyisissä tunnelmissa menimme Halikonlahdelle katsomaan, olisiko syysmuuttavia kahlaajia vielä paikalla. Kesällä linturetket olivat jääneet muiden rientojen myötä vähiin, enkä ollut ehtinyt tehdä yhtäkään retkeä hyville kahlaajalietteille parhaaseen havainnointiaikaan. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Halikonlahti on kahlaajalintujen lisäksi syksyisin myös aivan erityisesti hanhien suosiossa. Syksyn mittaan sinne kertyy tuhansittain hanhia, ja jo nyt paikalla oli ainakin 1500 merihanhea ja 500 valkoposkihanhea. Myös sekalaisia sorsia oli runsaasti, mutta koska alkuillan vastavalo lahdelta lintutornille päin oli voimakas, suurin osa sorsista jäi tarkemmin määrittämättä. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Sorsa- ja hanhivilinän seassa rannalla piipersi iloksemme myös joitain kahlaajia. Suokukkojen ja tyllin lisäksi näkyi pari sirriä, mutta ne pysyivät tiukasti vesirajassa, missä niistä oli vaikea ottaa selvää vastavalon ja veden välkehdinnän takia. Pian tarkkailuteknisesti hieman paremmalle sijainnille laskeutui lisää sirrejä. Ne pysyivät paikalla vain hetken ennen kuin lähtivät jatkamaan matkaansa, mutta määritimme joukosta kolmen suosirrin lisäksi myös kaksi jänkäsirriäistä.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Retken lintuhavainnoista jäivät mieleen myös syksyn viimeiset haarapääskyt, joita kierteli parisenkymmentä yksilöä ruovikon yllä, sekä lukuisat fasaanit. Retki myös päättyi yllättäen ukkosmyrskyyn. Saapuessamme oli ollut puolipilvistä, hieman sadetta enteilevää, ja tornilla seistessämme kastuimmekin sitten kevyessä sateessa. Yhtäkkiä tuuli ja sade voimistuivat, synkkä pilvimassa lipui yllemme, salama välähti ja ukkonen jyrähti. Lähdimme kiireesti takaisin autolle!<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-s7FuVgp_Pbg/X95DgkGAgiI/AAAAAAAAC74/JnYa5sb0F1Qr85JHVdrrYbt95wakrlnWwCLcBGAsYHQ/s2048/Halikonlahti%2B%2528Konus%2Bja%2Bukkonen%2529%2B%25285%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1518" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-s7FuVgp_Pbg/X95DgkGAgiI/AAAAAAAAC74/JnYa5sb0F1Qr85JHVdrrYbt95wakrlnWwCLcBGAsYHQ/s16000/Halikonlahti%2B%2528Konus%2Bja%2Bukkonen%2529%2B%25285%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halikonlahti</td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Kaksi kertaa Sahajärven kierroksella</h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Sekä syys- että lokakuussa tuli käytyä <b>Teijon kansallispuistossa</b>. Molemmilla kerroilla käveltiin Sahajärven kierrosta - mutta ei koko reittiä, vaan vain pätkä siitä, ja siksi myös vähän matkaa tienreunaa. Lyhenevinä syksyn iltoina ei ihan ehdi kiertää koko 8,8 kilometrin lenkkiä, eikä välttämättä edes suhata edestakaisin väliä Nenustannummelta Laviakalliolle, joten voidaksemme kulkea tämän sienestyksen kannalta kiinnostavan reittiosuuden päätimme, että kävelemme parin kilsan siirtymämatkan tylsästi tienreunaa.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Ensimmäisellä kerralla aloitimme retken Nenustannummen parkkipaikalta, mistä kävelimme Sahajärven kierrosta seuraillen Laviakallion parkkipaikalle metsän parhaat sienipaikat tarkastaen. Oli kuitenkin melko kuivaa, ja monia herkkutatteja vaivasi myös tatinriesa. Saimme joka tapauksessa ihan riittävästi saalista etenkin vaaleaorakkaista.<br /></p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Hurjasti harvinaistunut hömötiainen ilahdutti meitä ilmaantumalla polun varteen kuuluttamaan itsestään. Havaitsimme myös useampia töyhtö- ja kuusitiaisia sekä hippiäisiä, ja yli lensi äänestä päätellen pari muuttavaa kulorastasta sekä lukuisia punakylkirastaita. Auringonlasku kultasi Laviakallion väkkyrämännyt. Illan hämärtyessä kävelimme sitten Laviakallion parkkipaikalta tienvartta takaisin automme luokse Nenustannummeen.</p><p style="text-align: left;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Nj-my2_4bHI/X99by5Cpg3I/AAAAAAAAC9I/YhwVU3Z-1dk0uBCOj8EsLkAPv886VsMpgCLcBGAsYHQ/s2048/Teijon%2Bsieniretki%2B%25287%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1486" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-Nj-my2_4bHI/X99by5Cpg3I/AAAAAAAAC9I/YhwVU3Z-1dk0uBCOj8EsLkAPv886VsMpgCLcBGAsYHQ/s16000/Teijon%2Bsieniretki%2B%25287%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laviakallio, Teijon kansallispuisto</td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Seuraavalla
Teijon-retkellämme lokakuun alun sunnuntai-iltapäivänä jätimme auton
vuorostaan Laviakallion parkkipaikalle, mistä kävelimme heti retken
alkajaisiksi tienvartta Nenustannummelle. Siellä kohtasimme koko
viikonlopuksi Teijoon vaeltamaan tulleen ystävämme, jonka seuraksi
olimme lupautuneet tälle etapille ja iltanuotiolle. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Kävelimme yhdessä
saman tutun reitin kuin viime kerrallakin kallioiden yli, kuusikkopainanteiden läpi ja
kauniiden suo- ja järvimaisemien ohi. Käpytikkoja oli liikkeellä
runsaasti - havaitsimme patikan aikana kymmenisen yksilöä. Hömötiainen
kuului taas. Sieniä löytyi jälleen ihan mukavasti.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Patikan
päätteeksi saavuimme Kalasuntin laavulle, jonka luona telttailualueella
vaeltajatoverimme aikoi yöpyä. Paikka on saaressa, ja sinne saavutaan
köysilossilla järven poikki. Vaikka sää oli lämmin,
kymmenisen astetta plussalla, oli järvivesi tietysti kylmää, ja sormet
palelivat lossimatkan aikana köyttä kiskoessa. Muita
retkeilijöitä oli jo leiriytyneenä pitkin saarta, mutta sopiva paikka
teltalle löytyi vielä, ja laavulla oli hyvin tilaa istahtaa nuotion
ääreen kokkailemaan päivällistä ja lämmittelemään. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Iltahetki
nuotiolla oli mukava ja auringonlasku kaunis.
Päivälliseksi valmistui herkullista kaalikeittoa, rieskoja ja
sienipaistosta päivän saaliista. Kun ilta alkoi
hämärtyä, kaveri painui telttaansa ja me lähdimme paluumatkalle.
Kalasuntista on vain noin kilometrin matka takaisin Laviakallion
parkkikselle, lossimatkan jälkeen pieni pyrähdys metsän läpi, joten
pimeä ei ehtinyt edes laskeutua ennen kuin olimme jo autolla. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fwLrSx7Uomo/X9-Uw7TD0UI/AAAAAAAAC9Y/dtCwY-ZtwbIFL3yahQWVwqT2mTznzwEZwCLcBGAsYHQ/s2048/Teijo%2B%2528Kalasuntti%2529%2B%25287%2529.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-fwLrSx7Uomo/X9-Uw7TD0UI/AAAAAAAAC9Y/dtCwY-ZtwbIFL3yahQWVwqT2mTznzwEZwCLcBGAsYHQ/s16000/Teijo%2B%2528Kalasuntti%2529%2B%25287%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sahajärvi, Teijon kansallispuisto</td></tr></tbody></table> <p></p><p style="text-align: left;">Näiden sienestysten lisäksi kävin syksyn aikana vain muutaman kerran lähiseudun metsissä etsimässä sieniä. <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/11/metsa-joka-ei-ole-metsa.html">Retkestä Haunisten altaan maastoihin</a>
kirjoitinkin jo aiemmin, mutta muilta retkiltä en ole juuri tehnyt
muistiinpanoja tai ottanut kuvia. Tämä syksy on jäänyt sienestyksen
osalta vähän heikommaksi kuin pari edellistä, mutta suppilovahveroiden
satokausi jatkuu onneksi edelleen.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Raisionlahden pikku-uikku</h3><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Raisionlahti on mainio lintupaikka, joka on tullut minulle tutuksi oikeastaan vasta tämän vuoden aikana. Syyskuun lopussa sinne ilmaantui pikku-uikku, joka on paitsi harvinainen myös erittäin söpön näköinen lintu. En ollut ikinä ennen nähnyt pikku-uikkua, eikä ollut kukaan lähipiiristänikään. Ei siis muuta kuin porukka autoon ja iltapäiväruuhkan läpi tunkemaan kohti Raisiota kiireesti ennen auringonlaskua.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Lintutornissa olikin jo paikalla muita harrastajia, joilta kuulimme, että pikku-uikku oli ollut aiemmin näkyvissä mutta kadonnut sitten. Asetuimme tarkkailemaan. Onneksi nähtävillä oli paljon muita lintuja, joten odottavan aika ei käynyt pitkäksi. Ruovikon reunassa kahlaili neljä harmaahaikaraa. Tavallisten sorsien seassa lipui peräti kuusi harvinaisempaa harmaasorsaa. Muutama suosirri ja suokukko viivytteli myös paikalla. Kaunis isolepinkäinen ilmaantui pensaan latvaan kytikselle. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Sitten yksi vanhoista lintuharrastajista ilmoitti pikku-uikun ilmestyneen esiin ruovikon reunaan. Se löytyikin pian kiikareihin ja kaukoputkiin, ja ai että, miten veikeä otus se olikaan! Pikku-uikku on tutun silkkiuikun pieni serkku, vain sorsanpoikasen kokoinen vesilintu, jonka vartalo töpäkkä ja takamus tuuhean untuvainen. Olimme tietysti aivan riemuissamme sen näkemisestä.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Aurinko oli jo alhaalla, mutta vielä ennen pimeää halusimme katsoa, löytäisimmekö kuningaskalastajan Raisionjoelta. Kuningaskalastajia oli nähty joella viime päivinä parikin yksilöä, joten päätimme kokeilla onneamme ja siirryimme lahdelta joen varteen. Rämmimme pusikossa, hiippailimme rannan tuntumassa ja kurkimme kävelysilloilta, mutta kuningaskalastajaa ei osunut kohdalle. No, ei makeaa mahan täydeltä.</p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Pz3hZc_rp9Q/X99Bk8CpkWI/AAAAAAAAC8I/iv0kcBhfBlo72MDL-qRWQqB868LAn3GqgCLcBGAsYHQ/s2048/Raision%2Bpikku-uikun%2Bbongausretki%2B%25281%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1531" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-Pz3hZc_rp9Q/X99Bk8CpkWI/AAAAAAAAC8I/iv0kcBhfBlo72MDL-qRWQqB868LAn3GqgCLcBGAsYHQ/s16000/Raision%2Bpikku-uikun%2Bbongausretki%2B%25281%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raisionlahti</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VXcZuAybTOU/X99Bmfl4NuI/AAAAAAAAC8M/zSLU3czrKTgWx-aEPY-_eDvqODv3qeS4wCLcBGAsYHQ/s2048/Raision%2Bpikku-uikun%2Bbongausretki%2B%25285%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1525" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-VXcZuAybTOU/X99Bmfl4NuI/AAAAAAAAC8M/zSLU3czrKTgWx-aEPY-_eDvqODv3qeS4wCLcBGAsYHQ/s16000/Raision%2Bpikku-uikun%2Bbongausretki%2B%25285%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raisionjoki</td></tr></tbody></table><br /><p></p><h3 style="text-align: left;">Tuhansien hanhien iltarieha<br /></h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Lokakuussa kävimme jälleen Halikonlahdella. Saavuimme iltahämärällä toiveenamme nähdä, kun lähiseudun pelloilla ruokailevat hanhet palaavat yöksi lahdelle. Nousimme vanhan Timalitornin alemmalle tasanteelle ihailemaan hanhipaljoutta. Huteran tuntuisen tornin ylemmälle tasanteelle nouseminen ei lukeudu suosikkipuuhiini, joten onneksi totesimme, että alatasanteeltakin näkee riittävän hyvin.<br /></p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Lahdella liikehti jo tuhatpäinen parvi valkoposkihanhia hurjasti kaakattaen, mutta merihanhet olivat vasta tulossa. Niitä ilmestyi metsän takaa satojen lintujen ketjuina, ja pyrkiessään laskeutumaan ne saivat valkoposkihanhetkin nousemaan lentoon. Lopulta tuhannet hanhet lentelivät edestakaisin hirveää meteliä pitäen, ja valon vähetessä ne näyttivät vain epämääräiseltä, kuhisevalta, vellovalta massalta.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Myös sinisorsia oli paikalla runsaasti. Nekin lentelivät levottomina ja räpättelivät hauskasti. Laskimme viitisenkymmentä yksilöä. Vielä ennen lähtöämme näimme myös kymmenen laulujoutsenen parven, joka laskeutui kauniisti huudellen tornin lähelle. Punarinta tiksutteli pensaikossa. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nBHfYGm4aYc/X9-VKaFhMgI/AAAAAAAAC9g/yAye06hY4O4nAd1RC6xU7NrvJGRcSiKGQCLcBGAsYHQ/s2048/Halikonlahti.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-nBHfYGm4aYc/X9-VKaFhMgI/AAAAAAAAC9g/yAye06hY4O4nAd1RC6xU7NrvJGRcSiKGQCLcBGAsYHQ/s16000/Halikonlahti.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halikonlahti</td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"></p><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Haahuilua Ruissalossa<br /></h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Lokakuulle mahtui useampikin linturetki. Halikonlahden hanhi-illan jälkeen oli vuorossa vierailu <a href="https://www.mtainasoja.fi/2020/10/kirkniemen-lintutorni-tutustumisretki.html">Lohjan uudella lintutornilla</a>. Sen jälkeen kävin pitkästä aikaa Turun Ruissalossa vähän pidemmällä käveleskelyretkellä kaveriporukan kanssa. Päivän sää oli mitä synkin. Taivas oli umpipilvinen ja sadetta tihutteli hieman. Ruskan värit olivat hiipumassa, loppusyksyn harmaus valtaamassa alaa.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Kuljimme telakalta Rantapromenadia pitkin Kansanpuiston rantaan, missä pidimme evästauon nuotiopaikalla. Matkalla poikkesimme lintulavalle kiikaroimaan merelle ja pysähdyimme välillä tarkkailemaan rantaniittyjen ja peltojen elämää. Lauma metsäkauriita kulki pellolla. Rannassa seisoskeli parvi töyhtöhyyppiä, ja niiden sisukas kyhjöttäminen toi mieleen kevään - samaan tapaan ne jököttävät aina kevään ensimmäisellä pälvellä.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Evästauon jälkeen jatkoimme vielä kasvitieteelliselle puutarhalle. Tilhiparvi helisi tienvarren koivun latvassa. Puutarhan lammilla ei näkynyt lintuja, ei sammakoita. Sade voimistui, eikä iltahämäräänkään ollut enää kauaa. Osa kavereista nousi bussiin puutarhan pysäkillä, mutta kimppakyytiporukkamme reippaili vielä oikopolkua takaisin telakalle. Matkalla näimme uudestaan aiemmin kohdatut metsäkauriit - nyt ne kulkivat keskellä tietä ja tuijottivat meitä hölmistyneen näköisinä.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oxS224ESbt4/X99E27YabPI/AAAAAAAAC8g/aTNvGiY6bu4nCnQdULRGsHH_LbL5ij-lQCLcBGAsYHQ/s2048/VASP%2BRuissalossa%2B%25283%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1514" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-oxS224ESbt4/X99E27YabPI/AAAAAAAAC8g/aTNvGiY6bu4nCnQdULRGsHH_LbL5ij-lQCLcBGAsYHQ/s16000/VASP%2BRuissalossa%2B%25283%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansanpuisto, Ruissalo<br /></td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"></p><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Hiljainen Paimionlahti</h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Heti Ruissalon retkeä seuraavana päivänä ehdin myös käydä pienellä linturetkellä Paimiossa. Piipahdin toveri Krotin kanssa tunniksi Paimionlahdelle <b>Meltolan lintutornille</b> pilvisen illan harmaudessa. Lintuja näkyi vähän - jokunen sinisorsa, kyhmyjoutsen, nokikana, varis, naakka, tunnistamatta jäänyt lokki, sinitiainen. Enimmäkseen oli hiljaista. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Ruovikossa piileskeli kuitenkin parvi kottaraisia, joka nousi muutaman kerran lentoon ja kierteli ympäriinsä ennen kuin pudottautui takaisin piiloon. Retken kohokohdaksi saatiin vielä vähän harvinaisempi laji, viiksitimali. Ensin kuului timalin tyypillinen hauska "ping" -ääni. Sitten kaksi mainiota pitkäpyrstöistä lintua lennähti hetkeksi esiin ruovikosta. Vaikka viiksitimaleita tavataan meillä päin säännöllisesti, en silti pääse näkemään niitä turhan usein, ja jokainen kohtaaminen on suuri ilon aihe.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Ajomatkalla pimeällä maantiellä keskellä metsää tuli nähtyä myös hieman yllättäen pöllö, joka istui ensin keskellä ohituskaistaa, kunnes säikähti lähestyvää autoa ja lensi tiehensä. Tilanne oli sen verra nopea, että tuntomerkkejä ei juuri ehtinyt miettiä, mutta pyöreä vaalea olemus toi mieleen lehtopöllön.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NoNDQLej82Y/X99Fq3EskxI/AAAAAAAAC8o/YgRFhs8bl4UW2nSTyW4G4FnyaPDOrScYQCLcBGAsYHQ/s2048/Paimionlahti%2B%25283%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-NoNDQLej82Y/X99Fq3EskxI/AAAAAAAAC8o/YgRFhs8bl4UW2nSTyW4G4FnyaPDOrScYQCLcBGAsYHQ/s16000/Paimionlahti%2B%25283%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paimionlahti</td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Myrksyisä halloween-retki</h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">En juuri vietä amerikkalaistyylistä halloweenia, vaan kotoisampaa kekriä, mutta halloween-viikonloppuna tuli kyllä tehtyä pieni retki, jossa oli kauhujuhlan tunnelmaa. Kävimme illalla auringon jo laskettua <b>Kuusiston linnanraunioilla</b> seikkailemassa ja vietimme iltaa tulentekopaikalla nuotion ääressä eväitä grillaten. Oli hyvin tuulinen ilta - seuraavana päivänä saapuva syysmyrsky jo heräili. Vanhat puut natisivat, ja oksien varjot heiluivat aavemaisesti nuotion valon kajossa.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Aina nuotioretkien jälkeen totean, että pitäisi käydä useammin ihan vain piipahtamassa jollain helposti lähestyttävällä tulipaikalla syömässä. Saisi tuijotella tulta, syödä hyvää ruokaa, ja ihana savun haju tarttuisi hiuksiin ja vaatteisiin. Silti näitä retkiä tulee tehtyä liian harvoin - osittain siksi, että hyvällä säällä valoisaan aikaan kaikki lähiseudun nuotiopaikat ovat tupaten täynnä. Onneksi, kun sää käy vähemmän houkuttelevaksi ja illat pimenevät aikaisin, ei ole enää ruuhkaa.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Linturetkiä marraskuun harmaudessa<br /></h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Siinä missä kesällä linturetkeilyt jäivät vähiin, loppusyksy oli kiihtyvän linturetkeilyn aikaa. Marraskuussa on tyypillisesti aika vähän havainnoitavaa ja epämukavat säät, mutta nyt oli harmaudesta ja sateisuudesta huolimatta lämmintä ja monet kesälinnut viivyttelivät pitkään maisemissa. <br /></p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Kävin marraskuun puolivälissä Kaarinassa bongaamassa liejukanan, joka viihtyi <b>Tuorlassa </b>pienellä lammella. Oli hauskaa seistä hämärtyvässä marraskuun illassa katselemassa lammen rantakaislikon reunassa ruokailevaa nuorta liejukanaa. Kyllähän liejukanan syysmuutolle lähtö voi hyvinkin venyä marraskuulle, mutta itse en ollut ikinä aiemmin nähnyt lajia näin myöhään talven kynnyksellä.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Kuun puolivälissä kävimme myös <b>Raisionlahdella </b>testaamassa Krotin uusia kiikareita, mutta siltä retkeltä ei jäänyt mieleen mitään erikoisempaa. Sen sijaan marraskuun lopulla näimme Raisionlahdella kanadanhanhien joukossa risteymän - erikoisen näköisen hanhen vartalo oli kuin kanadanhanhella mutta pään kuviot olivat valkoposkihanhen. Luonnossa syntyy ajoittain näitä lähisukuisten lajien risteymiä, mutta harvoin niitä osuu kohdalle. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Samana päivänä kävimme myös iltasella Liedossa <b>Littoistenjärvellä</b>, missä aina välillä nähdään sellaisia lintuja, jotka tyypillisesti kuuluvat ennemminkin merimaisemiin kuin pienelle kämäiselle järvelle. Paikalla oli kymmenittäin laulu- ja kyhmyjoutsenia, isokoskeloita ja telkkiä sekä sadoittain tukkasotkia. Niiden joukossa piileksi harvinaisempia lapasotkia sekä pilkkasiipi. Harmaalla järvellä sukeltelevien tummien lintujen vilinästä oli vaikea erottaa erikoisuuksia, mutta kyllä molemmat lajit lopulta löytyivät putkeen.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-P7ARVuzIcEQ/X99OxDHONNI/AAAAAAAAC80/KBYnlNcNGv4-_m9vL9Gz1qrneKHqUz7FgCLcBGAsYHQ/s2048/Raisionlahti%2Bja%2BListari%2B%25283%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-P7ARVuzIcEQ/X99OxDHONNI/AAAAAAAAC80/KBYnlNcNGv4-_m9vL9Gz1qrneKHqUz7FgCLcBGAsYHQ/s16000/Raisionlahti%2Bja%2BListari%2B%25283%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raisionlahti</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-CwzsHKLsvOU/X99OykbHs9I/AAAAAAAAC84/TOuarujKITQ2wvQ8ZyR203MWMdH_kcDmQCLcBGAsYHQ/s2048/Raisionlahti%2Bja%2BListari%2B%25287%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-CwzsHKLsvOU/X99OykbHs9I/AAAAAAAAC84/TOuarujKITQ2wvQ8ZyR203MWMdH_kcDmQCLcBGAsYHQ/s16000/Raisionlahti%2Bja%2BListari%2B%25287%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Littoistenjärvi<br /></td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Marraskuun lopussa kävimme myös <b>Vehmaalla </b>bongataksemme lehmähaikaran. Laji on
Suomessa melkoinen harvinaisuus - tämä oli vasta viides havainto. Lehmähaikaran nimi viittaa sen viihtymiseen
lehmälaitumilla. Laittisen kylälle eksynyt lintu oli löytänyt
mukavan paikan ponitarhasta. Haikara oli nähty siellä jo useana päivänä, mutta kun me viimein ennätimme paikalle, se oli jo vaihtanut maisemaa. Saimmepahan kuitenkin tavata söpön vanhan ponin, jonka seurana haikara oli vielä edellisenä päivänä ollut.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Pomponrahka lumisena<br /></h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">On tähän syksyyn mahtunut vähän lumisateitakin. Yhdet lumet osuivat juuri sellaiselle päivälle, jolle olin sopinut karpaloretken. Lunta satoi retkeä edeltävänä päivänä, mutta yön aikana sää lämpeni, sade muuttui vedeksi ja lumi alkoi huveta maisemasta. Suolla oli kuitenkin vielä sellainen lumikerros, ettei karpaloita ei ollut toivoakaan löytää sen alta. Lisäksi oli niin märkää, ettei parhaille apajille olisi ollut muutenkaan pääsyä. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Olen kuitenkin iloinen, että sinäkin päivänä tuli lähdettyä liikkeelle. Vaikka satoi vettä ja tuuli melkoisesti, Pomponrahka oli kaunis ja tunnelmallinen niin kuin aina. Luminen maisema oli mukavaa vaihtelua pitkään jatkuneeseen harmauteen. Yksi mustarastas näyttäytyi retken alussa, ja kuusitiainen piiskutteli loppumatkalla. Muuten metsässä oli sangen hiljaista. Vain tuuli kohisi ja vesi lotisi. Pitkospuut olivat jäiset, joten kumisaappailla piti edetä hyvin varovaisesti.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Pimeä Teijo</h3><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Marraskuun viimeisenä sunnuntaina kävimme Teijon masuunin joulumarkkinoilla. Illan hämärtyessä suuntasimme vielä jaloittelemaan kansallispuistoon <b>Jeturkastin kierrokselle</b>. Koko kierros on 4,8 kilometriä, emmekä olisi ehtineet kulkea sitä ennen pimeää, joten kävelimme jälleen vain osan metsäreitistä ja palasimme tienvartta takaisin parkkipaikalle. </p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Metsäosuuden alussa oli vielä verrattain valoisaa. Kävimme ihailemassa kierroksen nähtävyyttä, Jeturkastin muinaisrantaa. Oli hyvin hyvin hiljaista. Tuulikaan ei liikkunut. Helppokulkuista polkua pystyi hyvin seuraamaan hämärässäkin. Viimeisellä pätkällä ennen tienvarteen saapumistamme hämärä tiheni, ja loppumatka tiellä kuljettiin jo pimeässä. Selvisimme koko reippailusta kuitenkin ilman lamppuja. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-DyULgFMbO7U/X-B8dbb6erI/AAAAAAAAC90/tGoa4RbtFPcegyZyoSWSPzcNPbnzW7ghwCLcBGAsYHQ/s2048/Pikkujoulut%2BTeijo%2B%25281%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-DyULgFMbO7U/X-B8dbb6erI/AAAAAAAAC90/tGoa4RbtFPcegyZyoSWSPzcNPbnzW7ghwCLcBGAsYHQ/s16000/Pikkujoulut%2BTeijo%2B%25281%2529.JPG" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jeturkasti, Teijon kansallispuisto<br /></td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;">Syksy on venyvä käsite, mutta tuumin, että syksyn retkipäiväkirja voi kattaa korkeintaan ajanjakson syyskuun alusta marraskuuhun loppuun. Joulukuuta kutsuttakoon jo talveksi, vaikka termistä talvea ei vielä olisikaan kuin nimeksi. Niinpä palailen joulukuun kuvioihin myöhemmin.</p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Mukavaa talvipäivänseisausta ja joulun odotusta! Päivä pitenee taas! <br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-852679003494393180.post-75212717654688946012020-12-14T13:25:00.000+02:002020-12-14T13:25:29.482+02:00Pelargonit kellariin talveksi<p>Meillä ei oikeastaan ole vielä talvi. Yöpakkasia on kyllä ollut jo pidempään satunnaisesti, mutta ensimmäinen pidempi pakkaspäivien jakso alkoi vasta noin viikko sitten, eikä vieläkään kyse ole mistään kunnon pakkasista, vaan lämpötila on juuri ja juuri nollan alapuolella. Lunta on saatu yksittäisinä päivinä, mutta aina se on sulanut pois. Sääennuste näyttää lämpenevää ja sateista.</p><p><br /></p><p>Parvekepuutarhamme kirsikkapensas, raparperit ja pionit lakastuivat talvilevolle jo aikaa sitten, mutta pelargonien syksy on vain jatkunut ja jatkunut. Ne ovat kukkineet rauhallista, pienimuotoista kukintaansa parvekkeen takaseinustan hyllyllä. Aurinkoisina päivinä lasitetulla parvekkeella on voinut olla vielä kymmenisenkin astetta lämmintä, eivätkä asteen tai parin yöpakkaset ole vetäneet lämpötilaa parvekkeella edes nollan tuntumaan. </p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Vi6evMBuCRc/X9dEBWW2mwI/AAAAAAAAC7k/vpXnrXq9KDojllBF8vEFSNajZqnJsPJjgCLcBGAsYHQ/s2048/pelargoni%2Bprince%2Bgustav%2B%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1734" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-Vi6evMBuCRc/X9dEBWW2mwI/AAAAAAAAC7k/vpXnrXq9KDojllBF8vEFSNajZqnJsPJjgCLcBGAsYHQ/s16000/pelargoni%2Bprince%2Bgustav%2B%25281%2529.JPG" /></a></div><p></p><p> </p><p>Mitä pidempään pakkaset jatkuvat ja sää pysyy pilvisenä, sitä kylmemmäksi kuitenkin parvekkeellakin käy. Kylmyys hiipii pikkuhiljaa rakenteisiin. Niinpä tarkkailin säätä siltä kantilta, kauankohan kukkia kannattaisi pitää ulkona. Kun sitten ennusteeseen ilmestyi neljän pakkasasteen yö ja sen perässä muutama lähes yhtä kylmä päivä, päätin siirtää kasvit turvaan. </p><p><br /></p><p>Kuljetin pelargonit jälleen kylmäkellariin odottelemaan kevättä. Samalla vein mehitähdet, sillä nekään eivät ole oikein viihtyneet talven yli parvekkeella, mutta kellaritalvetus on sujunut. Kylmäkellarissammehan on suunnilleen jääkaappikylmää ja pilkkopimeää, mutta kyllä nuo kasvit ovat siellä nyt jo pari talvea selvinneet. Tänä talvena kellarin pimeydessä vietettävä aika jää varmasti kuukauden tai pari lyhyemmäksi kuin ensimmäisellä kertaa, mikä on tietysti kasvien kannalta hyvä.</p><p> </p><p>Aiempina talvina olen käynyt kastelemassa kylmäkellaritalvetuksen aikana kasveja noin kerran kuussa hyvin pienellä vesitilkalla, etteivät ne tyystin kuivu. Mitään yhteytystoimintaa tai kasvua niillä ei kuitenkaan ole, joten vettäkin tarvitaan vain aavistuksen verran. Keväällä kasvit ovat olleet kalpeita ja vähälehtisiä, mutta heti valoon ja lämpöön päästyään alkaneet kasvaa, kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rsRSyxXQnyE/X9dEQMpdeEI/AAAAAAAAC7o/ZWs9dQ82oKwd4byiQbv6r8VUcFjw9WyLQCLcBGAsYHQ/s2048/pelargoni%2Bprince%2Bgustav%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1497" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-rsRSyxXQnyE/X9dEQMpdeEI/AAAAAAAAC7o/ZWs9dQ82oKwd4byiQbv6r8VUcFjw9WyLQCLcBGAsYHQ/s16000/pelargoni%2Bprince%2Bgustav%2B%25282%2529.JPG" /></a></div><p><br /></p><p>En kyllä olisi uskonut, jos lapsuudessani minulle olisi kerrottu, että sitten kun olen 29-vuotias, minulla on joulukuussa parvekkeella kukkivia pelargoneja. Olisin sanonut, että höpön pöpön, ei kesäkukat kuki talvella. No eivät toki, mutta nyt kun on ennemminkin syksy kuin talvi.<br /></p>M.T. Ainasoja | mtainasoja.fihttp://www.blogger.com/profile/06924229333200402662noreply@blogger.com11