blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Lintuhaasteiden summaus ja uuden vuoden suunnitelmat

24.1.2020

Erilaisiin haasteisiin ja kilpailuihinkin osallistuminen voi tarjota hyvät puitteet kehittää itseään harrastajana, löytää ja oppia uutta tutustakin harrastuksesta. Viime vuonna haastoin itseni jälleen lintujen havainnoimisessa. Nyt kun lintujen ja retkeilyn täyteinen vuosi on takana, olen tarkastellut haasteiden mielenkiintoisia tuloksia ja pohtinut, mihin tähtään tänä vuonna.

Kisko, Salo

Luontoharrastuksissa olen perinteisesti vältellyt kilpailua, mutta pieniin, useimmiten aika rajattuihin tai henkilökohtaisiin haasteisiin olen välillä tarttunut. En kuitenkaan ylipäätään ole kauheasti tehnyt sellaista tilastointia harrastuksistani, jota voisi käyttää myöhemmin minkäänlaiseen tulosten vertailuun - osin tarkoituksellisesti mutta osin myös ihan vain laiskuuttani. Lintuharrastuksesta on tullut viime vuosina pikkuhiljaa eräänlainen poikkeus.

Olen jo kauan pitänyt kirjaa kaikista lintulajeista, joita olen koko elämäni aikana havainnut. Samoin joissain asuinpaikoissani olen listannut kotipihalta tai ikkunasta havaittuja lintuja - jälkimmäisiä lähinnä ensimmäisestä kaupunkiasunnostani, jotta sain suunnattua huomioni olennaisuuksiin ja muistutettua itseäni siitä, että vaikken asu enää metsän keskellä, luonto on silti jatkuvasti kaikkialla ympärilläni.

Nyt minulla on jo kahdelta vuodelta tarkka laskentataulukko vuoden aikana havaituista lintulajeista, ja kolmaskin taulukko on perustettu. Ensimmäinen kerta, kun laskin vuodenpinnoja, oli kahdenvälinen pinnakisa siskoni kanssa 2017. Toinen kerta oli viime vuosi, jolloin haastoin itseni ylittämään edellisen laskentavuoden saavutukseni ja siinä ohessa saamaan kasaan 100 niin sanottua ekopinnaa.

Inari, Nukkumajoki

No, miten viime vuoden lintuhaasteet sujuivat? 

Kaikkien vuoden aikana havaittujen lajien vertailussa edelliseen laskentavuoteeni oli tietysti otettava huomioon sellainen ratkaiseva ero, että vuonna 2017 retkeilin myös Virossa, kun taas vuoden 2019 vietin kokonaan kotimaassa. Olin onneksi ollut fiksu jo edellisellä kierroksella, sillä olin laskenut erikseen pinnat kaikista lajeista ja vain Suomessa havaituista, joten minulla oli suoraan vertailukelpoisia lukuja.

Vuoden 2017 lajimääräni Suomesta olikin minun näkökulmastani aika vaatimattomat 157. Vuoden 2019 vastaava luku oli miltei kympillä isompi 166. Onnistuin siis tavoitteessani! Eikä se ollut edes vaikeaa. Sen sijaan vuoden 2017 kokonaissaldon 179 ylittääkseni minun olisi pitänyt tehdä vielä muutama niin sanotusti kunnollinen, tavoitteellinen linturetki lisää. Samoin rikkoakseni 200 lajin haamurajan, johon en ole vielä yltänyt, vaikka minulla onkin ollut pientä ja keskisuurta yritystä siihen suuntaan.

Meltola, Paimio

Ratkaisevaa tässä onkin juuri sen niin sanotusti tavoitteellisen linturetkeilyn määrä. Käyn suhteellisen usein linturetkillä, mutta jos haluaisin todella tähdätä mahdollisimman monen lajin havaitsemiseen vuoden aikana, minun pitäisi valita monipuolisemmin erilaisia retkikohteita. Viime vuonnakin taulukkooni jäi esimerkiksi kymmenen lajin aukko kurmitsa- ja sirriosastolle, kun en vain liikkunuut niille otollisissa ympäristöissä sopivaan aikaan.

Moisista aukoista huolimatta tämä henkilökohtainen vuodarihaaste näkyi kyllä viime vuoden retkeilyissäni paitsi pienten arkisten retkien määrän kasvuna myös laajemmin erilaisissa paikoissa vierailuina. Laajennettavaa jäi vieläkin, kuten vaikkapa niistä sirreistä huomataan, mutta toisaalta aikaa ja rahaa on aina rajallisesti, ja on niin paljon asioita, joihin niitä on ihanaa käyttää. Jos oikeasti haluaisin saada paljon enemmän pinnoja, minun pitäisi luopua jostain muusta. Taidan olla tyytyväinen näin.

Uutela, Helsinki

Entäpä sitten ekopinnat? 

Niiden kanssa kävi vähän yllättävästi. Ekopinnathan ovat sellaisia lintuhavaintoja, jotka tehdään vain omin lihasvoimin liikkuen. Ekopinnaretki alkaa omasta kodista tai muusta "kotipesäksi" määritellystä pysyvästä sijainnista ja päättyy samaan paikkaan. Minun kotipesäni sijaitsee yhdessä Turun isoimmista lähiöistä, kerrostalojen keskellä, mutta onneksi metsäistä lähiluontoa ja suotakin on yllättävän lähellä. Muunlaisia ympäristöjä pitää hakea vähän kauempaa.

Mielikuvissani 100 ekopinnaa oli kohtuullisen kova haaste muttei mahdoton. Olin miettinyt, mitä lajeja todennäköisesti ja mahdollisesti saattaisin havaita, jos kävelisin sopivina aikoina sopiviin suuntiin. No, kuinka ollakaan, vuoden vaihtuessa ekopinnalistallani olikin lopulta vain 66 lajia. Puolivälin yli pääsin, mutta jäin kuitenkin aika kauas tavoitteesta.

Friskalanlahti, Turku

Tälle on tietysti monenlaisia selityksiä, kuten toukokuinen luunmurtuma, kesälomareissujen runsas määrä ja polkupyörättömyys, mutta olen kyllä myös hahmottanut, että oikeasti vietän loppujen lopuksi melko vähän aikaa lähiluonnossa kävellen. Selkeä toimintamallini on, että silloin kun voin päättää, miten käytän ulkoiluun soveltuvan vapaa-aikani, lähden todennäköisemmin moottoriajoneuvolla jonnekin kauempana sijaitsevaan lintu- tai retkeilykohteeseen kuin jään lähimaastoon olemaan.

Se on vähän nurinkurista, vaikka kyllä minä toisaalta ymmärrän oikein hyvin sekä itseäni että kaikkia niitä muitakin ihmisiä, jotka tekevät näin. Lähimetsä ei vain ole sama asia kuin vaikkapa kansallispuisto. Joka tapauksessa olen luvannut sekä itselleni että luonnolle, että tänä vuonna istun vähemmän moottoriajoneuvojen kyydissä "päästäkseni luontoon" ja kävelen enemmän lähimaastoissa.

Koroinen, Turku

Osa lupaustani on myös, että panostan lintuhavaintojeni ylöskirjaamiseen ja Tiiraan ilmoittamiseen. On hassua, että minulla on ollut tapana useimmiten kirjata ja lähettää havaintoni systemaattisesti vain silloin, kun olen varta vasten lähtenyt jonnekin linturetkeilemään. Lähiluontohavaintoja olen merkinnyt satunnaisesti, jos jotain erityistä on osunut kohdalle. Nyt olen kuitenkin jo kohentautunut - olen naputellut tosi monet jokapäiväiset talitiaiset, varpuset ja harakat suoraan Tiiraan.

Tiedot ihan tavallisten lintujen esiintymisestä voivat olla paljon arvokkaampia kuin yksittäiset harvinaisuushavainnot. Niiden avulla voidaan tutkia muutoksia linnustossa. Esimerkiksi harakan on todettu olevan taantumassa, mutta varmaa syytä ei vielä tunneta. Rakastan harakoita. Jos voin kotilähiöni harakoita tarkkailemalla ja havaintojani raportoimalla olla jotenkin hyödyksi niille, tottakai teen sen.

Vajosuo, Rusko

Mutta mitä muuta haluan tehdä tänä vuonna kuin kävellä lähiluonnossa ja laskea harakoita?

Minä olen reissaaja ja seikkailija, ei siitä mihinkään pääse. Vaikka aion sitoa itseni tiiviimmin lähiympäristööni, jatkan tietysti myös muunlaisten retkien tekemistä. Haluan viettää aikaa lintutorneilla ja kauniiden maisemien äärellä, nähdä auringonnousuja ja -laskuja, patikoida ja rämpiä kaikenlaisissa maastoissa, tuijotella merta, kohdata uusia lajeja ja käydä uusissa paikoissa, saada jotain irti kaikista vuodenajoista.

Sopiva tasapaino puhtaiden linturetkien ja muiden luontoaiheisten seikkailujen välillä on pysynyt hyvin viime vuosina, joten eiköhän nytkin. Vaeltaminen on jäänyt valitettavasti tosi vähiin, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos tänä vuonna. Hiihtämään olisi mukavaa päästä jälleen, mutta sitä varten pitäisi varmaan lähteä etsimään lunta jostain pohjoisempaa. Melominen on myös toivelistalla. Luolaretkeilyllekin varaisin aikaa.

Haaveilen taas ulkomaanmatkasta, mutta aika näyttää, toteutuuko esimerkiksi reissu Viroon tai Ruotsiin tänä vuonna. Isompia seikkailuja Suomen sisällä tulee sen sijaan varmasti tapahtumaan. Laivaliput on jo ostettu toukokuista Ahvenmaan matkaa varten, ja Lappi kutsuu taas kesällä, jos hyvin käy.

Lintupaju, Jokioinen

Pitkän retkeily- ja luontoharrastustoivelistan äärellä on tietenkin tärkeää muistaa, että minun täytyy tehdä ja myös haluan tehdä paljon muitakin asioita. Kesää ei saa tupata niin täyteen retkiä, että puutarhatöistä ehdi nauttia rauhassa ja muut kodin asiat kasautuvat, eikä kiireisten viikkojen väliin jääviä viikonloppuja niin pullolleen, ettei missään vaiheessa ole aikaa täysin aktiviteetittomaan kotona lojumiseen ja pienten askareiden ja kotiprojektien tekemiseen. Aina ei voi olla menossa, vaikka kuinka polttelisi päästä reissuun.

Halikonlahti, Salo

Entäpä pinnojen laskeminen? 

No, uusi laskuritaulukko on jo auki. Sen suhteen on ihan hyvä fiilis. Olen alkanut myös kirjata ekopinnoja. Tavoitteeni tälle vuodelle voisi olla jälleen ylittää viime vuoden lajimäärät - molemmissa kategorioissa.

Toki on selvää, että yleinen vuodarihaaste on vähän ristiriidassa ekopinnahaasteen kanssa. Jos haluaisin saavuttaa peräti sen 200 lajia vuodessa, minun ei pitäisi käyttää retkeilykelpoisia päiviäni siihen, että kävelen kotoa tunnin matkan jokivarteen nähdäkseni kalatiiran ja isokoskelon, jotka näkisin moottoriajoneuvoilla siirtyen ihan milloin vain missä tahansa. Niiden saaminen ekopinnoiksi on kuitenkin millään muulla tavalla aika mahdotonta - ja koska olen luvannut kävellä enemmän ja huristella autoilla vähemmän, jokivarteen lampsiminen olkoon relevanttia.

Tietysti myös ulkomaanmatkailu on ristiriidassa tavoitteen kanssa, sillä jos lasken lajeja ulkomailta, en kuitenkaan voi ottaa niitä lukuun vertaillessani tulosta viime vuoteen. Ulkomailla vietetty viikko on pois kotimaan retkeilystä ja mahdollisista kotimaan havainnoista - mutta mitäs pienistä? En ole näiden haasteiden kanssa tietenkään kovin vakavissani. Seikkailut tässä ovat pääasia, numerot sivutuote.

Piikkiönlahti, Kaarina

Näin pohdinnoin etenee uusi retkeily- ja lintuharrastusvuosi. Kuvat ovat viime vuodelta niiltä retkiltä, joista kirjoitin blogipostauksia. Linkitin postaukset kuvateksteihin. Mietin, kirjoittaisinko retkeilyvuodesta yleisemmin oman koosteensa, koska kaikki retkeilyni ei liity olennaisesti lintuihin. Totesin kuitenkin, että koherentin paketin kirjoittaminen siitä voisi olla aika vaikeaa, joten ehkäpä se jää. Miten edes määrittelisin vuoden parhaat retket tai hienoimmat hetket?

14 kommenttia

  1. Siis niin upeita kuvia! Vuoteen on mahtunut paljon kaunista. Minusta myös pinnojen laskeminen on innostavaa, mutta tosiaan sen 150 yli päästyään pitäisi alkaa selkeästi retkeillä tavoitteellisemmin jos haluaa saada vielä merkittävästi enemmän. Perus laiska harrastaja ei paljoa korkeammalle pääse. Hyvää viikonloppua ja myös hyvää uutta retkeilyvuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, näinhän se menee, että kohtuullisella määritystaidolla ja retkeilyn intensiteetillä havaitsee noin 150 lajia vuodessa, mutta jos siitä haluaa harpata 200:aan, pitää panostaa. Ehkäpä jonain vuonna oikeasti otan sen vakavasti ja panostan. Sellainen vuosi olisi varmasti mahtava, mutta jokin muu elämän osa-alue tai harrastus varmasti tipahtaisi ohessa vähemmälle huomiolle tai jäisi kokonaan unholaan. Elämä on valintoja. Kiitos ja samaa sinne!

      Poista
  2. Kiinnostavaa pohdintaa. Olen niellyt tavoitteeni pinnoista (toki pidän listaa mitä näen) ja retkeilen ennemmin siihen suuntaan, jonne muutenkin olen menossa (tyyliin kuskaan lapsen harrastukseen ja menen siksi aikaa läheiselle rannalle). Tosin mun arki sisältää väkisin niin paljon autoilua, että ekopinnoja en kehtaa edes laskea - nojoo, ei muutenkaan ole mitään kehumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Tuollainen lähestymistapa on mukavan leppoisa - noin itsekin tein ennen kuin ryhdyin laskemaan mitään vuosittaisia lajimääriä. No kyllä nykyäänkin minunkin tulee aika usein mentyä fiiliksen mukaan jonnekin vain, mikä ei välttämättä ole se "tuloksellisin" kohde.

      Ekopinnat ovat tosiaan haastava homma, jos/kun elämässä on paljon juttuja, joiden tekemiseen nykymaailman tyylillä tarvitaan autoa/bussia. Miten siinä ohessa ehtii myös ekoretkeillä? Minulla periaatteessa olisi aika paljonkin aikaa kävellä enemmän, mutta jotenkin se vain aina jää. Olisi terveellistäkin heilutella enemmän jalkojaan ja istua vähemmän ajoneuvoissa. :D

      Niin ja pienetkin vuotuiset lajimäärät ovat yhtä hyviä kuin isot! Laskeminen voi antaa jotain kivaa lisää harrastukseen, vaikka loppusaldo huitelisi vain kymmenissä.

      Poista
  3. Kiinnostavaa pohdintaa! Harakoiden vähentyminen on nähtävissä myös meillä. Se ajoittuu samoihin aikoihin, kun varisten ja naakkojen määrä meillä lisääntyi. Varisten määrä lähti nousuun taas lähikaupan tultua alueelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itse en tajunnut harakoiden vähenemistä ennen kuin viimeisin Punainen kirja julkaistiin. Jotenkin olen aina osunut harakkaisiin paikkoihin. Toivottavasti harakoiden tilanteesta saadaan lisää tietoa ja selville myös vähenemisen syyt, jotta asialle voidaan tehdä jotain. Olisi kauheaa menettää arkea ilahduttavat, persoonalliset räkättäjät!

      Poista
  4. Upeaa: tavoitteita, lupa nauttia ja tehdä omia valintoja.
    Tavoitteet yksinään johtavat liian helposti suorittamiseen.
    Ilman tavoitteita tulee jäätyä paikalleen, mikä harvemmin parantaa elämän nautinnollisuutta.

    VastaaPoista
  5. Kannatan lämpimästi ekopinnoja :) Esimerkiksi lintubongaus proper on mielestäni typerä tapa, tuottaa hiilidioksipäästöjä ja usein kohdeyksilö tai -yksilötkin stressaantuvat. Onhan esimerkiksi noita koskikaroja kuollut stressiin tai nälkään, kun arkirutiinit keskeytyvät.

    Itse pyrin yhdistämään lintureissut pääosin muuhun menoon ja retkeilyyn. No eihän se päästötöntä aina ole, mutta kumminkin. Ja onhan tässä lyhyen pyörämatkan päässä montaa maastotyyppiä, ruovikkkorantaa ja lintutorneja myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain. Olen vähän samaa mieltä lintubongauksesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tuleehan siinä bongausreissujen yhteydessä usein myös aika tehokkaasti havainnoitua muitakin lajeja ja kerättyä arvokasta dataa niistä - ja on tärkeää, että ihmiset kokevat intohimoa lintuja kohtaan, koska se jos jokin saa haluamaan suojella niitä ja samalla koko maapallon luontoa, koska linnuthan eivät tunnetusti tunne rajoja. Mutta silti se yhden linnun kimpussa hääriminen etenkin talvella on tyhmää ja surullista.

      Poista
  6. Aika haastava, mutta samalla mielenkiintoinen harrastus sinulla on. Itsekin tykkään seurata ja varsinkin kuunnella lintuja, mutta harrastukseksi en sitä sanoisi omalla kohdallani.
    Olet tulossa Ahvenanmaalle toukokuussa. Hienoa! Silloin luonto onkin kauneimmillaan ja muuttolinnut palanneet. Haluat tehdä melontaretken. Siihen on täällä mainiot mahdollisuudet. Mökkimmekin edustalla, Lumparnin rannalla, näkyy usein melojia, vaikka aallokko näyttää aika kovaltakin. Luolia katsomaan pääset ainakin Getassa, Getabergetillä. Vierailu VISIT ÅLANDin sivuilla näyttää kaikenlaista kiinnostavaa, joten siellä kannattaa käydä katselemassa. Tervetuloa Ahvenanmaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Minäpä tutustun näihin. Käyn myös tsekkaamassa lisää vinkkejä blogistasi. :)

      Poista
  7. Kiinnostavaa pohdintaa ja kunnioitettava saavutus kummallakin listalla! Kannattaisiko harkita polkupyörän hankintaa ekopinnojen haalimiseen? Joskus matkan varrelle sattuu hyviäkin lintumaastoja, jolloin kävely on tehokkain tapa huomata ne. Joskus on kuitenkin mukavampi viettää enemmän aikaa itse kohteessa kuin matkalla tai haluaa ehtiä useampaan paikkaan saman päivän aikana.
    Itse jäin lintuhaasteessa surkeaan 59 lajiin, kun toissa vuonna sain edes 68 lajia. Kummallakin kerralla oli tarkoitus saada 70 rikki, mutta haaveeksi jäi. Totesinkin, että vietän liian suuren osan ulkoiluajastani omalla kotipihalla, jossa on selvästi vähemmän lintuja kuin lapsuudenkotini maisemissa. Pari reissua lintutornille tuotti saaliiksi ainoastaan niitä samoja lokkeja, mitä lentelee taivaalla muutenkin pitkin kesää, joten paljon vesilintuja ja käytännössä kaikki kahlaajat jäivät uupumaan. Alueena tämä seutu ei ole muutenkaan mitään lintujen päämuuttoreittejä, sillä kurki- ja hanhiparviakaan ei lentele suoraan tästä yli. Mietin, jättäisinkö lajien kirjaamisen väliin tänä vuonna, mutta ehkäpä laitan varmuuden vuoksi kaikki ylös. Jos näyttää siltä, että lintuja eksyisikin tänne kevätkuukausina normaalia enemmän tai muuten reissut sattuisivat suuntautumaan sopiviin lintumaisemiin oikeaan aikaan, niin olisihan sitä omaa ennätystä taas hauska yrittää rikkoa. Haaveissa olisi myös päästä käymään naapurikunnan puolella paremmissa maisemissa olevalla lintutornilla kiikaroimassa.
    Onnea tämän vuoden lintuhaasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Polkupyörä olisi kova sana. Minulla on pyörä vanhempieni luona maaseudulla, koska siellä sitä tulee käytettyä. Olen vähän kömpelö pyöräilijä nykyään, joten pelottaa ajatus kaupungissa liikenteen seassa polkemisesta. Toisaalta opettelemallahan oppisi. Ehkä tänä keväänä on aika hakea pyörä maalta kaupunkiin.

      Onhan tuokin jo ihan hyvä saavutus. Puolivälin yli jo, jos määränpää on 100. Sillä on kyllä huima vaikutus, minkälainen lintutiheys on siellä, missä eniten aikaa viettää. Kun vertaan lapsuudenkotini pihapiiriä nykyiseen lähiömaisemaan, niin täällä saa kuljeskella aika tehokkaasti ympäriinsä saadakseen edes 20 lajia täyteen, kun taas siellä se tuli ihan muutamassa tunnissa paikoillaan istuen. :D

      Listaaminen on ihan mukavaa, jos siitä osaa olla stressaamatta. Onnea sinullekin lintuvuoteen! :)

      Poista